Jäädyn hankalissa sosiaalissa tilanteissa. Auttakaa!

Taas ihan jumissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuakin ärsyttää, kun samat tutut ja sukulaiset joka tapaamisella kyselee exästä ne samat yksityiskohatiset kysymykset, vaikka erosin jo kohta 10 vuotta sitten. Mistäs minä jostain 10 vuoden takaisen exän elämästä tiedän? Sitten aletaan lapsen kautta udella exästä, se on minusta jo erittäin haljua. Samat ihmiset saisivat todennäköisesti raivarin, jos utelisin heidän lapsiensa kautta heidän exiensä nykyelämästä. Minusta olisi tosin erittäin omituista udella heidän existään eikä kiinnosta heidän exiensä elämä yhtään. 

Anteeksi nyt vaan, mutta ihan kaikki ei pyöri pelkästään sinun ympärilläsi. Vaikka sinua ei kiinnosta muut ihmiset, niin jotain muuta voi kiinnostaa.

Mulla on lähisuvussa erottu esimerkiksi 20 vuoden avioliiton jälkeen. Erottu yhtäkkiä, ennalta varoittamatta. Yhtäkkiä tätä 20 vuotta suvussa ollutta ihmistä ei näe ollenkaan, hänestä ei saa puhua, hänen kuulumisiaan ei tietenkään tiedä. On ihan kohtuutonta vaatia, että kun yksi haluaa erota, niin kukaan muukaan ei enää saa olla kiinnostunut tuon ihmisen kuulumisista. Lapsilta ei mukamas saa kysyä,että missä he asuvat äitiviikolla. Et kai ole tosissasi...

Jotain tilannetajua voisi sukulaisiltakin ajatella löytyvän. Ei ole ihan normaalia ajatella, että joku kauhean intensiivisesti stalkkaisi 10 vuoden takaista exäänsä ja henkilöstä kysyttäessä tämän kuulumisten kertominen sujuisi kuin vettä vain.

Lapset tietänevät missä vanhempansa asuvat. Tuollahan siis oli joku jo pöyristynyt, kun lapsilta kysellään.

Joudun aina asunnosta poistuessani varautumaan mahdollisten vastaantulevien naapureiden kysymystulvaan. Pari tosi uteliasta naapuria ja kyselevät milloin mistäkin, esim. mihin olet menossa, mistä tulet, mitä olet tehnyt blah blah... Vittuako niille kuuluu. Eivät koskaan kerro itsestään mitään, utelevat vaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitkä ovat turvallisia puheenaiheita? Sillä melkeinpä mistä tahansa voi joku ahdistua. Yleensä on tapana jostain kuitenkin jutella.

Tämä on oikeastaan ihan oma keskustelun aiheensa. Jos sinulla on hyvät vuorovaikutustaidot, niin kykenet seuraamaan sitä kuinka muut kanssasi käytyyn keskusteluun reagoivat. Jos joku näyttää kauhean vaivaantuneelta, niin voit kysyä hänen vointiaan ja haluaako henkilö mieluummin jutella jostain muusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuakin ärsyttää, kun samat tutut ja sukulaiset joka tapaamisella kyselee exästä ne samat yksityiskohatiset kysymykset, vaikka erosin jo kohta 10 vuotta sitten. Mistäs minä jostain 10 vuoden takaisen exän elämästä tiedän? Sitten aletaan lapsen kautta udella exästä, se on minusta jo erittäin haljua. Samat ihmiset saisivat todennäköisesti raivarin, jos utelisin heidän lapsiensa kautta heidän exiensä nykyelämästä. Minusta olisi tosin erittäin omituista udella heidän existään eikä kiinnosta heidän exiensä elämä yhtään. 

Anteeksi nyt vaan, mutta ihan kaikki ei pyöri pelkästään sinun ympärilläsi. Vaikka sinua ei kiinnosta muut ihmiset, niin jotain muuta voi kiinnostaa.

