Lue keskustelun säännöt.
Koirasta luopuminen ja uusi koira
15.03.2018 |
Luovuimme 2-v koirasta pari kuukautta sitten pitovaikeuksien takia. Kyseessä oli niin haastava koira, että voimat ei enää riittäneet. Koira mm. vahti lapsiamme, saattoi näykätä vieraita, haukkui ulkona kaiken vähänkään epäilyttävän autoista postilaatikoihin. Koiraan ei oikein koskaan voinut luottaa, että miten se reagoi milloinkin. Oli todella todella epävarma ja hieman arvaamatonkin. Käytiin koirakoulussa ja oli yksityiskoulutusta, mutta mistään ei saatu tarpeeksi apua. Lopulta olimme koko perhe niin uuvuksissa, että ainoa vaihtoehto oli koiran uudelleensijoitus. Nyt koira on kokeneella koiraharrastajalla ja voi paremmin rauhallisessa ympäristössä ja osaavissa käsissä. Me ei näillä perustaidoilla osattu ja siitä koen varmasti ikuisesti huonommuutta ja huonoa omaatuntoa. Eipä koira ole uuden omistajan käsissä vielä muuttunut paljoa ja toki osa on ihan luonteesta kiinni mitä ei taas saa muutettua ikinä, mutta ainakaan koulutuskokemusta uudelta omistajalta ei puutu. Kasvattajalta tuli tietysti negaa palautetta, kun tähän päädyttiin ja rivien välistä aistin sen miten hän ajatteli meidän pilanneen koiran. Koira oli kyllä ensihetkestä lähtien kaikkea muuta kuin avoin ja ennakkoluuloton, joten en suostu uskomaan, että kaikki vika olisi meissä, mutta varmasti ainakin se 90% oli meidän syytä.
Kaikesta huolimatta mielessä kajastelee koiranpentu, mutta en tiedä uskallanko enää ottaa koiraa, jos toisen koiran kanssa kävisi sama juttu... Tosin aiemmin meillä on ollut yksi koira, joka oli ihan perus iisi tyyppi ja normi koulutuksella pärjättiin sen kanssa. Tämä uudelleensijoitettu koira jätti sellaiset jäljet meihin kaikkiin ja etenkin minuun, että ihan todella mietin, että voinko enää ikinä ottaa koiraa. Onko tämä muutenkin eettisesti arveluttavaa koirashoppailua, jos yksi koira laitetaan kiertoon ja haetaan "mukavampaa" tilalle? Tai no tilalle tämä koira ei ikinä tulisi, koska uudelleensijoitettu koira tulee aina olemaan mielessä omana itsenään. Sanon ihan suoraan, että toiveena olisi puhtaasti seurakoirarotuinen koira erittäin hyvällä luonteella. Ei saisi olla arka, pelokas ja epävarma. Lapsista tulisi pitää ja paljon ja samoin vieraista. Olemme liikkuvainen ja sosiaalinen perhe, joten meidän kanssa pitäisi pystyä matkustamaan ja pärjätä paikassa kuin paikassa. Mikään näistä ei ollut mahdollista tämän uudelleensijoitetun koiran kanssa :( Miten kasvattajat suhtautuvat tällaisiin tapauksiin kuin me? Onko koiraa mahdollista saada enää, jos on jo yhdestä luopunut pitovaikeuksien takia?
Kommentit (70)
On ihan mahdollista saada koira. Mutta toivottavasti ymmärrät, että ette noin vain voi tilata sopivaa koiraa. Esim. kovinkaan monet koirat eivät loppujen lopulta ole sellaisia, joiden kanssa voi huoletta kyläillä ja reissata. Toki rotuvalinnalla voi yrittää vaikuttaa, mutta aina vaan koiran ja omistajan luonteet ei sovi yksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta huolimatta mielessä kajastelee koiranpentu, mutta en tiedä uskallanko enää ottaa koiraa, jos toisen koiran kanssa kävisi sama juttu...
