Onko pakko mennä naimisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ole mikään pakko mennä naimisiin.

Avioitumisella on juridisia seurauksia, joita avoliitolla ei ole, ja niillä taas taloudellisia vaikutuksia. Kukin pariskunta päättäköön itse, haluaako avioitua vai ei. Esim. tapauksessa, jossa aikuiset lapset kärkkyvät perintöä, voi kannattaa avioitua, jotta leski aikanaan säilyttää oikeuden asua yhteisessä asunnossa.

Tai nimenomaan jättää avioitumatta, jotta saa jätettyä kaiken omaisuutensa suoraan lapsille.

Luulen että yhä useammin juuri näin päin. Eron jälkeen uusioperheessä jätetään avioitumatta, juuri siksi että kuolemantapauksessa omaisuus menee lapsille, eikä sen hetkiselle puolisolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On pakko. Muuten lapset syntyvät synnin tilassa, eivätkä saa omaa suojelusenkeliä Jumalalta.

Tuo  on sen luokan puppua että ihan myötähävettää sun tyhmyys. Synti on kuule ihan ihmisen oma keksintö  jotta papit voisivat elää muiden siivellä ja kirkkoa saada rahaa eikä  enkeleitä ole olemassa

Mua ihan myötähävettää, että sä otit tuon sinänsä ihan hauskan lohkaisun tosissasi.

Vierailija kirjoitti:

Avioliitossa ja erityisesti siitä erotessa nainen saa puolet miehen omaisuudesta. Miehelle avioliitossa on todella huonot ehdot.

Taitaa toimia noin myös päinvastoin. Mulle on päivänselvää että uusi vaimoni ansaitsee vain parasta, enkä mä ala pennejä viilaamaan vaikka tuplat häneen tienaankin. Me ollaan yksikkö jossa ei rahoja korvamerkitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitossa ja erityisesti siitä erotessa nainen saa puolet miehen omaisuudesta. Miehelle avioliitossa on todella huonot ehdot.

Taitaa toimia noin myös päinvastoin. Mulle on päivänselvää että uusi vaimoni ansaitsee vain parasta, enkä mä ala pennejä viilaamaan vaikka tuplat häneen tienaankin. Me ollaan yksikkö jossa ei rahoja korvamerkitä.

Eikö entinen vaimo ansainnut vain parasta? Ei ihme että ero tuli.

Helpoin tapa järjestää toiselle hyvä asema. Maistraatissa lyhyt seremonia ja nimet paperiin ja sitten ollaankin yksikkö, joka yhdessä taistelee julmaa maailmaa vastaan.

Rakkautta ei avioliitolla saada tai pidetä, sen kehittäminen ja ylläpito tapahtuu ihan eri tavalla kuin saman sukunimen ottamalla.

Tämä ajatusmaailma ei tietenkään sovi sellaisille, jota näkevät toiset ihmiset hyödykkeinä ja hetken viihdykkeinä.

Arvoitus on ihmiset, jotka ovat iän kaiken kihloissa =tehneet sopimuksen avioliitosta, ja loukkaantuvat hääaikeista kysyttäessä.

Muuten ap.lle vastaus: kyllä pitää mennä naimisiin jos äiti käskee. Isä päättää kenen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitossa ja erityisesti siitä erotessa nainen saa puolet miehen omaisuudesta. Miehelle avioliitossa on todella huonot ehdot.

Miksi paremmin toimeentuleva puolisko, mies tai nainen, sitten haluaa naimisiin? Eikö tuo ole ihan pska diili hänelle, varsinkin kun nykyään niin moni liitto päättyy eroon. Onhan se silloin naimisiin mentäessä osoitus luottamuksesta mutta niinkuin sanoin, nykyliitot eivät ole kovin kestäviä.

Se on nimenomaan pska diili varakkaammalle. Miehet ovat niin tyhmiä ja sinisilmäisiä, että suostuvat avioliittoon. Varakkaat naiset ovat paljon älykkäämpiä. He eivät ota köyhempää puolisoa tai ainakin turvaavat selustansa avioehdolla. Useimmiten uranaiset taitavat kuitenkin pärjätä yksin. Todella harvoin he ottavat köyhempää miestä ainakaan avioliittoon.

Ei tosiaan ole, onneksi. En itse usko avioliittoon. Saa mennä, mutta ei ole pakko. Miksi olisi?

Avioliitolla on se arvo, jonka sille antaa. Se voi olla paljon paljon muutakin kuin vain juridinen sopimus tai vain pala paperia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto on taloudellinen ja juridinen sopimus. Se ei tunnepuolella muuta suhteessa yhtään mitään suuntaan tai toiseen. Eli, jos ei ole tarvetta tuolle jurudiselle turvalle, ei avioliittoa tarvitse solmia. Ja nuo juridisetkin asiat voi sopia sopimuksilla erikseen, ilman avioliittoa.

Kakkea ette voi sopia kuten avioliitossa. Esim. perintöveroa ette voi ohittaa keskinäisillä sopimuksilla.

En mä ole miestäni perimässä muutenkaan missään tapauksessa. Meillä on kolme lasta. Mutta totta, tuota nimenomaista asiaa ei voi sopia keskinäisesti. 

Vela-pariskuntana avioliitto on siitä kätevä, että perimme toisemme ilman testamenttiakin. Avoparina pitäisi tehdä testamentti. Lisäksi lesken eläkettä voi saada yli viisikymppisenä.

Ei ole pakko mennä naimisiin, mutta naimisiinmenolla on joitakin juridisia ominaisuuksia kuten leskeneläke toisen kuollessa. Kuitenkin avoliitossakin olevat voivat sopia laillisella testamentillä, että puoliso perii esimerkiksi suurimman osan toisen omaisuudesta tämän kuollessa eivätkä esimerkiksi lapset tai jotkut muut sukulaiset tai puoliso ja mahdolliset lapset ja ehkä lapsenlapset, jos niin pitkälle päästään. Ja voivat sopia yhtä ja toista, jos ero sattuu. Että avoliittokaan ei ole ihan huono asia, koska liitto kuin liitto perustuu loppupeleissä yhteisiin sopimuksiin.  Kuitenkin minusta tuntuu, että vielä nykyään ainakin jotkut pitävät avioliittoa ja avioliitossa olevia ihmisiä jotenkin parempana asiana ja painostavat naimattomia lapsia/ystäviä/sukulaisia/naapureita siihen. Minäkin olen yksineläjänä joskus tuntenut jonkinlaista painetta, kun asun yksin ja en ole naimisissa, kun yhteiskunta tuntuu vieläkin olevan aika parisuhde-ja avioliittokeskeinen. Myös lasten tekoon monesti painostetaan ja joistakin lapsettomat ihmiset, olivatpa sitten omasta tahdostaan lapsettomia tai muista syistä ovat itsekkäitä. Miksei vain annettaisi kaikkien valita se oma polku elämässä ja alettaisiin keskittyä enemmän omaan elämään ja sen parantamiseen ja vaalimiseen. Juoruilkoon 7 päivää lehti ja iltalehdet ja olkaa me muut ihmiset aivan muita kuin oman elämämme juorutoimittajia ja jos avioliitto kiinnostaa, niin menee itse naimisiin tai jos on jo naimisissa vaalii omaa liittoaan eikä kyttää minkälaisessa liitossa se toinen, esim. naapuri tai sukulainen nyt elelee tai onko naimisissa ja aikooko mennä. Toisten painostamisesta ei seuraa yleensä hyvää.