Mulla on lähisuvussa erottu esimerkiksi 20 vuoden avioliiton jälkeen. Erottu yhtäkkiä, ennalta varoittamatta. Yhtäkkiä tätä 20 vuotta suvussa ollutta ihmistä ei näe ollenkaan, hänestä ei saa puhua, hänen kuulumisiaan ei tietenkään tiedä. On ihan kohtuutonta vaatia, että kun yksi haluaa erota, niin kukaan muukaan ei enää saa olla kiinnostunut tuon ihmisen kuulumisista. Lapsilta ei mukamas saa kysyä,että missä he asuvat äitiviikolla. Et kai ole tosissasi...

Anteeksi nyt vain itsellesi, mutta miksi ihmeessä haluat väkisin nähdä ihmistä, joka ei halua nähdä sinua? Miksi tungettelet tuohon malliin?

Anteeksi jälleen, mutta kuka ei halua nähdä minua?

Vierailija kirjoitti:

Taas ihan jumissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuakin ärsyttää, kun samat tutut ja sukulaiset joka tapaamisella kyselee exästä ne samat yksityiskohatiset kysymykset, vaikka erosin jo kohta 10 vuotta sitten. Mistäs minä jostain 10 vuoden takaisen exän elämästä tiedän? Sitten aletaan lapsen kautta udella exästä, se on minusta jo erittäin haljua. Samat ihmiset saisivat todennäköisesti raivarin, jos utelisin heidän lapsiensa kautta heidän exiensä nykyelämästä. Minusta olisi tosin erittäin omituista udella heidän existään eikä kiinnosta heidän exiensä elämä yhtään. 

Anteeksi nyt vaan, mutta ihan kaikki ei pyöri pelkästään sinun ympärilläsi. Vaikka sinua ei kiinnosta muut ihmiset, niin jotain muuta voi kiinnostaa.

Mulla on lähisuvussa erottu esimerkiksi 20 vuoden avioliiton jälkeen. Erottu yhtäkkiä, ennalta varoittamatta. Yhtäkkiä tätä 20 vuotta suvussa ollutta ihmistä ei näe ollenkaan, hänestä ei saa puhua, hänen kuulumisiaan ei tietenkään tiedä. On ihan kohtuutonta vaatia, että kun yksi haluaa erota, niin kukaan muukaan ei enää saa olla kiinnostunut tuon ihmisen kuulumisista. Lapsilta ei mukamas saa kysyä,että missä he asuvat äitiviikolla. Et kai ole tosissasi...

Jotain tilannetajua voisi sukulaisiltakin ajatella löytyvän. Ei ole ihan normaalia ajatella, että joku kauhean intensiivisesti stalkkaisi 10 vuoden takaista exäänsä ja henkilöstä kysyttäessä tämän kuulumisten kertominen sujuisi kuin vettä vain.

Lapset tietänevät missä vanhempansa asuvat. Tuollahan siis oli joku jo pöyristynyt, kun lapsilta kysellään.

Exän kuulumisia kyseltiin sekä lapselta että tältä kirjoittajalta. Kummastakaan kirjoittaja ei pitänyt. Ehkä ex ei pidä lapseen kovin paljon yhteyttä? Toisten perhesuhteista eivät ulkopuoliset välttämättä kovin paljon tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Joudun aina asunnosta poistuessani varautumaan mahdollisten vastaantulevien naapureiden kysymystulvaan. Pari tosi uteliasta naapuria ja kyselevät milloin mistäkin, esim. mihin olet menossa, mistä tulet, mitä olet tehnyt blah blah... Vittuako niille kuuluu. Eivät koskaan kerro itsestään mitään, utelevat vaan.

Tällaisia on meilläkin, koska talossa asuu paljon vanhuksia, joilla on aikaa seurata toisten touhuja. Nämä kuulumisten kyselyt eivät yleensä loukkaa, mutta välillä niille on vaikea löytää aikaa, jos pitäisi olla jo juoksemassa bussille.