Tuskinpa, jos otatte sen rotuisen ja kokoisen koiran, jolle pärjäätte niin luonteen kuin kokonsakin puolesta. Sekä tietty luette muutaman asiallisen koirankäsittelyoppaan (esim. Kaimio, Rugaas) ja menette pennun kanssa tapakoulutukseen/pentukoulutukseen heti kun sen saa sinne viedä.
Näin tehtiin tämänkin koiran kanssa, opukset luettu, koirakoulut käyty yksityistunteja myöten, mutta ei juuri mitään apua. No, välillä saattoi helpottaa ja kohta taas tuli jostain takapakkia, kun vaikkapa lapsi juoksi 200 m päässä niin koiran pää hajosi siihen ja taas aloitettiin alusta. Loputon kierre.
Ottakaa mielummin kissa, sitä ei tarvitse kouluttaa niinkuin koiraa..
Miksi haluaisitte just pennun jolle kaikki täytyy opettaa alusta asti? Eikö sopivampi olis jo vanhempi ja tottelevaisempi ja käytöstavat oppinut koira. Vai kelpaako vain uusi pentu koska "ne on vaan niin söpöjä!!" ??
Vierailija kirjoitti:
Sanon ihan suoraan, että toiveena olisi puhtaasti seurakoirarotuinen koira erittäin hyvällä luonteella. Ei saisi olla arka, pelokas ja epävarma. Lapsista tulisi pitää ja paljon ja samoin vieraista. Olemme liikkuvainen ja sosiaalinen perhe, joten meidän kanssa pitäisi pystyä matkustamaan ja pärjätä paikassa kuin paikassa.
Sheltit osuu yleensä tuohon kuvaukseen. Samoin esim. kääpiövillakoirat.
Koira ei kuitenkaan automaattisesti osaa matkustaa ja kulkea mukana sopeutuen tuosta vaan kaikkeen. Se pitää ihan pienestä pitäen ottaa mukaan kaikkeen niin, että sille tulee matkustelusta ja vieraista paikoista ihan normaali juttu. Minä sain oman pentuni opetettua siihen, että se kulkee mukana paikassa kuin paikassa stressaamatta kuskaamalla sitä ihan pennusta about joka paikassa mukana. Uuteen paikkaan mennessä se on ihan että "jaa, tultiin sitten tänne" ja asettuu saman tien taloksi. Koirani on matkustanut henkilöauton lisäksi ahkerasti julkisilla, eikä pidä sitäkään minään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ihan mahdollista saada koira. Mutta toivottavasti ymmärrät, että ette noin vain voi tilata sopivaa koiraa. Esim. kovinkaan monet koirat eivät loppujen lopulta ole sellaisia, joiden kanssa voi huoletta kyläillä ja reissata. Toki rotuvalinnalla voi yrittää vaikuttaa, mutta aina vaan koiran ja omistajan luonteet ei sovi yksiin.
Ymmärrän tämän ja siksi tässä miettiikin, että uskaltaako enää ikinä ottaa koiraa, jos sattuu samanlainen valtavan vaativa koira kuin tämä edellinen oli. Ns. normi lenkitykset, harrastukset, koulutus ei haittaa, mutta se kun liikutaan lenkeillä esim. 4.30 aamulla ja puolen yön aikaan alkaa olla lapsiperheessä niin väsyttävää ja kuluttavaa, että ei siitä mitään tullut :( Päivälenkki oli pakko tehdä ja yleensä se oli sitten ihan hirveää rähjäystä ja sinkoilua, koska oli niin paljon häiriötekijöitä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon ihan suoraan, että toiveena olisi puhtaasti seurakoirarotuinen koira erittäin hyvällä luonteella. Ei saisi olla arka, pelokas ja epävarma. Lapsista tulisi pitää ja paljon ja samoin vieraista. Olemme liikkuvainen ja sosiaalinen perhe, joten meidän kanssa pitäisi pystyä matkustamaan ja pärjätä paikassa kuin paikassa.
Sheltit osuu yleensä tuohon kuvaukseen. Samoin esim. kääpiövillakoirat.
