Onko pakko mennä naimisiin?

Ei ole pakko. Olen nyt naimisissa, tämä päättyy joskus eroon tai kuolemaan. Uudestaan en aio avioitua milloinkaan.

On pakko. Muuten lapset syntyvät synnin tilassa, eivätkä saa omaa suojelusenkeliä Jumalalta.

Ei

Avioliitto on taloudellinen ja juridinen sopimus. Se ei tunnepuolella muuta suhteessa yhtään mitään suuntaan tai toiseen. Eli, jos ei ole tarvetta tuolle jurudiselle turvalle, ei avioliittoa tarvitse solmia. Ja nuo juridisetkin asiat voi sopia sopimuksilla erikseen, ilman avioliittoa.

Vierailija kirjoitti:

On pakko. Muuten lapset syntyvät synnin tilassa, eivätkä saa omaa suojelusenkeliä Jumalalta.

Mene pois mun ketjusta.

Jos avioliitto ei tuo mitään muuta kuin juridiikkaa niin mitä järkeä siinä on? En tarvitse mitään papereita ja sopimuksia rakastaakseni miestäni.

Meille järkisyyt, siis lailliset ja taloudelliset järjestelyt olivat ainoat syyt miksi mentiin naimisiin. Oltiin muuttamassa ulkomaille, ja asioiden järjestely oli huomattavasti helpompaa kun oltiin naimisissa. Meidän parisuhteeseen tai rakkauteen sillä ei ole mitään merkitystä.

Ei ole pakko mennä naimisiin mutta silloin jää esim. ilman leskeneläkettä ja lapset pitää tunnustaa erikseen. Samoin lastenvalvojalla pitää käydä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On pakko. Muuten lapset syntyvät synnin tilassa, eivätkä saa omaa suojelusenkeliä Jumalalta.

Mene pois mun ketjusta.

Jos avioliitto ei tuo mitään muuta kuin juridiikkaa niin mitä järkeä siinä on? En tarvitse mitään papereita ja sopimuksia rakastaakseni miestäni.

Juuri nimenomaan järkeä se avioliittosopimus onkin, ei tunnetta. Se on sopimus tietyistä taloudellisista seuraamuksista eron tai kuoleman sattuessa. Ei siinä rakkaudesta sovita.

Avioliitossa ja erityisesti siitä erotessa nainen saa puolet miehen omaisuudesta. Miehelle avioliitossa on todella huonot ehdot.

Ei ole pakko. Mä olen kerran 20v liiton jo käynyt. Nyt on uusi mies ja haluamme molemmat naimisiin vaikka kariutuneet liitot takana onkin. Yhteinen asunto ja häät tulevaisuuden haaveena kunhan noi lapset tuosta kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

On pakko. Muuten lapset syntyvät synnin tilassa, eivätkä saa omaa suojelusenkeliä Jumalalta.

Tuo  on sen luokan puppua että ihan myötähävettää sun tyhmyys. Synti on kuule ihan ihmisen oma keksintö  jotta papit voisivat elää muiden siivellä ja kirkkoa saada rahaa eikä  enkeleitä ole olemassa

Vierailija kirjoitti:

Onko mielestäsi pakko mennä naimisiin? Riittääkö yhdessä olo, mitä vihkiminen tuo lisää avoliittoon?

Onko jotain syytä miksi ette ole menneet naimisiin, tai syytä miksi piti mennä?

Naimisiin meneminen on juridinen sopimus, jolla selkiytetään asioita jo nyt yhdessä eläessä ja varsinkin sitten kun tämä ikuiseksi tarkoitettu liitto 100% varmuudella joskus loppuu, jos ei eroon, niin sitten toisen kuolemaan. Elatusvelvollisuus, ositus liiton päättyessä, lesken asema eläkkeellä ja asumiskoikeus yhteiseen kotiin jne.

Jurdisen puolen lisäksi avioliitolla on myös melko vahva symbolinen merkitys luottamuksen, kiintymyksen ja sitoutumisen osoittamisena.