Harjoittele ohivastaamista.

Jos siis sinulta kysytään, onko tämä paita hyvännäköinen, et vastaakaan rehellisesti kyllä tai ei, vaan kommentoit jotain ihan muuta mutta lievästi asiaan liittyvää. Voit vaikka todeta, että raidat ovat nyt muodikkaita.

Yllättävän moni ei tunnu huomaavan ohivastauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuakin ärsyttää, kun samat tutut ja sukulaiset joka tapaamisella kyselee exästä ne samat yksityiskohatiset kysymykset, vaikka erosin jo kohta 10 vuotta sitten. Mistäs minä jostain 10 vuoden takaisen exän elämästä tiedän? Sitten aletaan lapsen kautta udella exästä, se on minusta jo erittäin haljua. Samat ihmiset saisivat todennäköisesti raivarin, jos utelisin heidän lapsiensa kautta heidän exiensä nykyelämästä. Minusta olisi tosin erittäin omituista udella heidän existään eikä kiinnosta heidän exiensä elämä yhtään. 

Anteeksi nyt vaan, mutta ihan kaikki ei pyöri pelkästään sinun ympärilläsi. Vaikka sinua ei kiinnosta muut ihmiset, niin jotain muuta voi kiinnostaa.

Mulla on lähisuvussa erottu esimerkiksi 20 vuoden avioliiton jälkeen. Erottu yhtäkkiä, ennalta varoittamatta. Yhtäkkiä tätä 20 vuotta suvussa ollutta ihmistä ei näe ollenkaan, hänestä ei saa puhua, hänen kuulumisiaan ei tietenkään tiedä. On ihan kohtuutonta vaatia, että kun yksi haluaa erota, niin kukaan muukaan ei enää saa olla kiinnostunut tuon ihmisen kuulumisista. Lapsilta ei mukamas saa kysyä,että missä he asuvat äitiviikolla. Et kai ole tosissasi...

No hitto, et voi olla tosissasi! Äitinsä luona tietenkin. Mitä se sinulle kuuluu.  - Näin sinulle varmaan vastataan, jos keskustelukumppani sanoisi rehellisesti, mitä ajattelee. 

Älä ihmettele, jos sinua kartellaan juhlissa ja sukutapaamisissa, jos kyselet noin älyttömiä - suorastaan läpinäkyvää utelua.  Jos sinua kiinnostaa jonkun kymmenen vuoden takainen eksä, suosittelen, että soitat hänelle itselleen ja kysyt kuulumisia ihan suoraan. Tosin en yhtään ihmettelisi, jos eksä läväyttäisi puhelun poikki kuullessaan suvun kauhutädin äänen utelemassa vanhaan tuttuun tapaansa kaikkea henkilökohtaista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuakin ärsyttää, kun samat tutut ja sukulaiset joka tapaamisella kyselee exästä ne samat yksityiskohatiset kysymykset, vaikka erosin jo kohta 10 vuotta sitten. Mistäs minä jostain 10 vuoden takaisen exän elämästä tiedän? Sitten aletaan lapsen kautta udella exästä, se on minusta jo erittäin haljua. Samat ihmiset saisivat todennäköisesti raivarin, jos utelisin heidän lapsiensa kautta heidän exiensä nykyelämästä. Minusta olisi tosin erittäin omituista udella heidän existään eikä kiinnosta heidän exiensä elämä yhtään. 

Anteeksi nyt vaan, mutta ihan kaikki ei pyöri pelkästään sinun ympärilläsi. Vaikka sinua ei kiinnosta muut ihmiset, niin jotain muuta voi kiinnostaa.

