Lue keskustelun säännöt.
Jäädyn hankalissa sosiaalissa tilanteissa. Auttakaa!
Taas ihan jumissa
18.03.2018 |
Välillä törmää sellaisiin ihmisiin, jotka käyttäytyvät eri tavoin rajattomasti, jollain tavoin sopimattomasti. Kyselevät esimerkiksi asioita jotka eivät heille kuulu, avautuvat oudoista jutuista tai jotain muuta vastaavaa.
Menen yleensä ihan jumiin tällaisissa tilanteissa. Jotenkin jäädyn seurassa ihan täysin sen sijaan, että osaisin reippaasti pitää puoleni (taistella) tai ottaa seuraan etäisyyttä tai lähteä pois (paeta). Mumisen ehkä jotain epämääräistä ja toivon epämukavan tilanteen vain päättyvän toisen huomatessa kiusaantuneen olemukseni.
Näin ei kuitenkaan yleensä käy, koska kaikki eivät ole kovin hyviä lukemaan sanatonta viestintää. Jollain tavalla rajattoman ihmisen seurassa tällaiset tilanteet toistuvat sitten helposti kerta toisensa jälkeen, ellet ole heti alussa osannut reippaasti pitää puoliasi.
Toki siis epämukavan olon kasvaessa riittävän suureksi tätä seuraa alkaa joko vältellä tai sitten saadessaan tarpeeksi vihdoin saa sanottua, ettei tällaista vuorovaikutusta toisen kanssa halua. Ei kuitenkaan ole kummankaan näkökulmasta hyvä juttu, että tällöin kurjalta tuntuva käytös on usein ehtinyt jo jatkua pitkään.
Kysymykseni on siis tämä: miten oikein oppisin toimimaan jämäkämmin ihmissuhteissa ja pitämään paremmin puoleni hämmentyneestä olosta huolimatta?
Kommentit (67)
No elämällä elämää ja karaistumalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sitten jos jäädyt? Älä ota niin vakavasti?
Vierailija kirjoitti:
No elämällä elämää ja karaistumalla.
Eletty on jo yli 30 vuotta. En tiedä olenko vieläkään oikein karaistunut. Ihmissuhteissa tästä on minulle aika paljon harmia.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten jos jäädyt? Älä ota niin vakavasti?
Sitten toisen käytös jatkuu entisellään ja oma olo alkaa kerta toisensa jälkeen olla yhä ahdistuneempi tässä seurassa. Jossain vaiheessa alkaa yleensä tulla fyysistäkin oireilua.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, miten?
Hienoa, että muutkin pohtivat tätä. Tuntuu välillä niin tyhmältä, ettei tiedä miten itse olisi jos seura käyttäytyy oudosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kenelläkään hyviä vinkkejä? Oletteko jotenkin osanneet laittaa tällaisia tilanteita poikki hämmentyneestä olosta huolimatta? Sekin auttaisi, jos keksisin jonkin tavan miten tällaisessä tilanteessa saisi pelattua itselleen edes vähän aikaa reagointia varten.
Sama täällä. Mäkään en osaa olla jämäkkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heti alkuun alkaakin tentata toiselta tämän kuulumisista yksityiskohtiin menevillä kysymyksillä, siis jos on utelusta kysymys. Keskustelu käännetään kiinnostuneen oloisena aina samoille raiteille. Näet sitten, kuka hyytyy tällä kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Heti alkuun alkaakin tentata toiselta tämän kuulumisista yksityiskohtiin menevillä kysymyksillä, siis jos on utelusta kysymys. Keskustelu käännetään kiinnostuneen oloisena aina samoille raiteille. Näet sitten, kuka hyytyy tällä kertaa.
Olen joskus kokeillut tätä. Tällaiset toisten rajojen yli kävelevät ihmiset vain ovat taitavia valehtelemaan. Pokka on pitänyt ja jälkikäteen on selvinnyt, että minulle on kirkkain silmin valehdeltu. Itse sen sijaan olen yllättyneenä ja kiusaantuneena kyselystä saattanut paljastaa jotain sellaista, mistä ei olisi oikeasti tehnyt mieli puhua toisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi keino on vastata mahdollisimman ympäripyöreästi ja epämääräisesti. Moni varmaan myös ihan kylmästi valehtelee noissa tilanteissa.
