Aamut yksin, päivät yksin, illat yksin... vaikka olen naimisissa niin silti yksin

Mäkin, tosin ilman koiraa ja vauvaa. Mies koko ajan töissä. Kannatti muuttaa uuteen maakuntaan :(

Äitipiireihin pääsee kun jaksaa käydä siellä perhekahviloissa. Tarvitaan 3-5 tapaamista niin suomalainenkin lämpeää. Puhun kokemuksesta.

Oli vähän erilainen tilanne mutta joo, yksinäisyys parisuhteessa, tuttu juttu.

Vähän kerraallaan etsimään ratkaisuja. Videoi päiväsi miehelle jotta ymmärtää sun todellakin kaipaavan kumppania eikä vierasta asuinkaveria joka nukkuu.

Minkälainen tilanne oli ennen vauvaa? Miksi miehesi nukkuu illalla? Entä viikonloput? Onko sinulla edes ystäviä ja osaatko olla ystävä? Eivätkö kaverit riitä?

En muista, että olisin tuntenut itseäni koskaan yksinäiseksi, vaikka luulen, että joku muu olisi minun paikallani niin tuntenut monen monta kertaa. Edes silloin kun asuimme miehen työn takia ulkomailla vuosia ja lapsemme olivat pieniä, niin en tuntenut oloa yksinäiseksi lasten kanssa yksin kotona ollessani. Minulla on paljon ystäviä, mutta en tarvitse heitä koko aikaa, vaan vähempikin riittää.

Minä olen kotona jo vähän isompien lasten kanssa. Tykkään kyllä olla ja touhuta lasten kanssa, mutta iltapäivällä alan jo vilkuilla kelloa ja odottaa miestäni töistä kotiin. Kaipaan aikuista seuraa ja haluaisin jakaa päivän jutut ja mietteet mieheni kanssa.

Mutta... mies jää aina ylitöihin. Kotiin tultua touhuaa omiaan ja on hermostunut. Ei huomioi minua eikä lapsia. On yksinäinen olo etenkin, kun tätä on jatkunut jo ties kuinka kauan.

Ystävien seura auttaa vähän, mutta ei poista tätä katkeruutta ja kaipuuta.

Se on kyllä totta, että parisuhteessa voi olla yksinäisempi, kuin yksin ollessa. Sinkkuna ei turhaan kaipaa seuraa tai apua, niin ei tarvitse pettyä.

Kurja juttu monella, mutta oletteko miettineet, että teissä itsessänne saattaa olla jotain parantamisen varaa, jos puoliso ei jaksa olla yhtään kiinnostunut teidän jutuista? Kiinnostaako sinua muut asiat kuin vauva ja koti ja hömppä, onko sulla keskusteltavaa ja ajatuksia? Vai minkälaista seuraa tarjoat miehellesi, jos hän mieluummin nukkuu tai jää töihin kuin viettää aikaa kanssasi? Saattaa myös olla, että mies on masentunut tai uupunut, ja siksi väsyttää; kannattaa käydä lääkärissä varmuuden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Kurja juttu monella, mutta oletteko miettineet, että teissä itsessänne saattaa olla jotain parantamisen varaa, jos puoliso ei jaksa olla yhtään kiinnostunut teidän jutuista? Kiinnostaako sinua muut asiat kuin vauva ja koti ja hömppä, onko sulla keskusteltavaa ja ajatuksia? Vai minkälaista seuraa tarjoat miehellesi, jos hän mieluummin nukkuu tai jää töihin kuin viettää aikaa kanssasi? Saattaa myös olla, että mies on masentunut tai uupunut, ja siksi väsyttää; kannattaa käydä lääkärissä varmuuden vuoksi.