Mulla on lähisuvussa erottu esimerkiksi 20 vuoden avioliiton jälkeen. Erottu yhtäkkiä, ennalta varoittamatta. Yhtäkkiä tätä 20 vuotta suvussa ollutta ihmistä ei näe ollenkaan, hänestä ei saa puhua, hänen kuulumisiaan ei tietenkään tiedä. On ihan kohtuutonta vaatia, että kun yksi haluaa erota, niin kukaan muukaan ei enää saa olla kiinnostunut tuon ihmisen kuulumisista. Lapsilta ei mukamas saa kysyä,että missä he asuvat äitiviikolla. Et kai ole tosissasi...

Anteeksi nyt vain itsellesi, mutta miksi ihmeessä haluat väkisin nähdä ihmistä, joka ei halua nähdä sinua? Miksi tungettelet tuohon malliin?

Anteeksi jälleen, mutta kuka ei halua nähdä minua?

No mikset sitten ole tähän ihmiseen suoraan yhteydessä ja kysy ne kuulumiset häneltä itseltään? Miksi toisten kautta tai jonkun lapsen kautta utelet tämän ihmisen asioita? 

Vierailija kirjoitti:

Harjoittele ohivastaamista.

Jos siis sinulta kysytään, onko tämä paita hyvännäköinen, et vastaakaan rehellisesti kyllä tai ei, vaan kommentoit jotain ihan muuta mutta lievästi asiaan liittyvää. Voit vaikka todeta, että raidat ovat nyt muodikkaita.

Yllättävän moni ei tunnu huomaavan ohivastauksia.

Hyvä idea! Tätä voisin harjoitusmielessä kokeilla. Ehkä sitten olisin sanavalmiimpi myös tiukan paikan tullen. 👍

Vierailija kirjoitti:

Mitkä ovat turvallisia puheenaiheita? Sillä melkeinpä mistä tahansa voi joku ahdistua. Yleensä on tapana jostain kuitenkin jutella.

Miten olisi vaikka sää. Siitä ei kukaan ahdistu. Kysymyslauseita vähemmän tungetteleva tapa keskustella on tosiaankin käyttää toteavia väitelauseita:

"Onpa kaunis ilma tänään, ja pakkastakin juuri sopivasti."

Voit myös kertoa omia kuulumisiasi.

"Tultiin juuri Turren kanssa kävelylenkiltä. Vedettiin merenjäällä sellainen 10 kilometrin lenkki. Heh heh! Kyllä tämän jälkeen nukuttaa hyvin ensi yönä meitä molempia! Vai mitä, Turre!"

(Turre merkkaa tässä koiraa, tietysti voi puhua myös omasta puolisosta tai kaverista, jonka kanssa kävi ulkoilemassa jne.)

Vierailija kirjoitti:

Taas ihan jumissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sulta sitten oikein kysellään, kun ne kysymykset saavat sinut noin vihaiseksi?

Tässä ei ollut ongelmana pelkästään henkilökohtaisista asioista kyseleminen. Enemmän ongelma on siinä, että miten pystyisin paremmin pitämään kiinni omista rajoistani. Nyt kun en sitä kovin hyvin osaa, niin muun muassa vedän puoleeni sellaisia ihmisiä, joilla on valtava tarve uskoutua minulle vaikeista asioista yms. Siis ihan riippumatta siitä, onko ihminen läheinen ystävä vai hyvänpäiväntuttu. Tällaiseen ei aina oikein olisi voimia.

Juuri sillä sanavalmiudella ne rajat vedetään. Eikä niitä mitenkään erityisesti edes vedetä. Vaan suhtaudutaan tilanteisiin renosti, pinnallisemmin, huumorilla. Harjoitus tekee mestarin. Eli lue paljon, tapaa ihmisiä, juttele, tutustu erilaisiin ihmisiin, jne.