Joskus voi sanoa "en tiedä vielä" tai aloittaa että "joo, sitä mäkin olen miettinyt, mutta siinä on niin monta juttua mitkä vaikuttaa, eikä ole helppo tietää miten kannattaisi tehdä/miten se asia on" tms. Siis sellasia ympäripyöreitä puolitotuuksia ja itse asian kiertelyä ja väistelyä. Useimmat älyävät ettei toinen halua silloin puhua asiasta.
Joskus voi myös sanoa, jos kysellään jonkun kolmannen osapuolen asioista, ihan kylmästi että en tiedä ja omapahan on asiansa. Luulisi vihjeen menevän perille. :D
Voi myös sanoa että "mä en oikeastaan haluaisi puhua tästä" tai "en ole valmis tästä vielä puhumaan". Tiedän kyllä että röyhkeimpiin ei ole tälläkään mitään vaikutusta...
Vierailija kirjoitti:
Yksi keino on vastata mahdollisimman ympäripyöreästi ja epämääräisesti. Moni varmaan myös ihan kylmästi valehtelee noissa tilanteissa.
Joskus voi sanoa "en tiedä vielä" tai aloittaa että "joo, sitä mäkin olen miettinyt, mutta siinä on niin monta juttua mitkä vaikuttaa, eikä ole helppo tietää miten kannattaisi tehdä/miten se asia on" tms. Siis sellasia ympäripyöreitä puolitotuuksia ja itse asian kiertelyä ja väistelyä. Useimmat älyävät ettei toinen halua silloin puhua asiasta.
Joskus voi myös sanoa, jos kysellään jonkun kolmannen osapuolen asioista, ihan kylmästi että en tiedä ja omapahan on asiansa. Luulisi vihjeen menevän perille. :D
Voi myös sanoa että "mä en oikeastaan haluaisi puhua tästä" tai "en ole valmis tästä vielä puhumaan". Tiedän kyllä että röyhkeimpiin ei ole tälläkään mitään vaikutusta...
Tämä oli oikein hyvä! En ole oikein hyvä valehtelemaan kylmiltään, mutta jotain tuollaista epämääräistä pystyisin ehkä sopertamaan. Ja jatkavani, että käyn vaikka vessassa nyt. Sen jälkeen keskustelun voisikin sitten ohjata joko johonkin ihan muuhun tai ilmoittaa, että pitää lähteä johonkin. Alkoi päätä särkeä, on paljon vielä tekemistä illalla tai jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa omaa ongelmaa on se, että oletan muiden ihmisten olevan hyvin hienotunteisia, koska itsekin pyrin sitä olemaan. Kun näin ei olekaan, niin olo on välillä todella yllättynyt toisten röyhkeydestä. Sillä ei tunnu olevan toisinaan mitään rajoja.
Pitäisi jotenkin paremmin osata varautua jo ennakkoon varautua siihen, että toiset ihmiset saattavat käyttäytyä aivan miten tahansa. Ehkä sitten osaisin toimia heti alussa jämäkämmin enkä olisi niin hämmentynyt siitä, että toinen yrittää kävellä yli omien rajojen.
Itse teen painostavassa utelutilanteessa joskus niin, että en ole edes kuulevinani kysymystä ja alan puhua jostain aivan muusta. Yleensä tepsii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas ihan jumissa kirjoitti:
Osa omaa ongelmaa on se, että oletan muiden ihmisten olevan hyvin hienotunteisia, koska itsekin pyrin sitä olemaan. Kun näin ei olekaan, niin olo on välillä todella yllättynyt toisten röyhkeydestä. Sillä ei tunnu olevan toisinaan mitään rajoja.