Tää on niin tyypillinen palstavastaus eli lyödään lyötyä. Vaikka vastauksessa olisikin hyviä pointteja, ne esitetään niin provosoivasti, ettei niistä vahingossakaan olisi mitään hyötyä. Mutta ehkä palstan lainalaisuuksia on turha yrittää muuttaa: aloittaja on aina väärässä, oli asia mikä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Kurja juttu monella, mutta oletteko miettineet, että teissä itsessänne saattaa olla jotain parantamisen varaa, jos puoliso ei jaksa olla yhtään kiinnostunut teidän jutuista? Kiinnostaako sinua muut asiat kuin vauva ja koti ja hömppä, onko sulla keskusteltavaa ja ajatuksia? Vai minkälaista seuraa tarjoat miehellesi, jos hän mieluummin nukkuu tai jää töihin kuin viettää aikaa kanssasi? Saattaa myös olla, että mies on masentunut tai uupunut, ja siksi väsyttää; kannattaa käydä lääkärissä varmuuden vuoksi.

Ihminen puhuu tietenkin omasta päivästään ja omista tapahtumistaan puolisolleen. Kyllä normaali mies kykenee olemaan kiinnostunut omasta kodistaan, vaimostaan ja lapsistaan. Ei miestä varten tarvitse ruveta miettimään mitään erityisiä puheenaiheita päivänpolttavista aiheista, jotta tämä jaksaisi olla kiinnostunut keskustelemisesta.

Itse uskon, että ongelmana on toisen ottaminen itsestäänselvyytenä. Miehet unohtavat helposti, että naiset kaipaavat voimakasta henkistä yhteyttä kumppaniinsa. Jos se puuttuu, nainen lähtee. Sitten ihmetellään kun vaimo lähti, vaikka "kaikki oli hyvin" ja valitetaan sitä, että naiset aina jättävät miehensä saatuaan miehiltä haluamansa eli lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kurja juttu monella, mutta oletteko miettineet, että teissä itsessänne saattaa olla jotain parantamisen varaa, jos puoliso ei jaksa olla yhtään kiinnostunut teidän jutuista? Kiinnostaako sinua muut asiat kuin vauva ja koti ja hömppä, onko sulla keskusteltavaa ja ajatuksia? Vai minkälaista seuraa tarjoat miehellesi, jos hän mieluummin nukkuu tai jää töihin kuin viettää aikaa kanssasi? Saattaa myös olla, että mies on masentunut tai uupunut, ja siksi väsyttää; kannattaa käydä lääkärissä varmuuden vuoksi.

Tää on niin tyypillinen palstavastaus eli lyödään lyötyä. Vaikka vastauksessa olisikin hyviä pointteja, ne esitetään niin provosoivasti, ettei niistä vahingossakaan olisi mitään hyötyä. Mutta ehkä palstan lainalaisuuksia on turha yrittää muuttaa: aloittaja on aina väärässä, oli asia mikä tahansa.

Miten tässä nyt ketään lyötiin? Esitettiin ihan asiallisesti yksi vaihtoehto. Eikö täällä saa ehdottaa mitään muuta ratkaisua kuin sääliä ja päänsilittelyä ja miehen haukkumista? Kyllä parisuhde pitää toimia molempiin suuntiin, ja molemmilla pitää olla siihen annettavaa. Ei se ole miehen tehtävä tulla töiden jälkeen silittelemään rouvan päätä ja kuuntelemaan mitä salkkareissa tänään tapahtui. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kurja juttu monella, mutta oletteko miettineet, että teissä itsessänne saattaa olla jotain parantamisen varaa, jos puoliso ei jaksa olla yhtään kiinnostunut teidän jutuista? Kiinnostaako sinua muut asiat kuin vauva ja koti ja hömppä, onko sulla keskusteltavaa ja ajatuksia? Vai minkälaista seuraa tarjoat miehellesi, jos hän mieluummin nukkuu tai jää töihin kuin viettää aikaa kanssasi? Saattaa myös olla, että mies on masentunut tai uupunut, ja siksi väsyttää; kannattaa käydä lääkärissä varmuuden vuoksi.

Tää on niin tyypillinen palstavastaus eli lyödään lyötyä. Vaikka vastauksessa olisikin hyviä pointteja, ne esitetään niin provosoivasti, ettei niistä vahingossakaan olisi mitään hyötyä. Mutta ehkä palstan lainalaisuuksia on turha yrittää muuttaa: aloittaja on aina väärässä, oli asia mikä tahansa.