Koira ei kuitenkaan automaattisesti osaa matkustaa ja kulkea mukana sopeutuen tuosta vaan kaikkeen. Se pitää ihan pienestä pitäen ottaa mukaan kaikkeen niin, että sille tulee matkustelusta ja vieraista paikoista ihan normaali juttu. Minä sain oman pentuni opetettua siihen, että se kulkee mukana paikassa kuin paikassa stressaamatta kuskaamalla sitä ihan pennusta about joka paikassa mukana. Uuteen paikkaan mennessä se on ihan että "jaa, tultiin sitten tänne" ja asettuu saman tien taloksi. Koirani on matkustanut henkilöauton lisäksi ahkerasti julkisilla, eikä pidä sitäkään minään.
Veikkaanpa, että ap:n edellinen koira oli juurikin sheltti tai ainakin paimen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harva koira kai nauttii jatkuvasta reissaamisesta,kyläilyistä ja vierailuista. Ei ole koiran elämää sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon ihan suoraan, että toiveena olisi puhtaasti seurakoirarotuinen koira erittäin hyvällä luonteella. Ei saisi olla arka, pelokas ja epävarma. Lapsista tulisi pitää ja paljon ja samoin vieraista. Olemme liikkuvainen ja sosiaalinen perhe, joten meidän kanssa pitäisi pystyä matkustamaan ja pärjätä paikassa kuin paikassa.
Sheltit osuu yleensä tuohon kuvaukseen. Samoin esim. kääpiövillakoirat.
Koira ei kuitenkaan automaattisesti osaa matkustaa ja kulkea mukana sopeutuen tuosta vaan kaikkeen. Se pitää ihan pienestä pitäen ottaa mukaan kaikkeen niin, että sille tulee matkustelusta ja vieraista paikoista ihan normaali juttu. Minä sain oman pentuni opetettua siihen, että se kulkee mukana paikassa kuin paikassa stressaamatta kuskaamalla sitä ihan pennusta about joka paikassa mukana. Uuteen paikkaan mennessä se on ihan että "jaa, tultiin sitten tänne" ja asettuu saman tien taloksi. Koirani on matkustanut henkilöauton lisäksi ahkerasti julkisilla, eikä pidä sitäkään minään.
Tämä pätee ns. normaalin koiran kanssa, mutta esim. tuo ap:n aiempi koira kuulostaa reaktiiviselta koiralta ja sellaisen koiran sosiaalistamiseen ei päde nämä normaalit systeemit lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä9253 kirjoitti:
Miksi haluaisitte just pennun jolle kaikki täytyy opettaa alusta asti? Eikö sopivampi olis jo vanhempi ja tottelevaisempi ja käytöstavat oppinut koira. Vai kelpaako vain uusi pentu koska "ne on vaan niin söpöjä!!" ??
Sellaisia on harvemmin saatavilla niin, että ne ei olisi jollain lailla ongelmakoiria. Lisäksi aikuinen koira on jo oppinut tavat niin hyvässä kuin pahassa ja sen voi lisäksi olla vaikea sopeutua uuteen perheeseen (toki koirasta riippuu tämä). Ap ei nyt kaipaa enää toista ongelmaa itselleen, joten pentu lienee varmin ratkaisu.
-ohis
Älä ota, kun et edellisestäkään kyennyt huolehtimaan. Lasten vahtimen ja haukkuminen on normaalia, ei mitenkään outoa, niin kuin annat tässä ymmärtää. Koira on loppujen lopuksi kuin lapsi, perheestään riippuvainen, ei sitä laiteta vaikeuksien koittaessa uuteen kotiin ja hankita tilalle uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pentua teille. Aikuinen kodinvaihtaja, johon tutustutte kunnolla. Koira tulee teille vaikka ensin lyhyeksi pätkää koeajalle.
Vierailija kirjoitti:
Harva koira kai nauttii jatkuvasta reissaamisesta,kyläilyistä ja vierailuista. Ei ole koiran elämää sellainen.
Ei missään lue, että koira matkustais ja kyläilisi jatkuvasti tai että ap:llä kävisi jatkuvasti vieraita.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasten vahtimen ja haukkuminen on normaalia, ei mitenkään outoa, niin kuin annat tässä ymmärtää.
