Mikä mielestäsi epäoikeudenmukainen tapaus on jäänyt mieleen lapsuudestasi?

Naapurin poika otti lammikosta nuijapäitä lienee lasipurkkiin ja piillotti leikkimökkiinsä. Sitten tämä poika lähti 2 viikkoa kestävälle kesäleirille. Tiesin että ne nuijapäät tulisivat kuolemaan ilman hoitoa ja kävin sanomassa pojan äidille. Kysyin saisinko vapauttaa ne nuijapäät samaan lammikkoon mistä ne oli otettukin. Äiti huusi minulle että ei ole minun asiani ja ei ole mitään asiaa heille enää. Omalla pihalla sitten itkin 5-vuotiaana näiden kituvien nuijapäiden kohtaloa.

Olin 2. tai 3. luokalla ja kaverin kanssa potkukelkalla liikenteessä pimeään aikaan. Minä istuin kyydissä ja kaveri potkutteli. Menimme erään omakotitalon ohi, joka oli ihan jalkakäytävän vieressä, talon seinästä tielle ei ollut montaa metriä. Tontin ja jalkakäytävän välissä oli pensasaita, joka oli tietysti lehdetön ja taloon oli todella hyvät näkymät  Yhden ikkunan ääressä istui teinityttö, noin 15-vuotias, työpöydän edessä ja näytti lukevan/kirjoittavan jotakin pöytälampun valassa. Näkymät tytön huoneeseen korostui luonnollisesti ulkona ollessa pimeää ja tytön lampun ollessa päällä.

Osoitin (etu)sormella kaverille tytön ikkunaa ja sanoin, että onpa tuo ikkuna lähellä jalkakäytävää. Ja että minä en ainakaan haluaisi huoneeni ikkunan olevan niin lähellä jalkakäytävää, että kaikki ohikulkijat näkisivät näin hyvin huoneeseeni. Juuri samalla hetkellä tyttö sattui katsomaan ulos ja näki meidät. Jatkoimme potkukelkalla etenemistä ja hetken päästä kuulimme kun joku karjui peräämme. Kyseessä oli tyttö, jonka huoneen ohi olimme juuri menneet. Hän seisoi jalkakäytävällä huutamassa. Emme saaneet selvää, mitä hän oikein huusi, kovin vihaiselta vaan vaikutti. Jatkoimme matkaa.

Kiersimme pienen lähiömme kelkalla ja päädyimme luistinradan varteen. Jonkun aikaa kengillä "luisteltuamme" näin, kun kyseinen tyttö juoksi luoksemme kamalaa vauhtia karjuen nuppi punaisena. Pelästyin hirveästi ja sanoin kaverille, että lähdetään karkuun. Kaveri sanoi, että ei lähdetä vaan jäädään nyt selvittämään tämä asia, että miksi tyttö oikein huutaa. Tyttö liukasteli luoksemme jäälle, tuli ihan minuun kiinni ja sitten alkoikin sen päiväinen huutokonsertti. Tyttö karjui minulle ns. volymet kaakossa, että kuinka olen ollut niin törkeä, että näytin hänelle keskaria (!) ikkunasta ja sellaista ei tehdä. Olin ihan paniikissa ja koitin saada muutaman itkuisen sanan väliin selittäääkseni etten todellakaan näyttänyt keskaria, mutta tyttö ei antanut minun puhua, jatkoi vaan karjumistaan. Aikansa karjuttuaan hän pakotti minut pyytämään anteeksi huonoa käytöstäni (!) ja jatkoi sitten luistinkentän halki bussipysäkille, jonne oli ollut ilmeisesti matkalla. (Minä luulin ensin, että hän oli ollut vaan meitä jahtaamassa koko lähiön poikki).

No huh huh tuota poninharjajuttua. Mitä se harja siitä kärsii, vaikka sitä olisi vähän leikattukin? Kasvaahan se takaisin. Todella epäreilua ja aivan naurettavaa käytöstä tytön isältä sulkea ap johonkin saunaan "tekosiaan miettimään", tuollaisten rangaistusten jakelu ei kuulu vieraille aikuisille, vaikka lapsi olisikin tehnyt väärin. Ja vielä pahempaa ettei ap tosiaan ollut syyllistynut harjan leikkaukseen.