Miten tässä nyt ketään lyötiin? Esitettiin ihan asiallisesti yksi vaihtoehto. Eikö täällä saa ehdottaa mitään muuta ratkaisua kuin sääliä ja päänsilittelyä ja miehen haukkumista? Kyllä parisuhde pitää toimia molempiin suuntiin, ja molemmilla pitää olla siihen annettavaa. Ei se ole miehen tehtävä tulla töiden jälkeen silittelemään rouvan päätä ja kuuntelemaan mitä salkkareissa tänään tapahtui. 

Vauva-arki voi olla raskasta - vauvasta riippuen - ja puolisoiden pitäisi toimia yhtenä tiiminä. Varsinkin alussa vauva sitoo paljon ja muuttaa koko elämän. Myös työssäkäyvän puolison tulisi ymmärtää tämä, eikä yrittää jatkaa elämää kuin ennen vauvaa. Kyllä ne puheenaiheet siitä taas monipuolistuu, kun vauva kasvaa. Yhdessä vauva on hankittu, yhdessä sitä myös hoidetaan, vai mitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kurja juttu monella, mutta oletteko miettineet, että teissä itsessänne saattaa olla jotain parantamisen varaa, jos puoliso ei jaksa olla yhtään kiinnostunut teidän jutuista? Kiinnostaako sinua muut asiat kuin vauva ja koti ja hömppä, onko sulla keskusteltavaa ja ajatuksia? Vai minkälaista seuraa tarjoat miehellesi, jos hän mieluummin nukkuu tai jää töihin kuin viettää aikaa kanssasi? Saattaa myös olla, että mies on masentunut tai uupunut, ja siksi väsyttää; kannattaa käydä lääkärissä varmuuden vuoksi.

Tää on niin tyypillinen palstavastaus eli lyödään lyötyä. Vaikka vastauksessa olisikin hyviä pointteja, ne esitetään niin provosoivasti, ettei niistä vahingossakaan olisi mitään hyötyä. Mutta ehkä palstan lainalaisuuksia on turha yrittää muuttaa: aloittaja on aina väärässä, oli asia mikä tahansa.

Miten tässä nyt ketään lyötiin? Esitettiin ihan asiallisesti yksi vaihtoehto. Eikö täällä saa ehdottaa mitään muuta ratkaisua kuin sääliä ja päänsilittelyä ja miehen haukkumista? Kyllä parisuhde pitää toimia molempiin suuntiin, ja molemmilla pitää olla siihen annettavaa. Ei se ole miehen tehtävä tulla töiden jälkeen silittelemään rouvan päätä ja kuuntelemaan mitä salkkareissa tänään tapahtui. 

Vauva-arki voi olla raskasta - vauvasta riippuen - ja puolisoiden pitäisi toimia yhtenä tiiminä. Varsinkin alussa vauva sitoo paljon ja muuttaa koko elämän. Myös työssäkäyvän puolison tulisi ymmärtää tämä, eikä yrittää jatkaa elämää kuin ennen vauvaa. Kyllä ne puheenaiheet siitä taas monipuolistuu, kun vauva kasvaa. Yhdessä vauva on hankittu, yhdessä sitä myös hoidetaan, vai mitä?

Aivan, ja siksi kirjoitinkin että 'parisuhde pitää toimia molempiin suuntiin, ja molemmilla pitää olla siihen annettavaa'. 

Hoh hoijaa nää on taas näitä... "Mulla on mies ja lapsi mutta olen yksin." 0/5.

Vierailija kirjoitti:

Äitipiireihin pääsee kun jaksaa käydä siellä perhekahviloissa. Tarvitaan 3-5 tapaamista niin suomalainenkin lämpeää. Puhun kokemuksesta.

Tämä on ihan totta. Vieraille kasvoille ei helposti puhuta mutta kun muutaman kerran käy niin aletaan jo varovasti jutustella.

Vierailija kirjoitti:

Se on kyllä totta, että parisuhteessa voi olla yksinäisempi, kuin yksin ollessa. Sinkkuna ei turhaan kaipaa seuraa tai apua, niin ei tarvitse pettyä.