Tässä on järkeä, en kiellä asiaa. Silti, osa ihmisistä saa käytöksellään olon tuntumaan aika ahdistuneelta. Tällä hetkellä oma jaksaminen vaatii sitä, että olen nyt joutunut opettelemaan sitä, miten rajoittaa joidenkin ihmisten tapaamista. Esimerkiksi valehtelemalla ettei meillä voi päivänä X poiketa kiireiden takia, jos joku ilmoittaa että hän tulee tuolloin meille juomaan kahvit (ja tilittämään vaikka siitä miten kamalaa oli, että diskossa mies tanssi hetken jonkun muun kanssa).

Tiedän kyllä hyvin sen, että on taas jossain vaiheessa alettava sosiaalisissa suhteissa toimia aktiivisemmin. On ihan tervettä välillä haastaa vanhat ajattelu- ja toimintatapansa, mutta sen aika on siinä vaiheessa, kun perusarjen pyörittäminen ei enää vie näin paljon voimia.

Mielenkiintoista, että osa mielestään sanavalmiista ihmisistä vaikutti kokevan keskustelunavaukseni heidän toimintaansa kohtaan kohdistettuna kritiikkinä.

Se ei ollut tarkoitukseni, vaan halusin tässä pohtia oman toimintani kehittämistä ja saada siihen muilta apua. Kuten sainkin.

Aivan loistavia ajatuksia! Tämän keskustelun jälkeen jäätyminen sanattomaksi hankalissa tilanteissa on paljon epätodennäköisempää. Kiitos hyvistä vinkeistä ja pohdinnasta. 😘

Taas ihan jumissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samassa veneessä. Minulla on tuollainen rajaton työkaveri, joka on myös kova neuvomaan..tai oikeastaan hänen tyylinsä on käskevä. Ensin väsytetään kyselemällä ja jos jotakin saa irti niin alkaa "ratkomaan" asiaa. Mikäli hän kokee että tarvitsen apua tai neuvoja niin alkaa päättäväinen "miksi et tee niin? Mikset jo tee? Nyt teet sitä ja tätä niin näin noin päläpälä" ja jos tästä pääsee jotenkin kiemurtelemaan irti niin voin olla varma että lähipäivinä tulee suora kysymys "no joko teit niin? Miksi et?"

Sanomatta selvää että olen oppinut ympäripyöreyden mestariksi, mutta silti joskus hän onnistuu jotakin irrottamaan ja sen jälkeen olen taas todella stressaantunut tilanteen vuoksi ja hänen seurassaan.

Tämä! Osa ihmisistä rupeaa neuvomaan asiassa kun asiassa vaikkei heiltä kukaan neuvoja olisikaan kysynyt. Ja kun sanot ettet tarvitse apua jossain asiassa, niin alkaa pulina tyyliin että miksi sitten sanoit hänelle että aiot ostaa uuden talvitakin elleivät hyvät neuvot kelpaa... Aivan suunnattoman raskasta! 😧

Jotkut ihmiset tuntuvat oikeasti luulevan, että kaikessa on aina jollain tavalla kyse heistä. Ja että muut ihmiset ovat niin avuttomia, etteivät edes talvitakkia osaa itselleen ostaa ilman heidän kullanarvoisia neuvojaan. Tällaisten ihmisten seurassa ei hyvää päivää kummempaa kannata sanoa mikäli tahtoo välttyä neuvoryöpyn alle jäämiseltä.

Ap, sun pitää päästä eroon tuosta pelosta, että niin kovasti loukkaisit toista ihmisiä, jos pidät puolesi. Eivät kaikki ole niin herkkiä. Eikä ole maailmanloppu, jos joku toisia jyräävä tyyppi loukkaantuu vastatessasi suorin sanoin ettet ikävä käytöstä tai hänen juttujaan jaksa.

Ei kaikkien seurassa tarvitse viihtyä. Voi olla mukavampi olla yksin kuin huonosti käyttäytyvän tyypin seurassa. Älä yritä noin paljon miellyttää muita oman hyvinvointisi kustannuksella. Ihmissuhteita alkaa ja ihmissuhteita päättyy, aina kemiat ei osu yksiin.