Juoppojen vanhempien, huostaanoton ja lastenkotivuosien kautta mun koko lapsuus oli yksi epäoikeuden mukainen tapaus.

Kiitos kaikille sen mulle järjestäneille.

Omat kokemukset rajoittuu omaan sisaruspiiriin. Olin esikoinen, ja vanhemmat halusivat että teen läksyjä kun olen yksin kotona ja veivät antennijohdot ja scart-johdot mukanaan töihin etten vaan saisi tv:stä tai videoista viihdykettä.

Paljon nuoremmat siskot taas saivat koulun jälkeen katsoa telkkaria, videoita, pelata tietokoneella tai konsoleilla ihan sielunsa kyllyydestä.

Taisin kasvaa pysyvästi kieroon näiden seikkojen takia.

Ala-asteella yksi luokkani tytöistä syytti minua uusien pyyhekumiensa varastamisesta. Oli kuulemma löytänyt ne pulpetistani. Olin luokan hylkiö vähän aikaa. Muistan myös, kuinka jostain syystä kaikki luokkamme tytöt yhtä lukuunottamatta kääntyivät jostain syystä minua vastaan, ja välitunneilla seisoivat ringissä kuiskimassa. Se tuntui todella pahalta. 

Yläasteella eräänä iltana olin "nuokulla", kun minua pyydettiin ulos. Siellä sitten eräs kovistyttö ja kaverinsa odottivat, syyttivät jostain (olen kai halunnut unohtaa, kun en muista mistä) ja alkoivat repiä hiuksista ja lyödä. Siellä ulkona oli muitakin, ja he jäivät katsomaan. Joku sanoi, että "eihän siitä tule edes verta". Juoksin itkien kotiini ja nuo jonkun sanat kaikuivat päässäni vuosia. Tuon illan jälkeen sulkeuiduin kotiin, en käynyt missään. Lopetin harrastuksenikin, kun pelkäsin että samalla kylällä joudun pimeässä illassa kohtaamaan nuo ihmiset taas. 

Kokeilin tupakkaa joskus 13 vuotiaana ja jäin tietenkin kiinni. Kauhea huuto ja viikkoraha katkolle. Veljeni tupakan polton kokeilulle sen sijaan vain naureskeltiin.

Lapsuuden ystäväni pikkuveli täytti 5 vuotta ja oli kova jääkiekkofani. Annoin hänelle lahjaksi omat jääkiekkokorttini koska en itse niistä piitannut. Pikkuveli oli onnesta soikeana mutta isänsä ei. Korttien olisi kuulemma pitänyt olla muoveissa ja avaamattomia. Ymmärtäisin aikuiselta tällaisen toivomuksen, mutta olin vähävaraisen perheen ekaluokkalainen. Mitä muuta olisin voinut antaa?

Vierailija kirjoitti:

Todella epäreilua ja aivan naurettavaa käytöstä tytön isältä sulkea ap johonkin saunaan "tekosiaan miettimään", tuollaisten rangaistusten jakelu ei kuulu vieraille aikuisille, vaikka lapsi olisikin tehnyt väärin. Ja vielä pahempaa ettei ap tosiaan ollut syyllistynut harjan leikkaukseen.

Saati sitten, että käydään käsiksi vieraaseen lapseen tukistelemalla.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuden ystäväni pikkuveli täytti 5 vuotta ja oli kova jääkiekkofani. Annoin hänelle lahjaksi omat jääkiekkokorttini koska en itse niistä piitannut. Pikkuveli oli onnesta soikeana mutta isänsä ei. Korttien olisi kuulemma pitänyt olla muoveissa ja avaamattomia. Ymmärtäisin aikuiselta tällaisen toivomuksen, mutta olin vähävaraisen perheen ekaluokkalainen. Mitä muuta olisin voinut antaa?

Olisi onnellinen, että ekaluokkalainen ylipäänsä edes tuo mitään synttärilahjaa.

Isoveli oli tehnyt pahojaan ja äiti kuulusteli remmin kera kumpi oli tuon asian tehnyt. Kumpikaan ei tunnustanut. Olin aivan paniikissa 4-5v. ja äiti sanoi että minä saan ensimmäisenä remmistä jos ei tunnustusta tule. Pelkäsin tietysti selkäsaunaa niin paljon että sanoin että se olin minä ja sain kauheat haukut ja remmistä :(