Ei todellakaan ole normaalia koiralta, joka sentään on tottunut lapsiin ja asuu niiden kanssa. Älä puhu asioista joista et tiedä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Älä ota, kun et edellisestäkään kyennyt huolehtimaan. Lasten vahtimen ja haukkuminen on normaalia, ei mitenkään outoa, niin kuin annat tässä ymmärtää. Koira on loppujen lopuksi kuin lapsi, perheestään riippuvainen, ei sitä laiteta vaikeuksien koittaessa uuteen kotiin ja hankita tilalle uutta.
Haloo! Lasten vahtiminen ja haukkuminen ei ole millään tavalla normaalia tai ainakaan se ei saisi olla.
En ottaisi pentua. Ehkä sellainen koira joka on asunut ennen samankaltaisessa perheessä. Kallistuisin kuitenkin vaihtoehtoon ei koiraa ollenkaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ota, kun et edellisestäkään kyennyt huolehtimaan. Lasten vahtimen ja haukkuminen on normaalia, ei mitenkään outoa, niin kuin annat tässä ymmärtää. Koira on loppujen lopuksi kuin lapsi, perheestään riippuvainen, ei sitä laiteta vaikeuksien koittaessa uuteen kotiin ja hankita tilalle uutta.
Haloo! Lasten vahtiminen ja haukkuminen ei ole millään tavalla normaalia tai ainakaan se ei saisi olla.
No on paimenkoiralle ihan normaalia. En tunne yhtään bortsua tai kelpietä, joka ei tällaista olisi yrittänyt, yleensä koulutuksella ongelma poistuu jos omistaja hallitsee asiansa. Myös esim. sheltit ja muut pikkupaimenet tällaista yrittävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten vahtimen ja haukkuminen on normaalia, ei mitenkään outoa, niin kuin annat tässä ymmärtää.
Ei todellakaan ole normaalia koiralta, joka sentään on tottunut lapsiin ja asuu niiden kanssa. Älä puhu asioista joista et tiedä mitään.
Minulla on koira, joka katsoo lastemme perään eli sillä tavalla vahtii kyllä. Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ota, kun et edellisestäkään kyennyt huolehtimaan. Lasten vahtimen ja haukkuminen on normaalia, ei mitenkään outoa, niin kuin annat tässä ymmärtää. Koira on loppujen lopuksi kuin lapsi, perheestään riippuvainen, ei sitä laiteta vaikeuksien koittaessa uuteen kotiin ja hankita tilalle uutta.
Haloo! Lasten vahtiminen ja haukkuminen ei ole millään tavalla normaalia tai ainakaan se ei saisi olla.
No on paimenkoiralle ihan normaalia. En tunne yhtään bortsua tai kelpietä, joka ei tällaista olisi yrittänyt, yleensä koulutuksella ongelma poistuu jos omistaja hallitsee asiansa. Myös esim. sheltit ja muut pikkupaimenet tällaista yrittävät.
On ihan eri asia yrittää tuollaista mitä, että käytös jää koiralle päälle. Itselläni on ollut useita koiria, joista viimeisin on kuin riivattu. Uskokaa tai älkää, mutta koirat ovat yksilöitä ja myös niistä löytyy heikolla hermorakenteella varustettuja tapauksia, joihin ei auta oikein mikään kouluttaminen. Aiemmin syytin minäkin aina omistajia, että vika on siellä hihnan toisessa päässä eikä koirassa, mutta oma koira on opettanut, että edes kokenut koiraihminen ei pärjää ihan kaikkien koirien kanssa :/
Tuskinpa, jos otatte sen rotuisen ja kokoisen koiran, jolle pärjäätte niin luonteen kuin kokonsakin puolesta. Sekä tietty luette muutaman asiallisen koirankäsittelyoppaan (esim. Kaimio, Rugaas) ja menette pennun kanssa tapakoulutukseen/pentukoulutukseen heti kun sen saa sinne viedä.