Pitäisi jotenkin paremmin osata varautua jo ennakkoon varautua siihen, että toiset ihmiset saattavat käyttäytyä aivan miten tahansa. Ehkä sitten osaisin toimia heti alussa jämäkämmin enkä olisi niin hämmentynyt siitä, että toinen yrittää kävellä yli omien rajojen.
Jossain päin maailmaa riidelään asein, täällä riidellään sanoin.
Vierailija kirjoitti:
Taas ihan jumissa kirjoitti:
Osa omaa ongelmaa on se, että oletan muiden ihmisten olevan hyvin hienotunteisia, koska itsekin pyrin sitä olemaan. Kun näin ei olekaan, niin olo on välillä todella yllättynyt toisten röyhkeydestä. Sillä ei tunnu olevan toisinaan mitään rajoja.
Pitäisi jotenkin paremmin osata varautua jo ennakkoon varautua siihen, että toiset ihmiset saattavat käyttäytyä aivan miten tahansa. Ehkä sitten osaisin toimia heti alussa jämäkämmin enkä olisi niin hämmentynyt siitä, että toinen yrittää kävellä yli omien rajojen.
Jossain päin maailmaa riidelään asein, täällä riidellään sanoin.
Aivan sanoin kuvailematon tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Itse teen painostavassa utelutilanteessa joskus niin, että en ole edes kuulevinani kysymystä ja alan puhua jostain aivan muusta. Yleensä tepsii.
Erittäin hyvä neuvo! Kiitos. 😘
Vierailija kirjoitti:
Taas ihan jumissa kirjoitti:
Osa omaa ongelmaa on se, että oletan muiden ihmisten olevan hyvin hienotunteisia, koska itsekin pyrin sitä olemaan. Kun näin ei olekaan, niin olo on välillä todella yllättynyt toisten röyhkeydestä. Sillä ei tunnu olevan toisinaan mitään rajoja.
Pitäisi jotenkin paremmin osata varautua jo ennakkoon varautua siihen, että toiset ihmiset saattavat käyttäytyä aivan miten tahansa. Ehkä sitten osaisin toimia heti alussa jämäkämmin enkä olisi niin hämmentynyt siitä, että toinen yrittää kävellä yli omien rajojen.
Jossain päin maailmaa riidelään asein, täällä riidellään sanoin.
Niin no onhan tuo tosiaan yhdenlaista valtataistelua, että toinen yrittää saada mukaan johonkin sellaiseen josta ei itse niin välittäisi. Tilanteet voisivat olla paljon helpompia, jos omassa päässä ei olisi niin voimakkaana sellainen käytöskoodi, että toisten seurassa pitäisi aina yrittää olla hillitty ja mukava.
Tilanteet menisivät varmasti eri tavoin, jos uskaltaisi vaikka reippaasti tiuskaista ettei perkele jaksa nyt tällaista. Kunhan eihän sitä itse nyt oikeasti aina tarvitsisi yrittää olla niin valtavan mukava silloin, jos toinen oikeasti käyttäytyy seurassa huonosti. 🤔
Vielä lisää ideoita? Kokemuksia aihepiiristä voi myös halutessaan jakaa vapaasti. Ehkä tästä keskustelusta joku muukin hyötyy minun lisäkseni. 😁
Tässä oma kokemus sosiaalisesti äärimmäisen kömpelön ihmisen seurasta: eräs tyyppi kyseli multa joka ikisen kerran tavatessa, että olenko raskaana. Oli siis ollut ohimennen puhetta, että lapset olisivat kiva juttu. Lopulta aloin perua tapaamisia tuon takia.
Tämä ihminen alkoi silloin viesteillä kysyä, että onko mulla nyt raskauspahoinvointia.
Silloin meni hermot ja vastasin, ettei tämä ihminen ole sellainen, jolle ensimmäisenä raskaudesta ilmoittaisin, mikäli raskaana olisinkin.
Kirjoitin, että kyselyt tuntuvat todella vaikeilta. Tämän jälkeen tästä ihmisestä ei enää mitään sitten kuulunutkaan. Kaikenlaisia tyyppejä sitä onkin!
Niinpä, miten?