Miksi kuvittelet, että sinkkuna ei kaipaa seuraa tai apua?

Kannattaa erota, niin sitten tietää, mitä on kumiseva hiljaisuus, ja se kun kukaan ei tiedä, jos sut hakataan kadulla etkä tule iltalenkiltä kotiin. Tai sulle sattuu tapaturma, niin saat ihan rauhassa vuotaa kuiviin.

Eroa, niin huomaat ne kaikki pienet asiat, joita et älynnyt avioliitossa arvostaa, koska pidit niitä itsestäänselvinä.

Minä olin myös liitossani yksin. Toki kun lapset oli pieniä niin aktiivista perhekerhoilua, ulkoilua ym oli. Kun lapset kasvoi ja meni omia menojaan niin yksinäisyys korostui. Mies ei vain halunnut olla kanssani. Monet itkut itkin, kun lähipiirin ihmiset teki juttuja pariskuntana. Meillä mies nauroi pilkallisesti, kun yritin ehdottaa kävelylenkkiä, treffejä ym.

Erosin nuorimman lapsen ollessa 11 v. Elämä on ihanaa. Minulla on miesystävä ja vaikka harvoin nähdään niin silti en tunne oloani yksinäiseksi. Ei ole mörröttävää ukkoa viemässä energiaa ja aiheuttamassa pahaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Se on kyllä totta, että parisuhteessa voi olla yksinäisempi, kuin yksin ollessa. Sinkkuna ei turhaan kaipaa seuraa tai apua, niin ei tarvitse pettyä.

Ja sinkku voi ystävystyä ja liikkua kenen kanssa haluaa, parisuhteessa oleva ei voi. Viittaan tällä osittain ketjuun "Naisen läheinen suhde miespuoliseen ystäväänsä harmittaa" ja osittain omaan kokemukseen.

Minkä takia se yhteisen ajan järjestäminenkin on naisen harteilla kaiken muun ohella?

Mä en käsitä. Ja miehet valittaa seksin puutteesta suhteessa, mutta eivät tee itse asian eteen mitään kumminkaan.

Tosiaan. Lapset on yhdessä saatu ja yhdessä heidät pitäisi kasvattaa, mutta miehet kyllä osaa luistaa hyvinkin näistä asioista.

Kun pyörität kotia 24/7 niin kyllä sitä alkaa kaipaamaan muutakin kuin kotona oloa ja parisuhdetta joka oikeasti on parisuhde eikä kämppissuhde.

Kyllä se arki puuduttaa kotona olijaa vaikka sitä kävisikin ties missä perhekahviloissa. Tosin perhekahvila on väärä nimi, äiti-lapsikahvila paremminkin kun ei niissä koko perhe käy yhdessä, käsittääkseni se mies kuuluu myös perheeseen.

Vaikka näihin kahviloihin menisikin, niin on aika uuvuttavaa kun ympärillä on lapsia ja keskustelut keskeytyvät koska lapset ovat siinä vaatimassa edelleen huomiota. Itse kaipaisin seuraa ilman lapsia ja lasten aiheuttamia keskeytyksiä -välillä.

Eikö kukaan muu äiti tätä kaipaa vai olenko poikkeus tässä?

Keskusteluja ilman keskeytyksiä?

Vierailija kirjoitti:

Hoh hoijaa nää on taas näitä... "Mulla on mies ja lapsi mutta olen yksin." 0/5.

Miksi yksinäisyyden tunne olisi sinkkujen etuoikeus? Jos puoliso ei ole henkisesti eikä aina fyysisestikään läsnä, miten hänen pelkkä olemassaolonsa maagisesti vähentää yksinäisyyttä? Lapsi ei myöskään vähennä yksinäisyyttä ollessaan pieni, koska hän ei kykene olemaan (eikä hänen kuulukaan olla) aikuisen ihmisen korvike

Ala harrastamaan vaikka juoksua ja vatsalihaksia ja etsi somesta juoksukavereita. Pian huomaat että sinulla on jäätävän seksikäs urheilijan kroppa ja paljon treenikavereita..