En näe mitään syytä olla menemättä naimisiin siinä vaiheessa kun aletaan hankkia merkittävissä määrin yhtestä omaiuutta tai yhteisiä jälkeläisä.

Ei tietenkään ole mikään pakko mennä naimisiin.

Avioitumisella on juridisia seurauksia, joita avoliitolla ei ole, ja niillä taas taloudellisia vaikutuksia. Kukin pariskunta päättäköön itse, haluaako avioitua vai ei. Esim. tapauksessa, jossa aikuiset lapset kärkkyvät perintöä, voi kannattaa avioitua, jotta leski aikanaan säilyttää oikeuden asua yhteisessä asunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Avioliitossa ja erityisesti siitä erotessa nainen saa puolet miehen omaisuudesta. Miehelle avioliitossa on todella huonot ehdot.

Miksi paremmin toimeentuleva puolisko, mies tai nainen, sitten haluaa naimisiin? Eikö tuo ole ihan pska diili hänelle, varsinkin kun nykyään niin moni liitto päättyy eroon. Onhan se silloin naimisiin mentäessä osoitus luottamuksesta mutta niinkuin sanoin, nykyliitot eivät ole kovin kestäviä.

Miehen siskon ollut vuosikymmeniä avoliitossa. Heillä 3 yhteistä lasta, 2 lastenlasta, talo ja yhteinen yritys. Eivät varmaan mene ikinä naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

On pakko. Muuten lapset syntyvät synnin tilassa, eivätkä saa omaa suojelusenkeliä Jumalalta.

Sinulta se suojelusenkeli lähti lätkimään, eikä lapselta, joka ei ole koskaan tehnyt syntiä.

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto on taloudellinen ja juridinen sopimus. Se ei tunnepuolella muuta suhteessa yhtään mitään suuntaan tai toiseen. Eli, jos ei ole tarvetta tuolle jurudiselle turvalle, ei avioliittoa tarvitse solmia. Ja nuo juridisetkin asiat voi sopia sopimuksilla erikseen, ilman avioliittoa.

Kakkea ette voi sopia kuten avioliitossa. Esim. perintöveroa ette voi ohittaa keskinäisillä sopimuksilla.

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ole mikään pakko mennä naimisiin.

Avioitumisella on juridisia seurauksia, joita avoliitolla ei ole, ja niillä taas taloudellisia vaikutuksia. Kukin pariskunta päättäköön itse, haluaako avioitua vai ei. Esim. tapauksessa, jossa aikuiset lapset kärkkyvät perintöä, voi kannattaa avioitua, jotta leski aikanaan säilyttää oikeuden asua yhteisessä asunnossa.

Tai nimenomaan jättää avioitumatta, jotta saa jätettyä kaiken omaisuutensa suoraan lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Avioliitossa ja erityisesti siitä erotessa nainen saa puolet miehen omaisuudesta. Miehelle avioliitossa on todella huonot ehdot.

Paskapuhetta nykyisessä tasa-arvoisessa avioliittolaissa ei ole enää mitään sukupuolisidonnaisia seikkoja.

Mies voi saada myös puolet naisen omaisuudesta ja avioliitto voi näin olla naiselle huono sopimus.

Ei tietystikään ole pakko.

Itse olen naimisissa, meille se oli molemmille selvä asia, että naimisiinmeno on ensiaskel perheen perustamiseen.

Tietyllä tapaa halusimme muös sen papin aamenen vaikkemme kirkossa käyviä sen kummemmin olekaan.

Itse olen huomannut, että esimerkiksi pankki- ja vakuutusasiat hoituvat helpommin toisenkin puolesta.

Tunnetasolla yllätyksekseni muutui myös jokin, mitä en osaa selittää. Kenties liittyy siihen, että meille molemmille avioero ei ole ikinä mikään vaihtoehto.

Jokainen toimii itselleen sopivalla tavalla.