Vuorovaikutustilanteissa molemmilla on oikeus ja velvollisuus pitää puolensa ja kiinni omista rajoistaan. Harvoin toinen aikuinen rupeaa naama punaisena huutamaan, vaikkei sanoistasi pitäisikään. Saattaa kyllä poistua seurastasi, jos on herkkä loukkaantumaan, mutta eikö se ole vain hyvä? Ainakin tahditon tivaaminen asioistasi silloin loppuu.

Vierailija kirjoitti:

No elämällä elämää ja karaistumalla.

Eivät kaikki mitenkään merkittävästi elämänsä aikana karaistu. Osa ihmisistä on luonteeltaan herkkiä ja he ovat tällaisia yleensä alusta loppuun asti. Tällaisella herkällä tyypilläkin on silti oikeus saada olla oma itsensä sen sijaan, että joutuisi piilottelemaan herkkyyttään muilta.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten jos jäädyt? Älä ota niin vakavasti?

Suomeksi: älä vain välitä epämukavasta olostasi. Tämähän toimii monella niin hyvin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olisikin vain lempiruokaan liittyviä asioita, mutta kun ventovieraat ihmiset utelevat, missä olen töissä (ei, en ole töissä vaan sairaslomalla masennuksen vuoksi) tai perhetilanteestani (joo, huonoa kuuluu, lapsella on krooninen sairaus uusinut enkä millään jaksa, eksän kanssa tapellaan omaisuuden jaosta vaikka avioerosta on jo muutama vuosi). Joo, en tosiaankaan haluaisi avautua näistä asioista ventovieraille.p;

Missä olet töissä - ihan normaali kysymys, josta ei tarvitse ärsyyntyä. Kerrot vain, että et ole juuri nyt töissä, kotona vain. Ei sinun tarvitse raportoida masennuksestasi eikä sairaslomastasi. Moni ihminen on kotona erilaisista syistä.

Perhetilanteesta kysyminen / mitä kuuluu - ihan normaali kysymys jälleen, ei tarvetta ärsyyntyä. Vastaat ympäripyöreästi, että sitä perhehässäkkäähän tämä elämä on. Miksi kuvittelet, että mitä kuuluu -kysymys velvoittaisi sinua raportoimaan kipeimmät asiasi kymmenen vuoden aikajänteeltä. Opettele suhtautumaan näihin kysymyksiin pinnallisemmin.

Hyvin uteliaat ihmiset ovat usein sellaisia, ettei kyselyä lopeteta, vaikka siihen jotain yleispiirteistä vastaisit. Kun toisen elämään tunkeutumisessa on päästy vauhtiin ensin kysymällä jotain, johon toinen on kohteliaisuuttaan yleispiirteisesti vastannut, niin sitten röyhkeän utelias tyyppi ylpeänä voitostaan lisää vauhtia ja alkaa painaa päälle.

Rajattomasti käyttäytyvän ihmisen kysymykset voivat olla ihan mitä vain eikä hänelle ole niin väliä miten muut niihin suhtautuvat. Imettämisestä kyselyn aloittaessaan joku saattaa vaikka päätyä lopulta jatkamaan, että heillä seksi oli pikkulapsiaikana tätä, entä nyt teidän perheessä? Tällöin toinen voi kokea itsensä täysin jyrän alle jääneeksi ja mielessään miettiä pakoa tai toisen suun reippaamista umpeen.

Katso ihmisiä silmiin, kun juttelet heidän kanssaan. Sillä pääset aidosti sisään siihen keskinäiseen kommunikointitilanteeseen ja pystyt arvioimaan, että mitä kommunikointikumppani haluaa.

Mainitsemasi rajaton ihminen siinä väärin tekee. Tuollaiset ihmiset tulevat liiaksi avautumaan herkille ihmisille. Ihan normaalia, että siis vaivaannut siitä.