Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttääkö kun vähätellään saavutuksia, jotka on itselle isoja?
11.03.2018 |
Esim. jos huonokuntoinen onnistuu astumaan ulko-ovesta ulos ja laahustamaan ulkona, mutta joku sanoo, että vain kunnon juoksulenkki kelpaa liikunnaksi.
Tai kun syrjäytyneenä ja merkityksen menettäneenä yrittää pysyä elämässä ja vaatimuksissa jotenkuten kiinni raahautumalla kerran viikossa kuntouttavaan työtoimintaan, mutta joku maalailee kuvia, että tämän henkilön pitäisi tuosta vain mennä yliopistoon ja päätyä johonkin hienoon ammattiin.
Tosi kannustavaa.
Kommentit (6)
Mä sain vakituisen työpaikan ja kollega haki myös paikkaa (vaikkei myöntänyt). Vähätteli mun vakinaistamistani, kun hakijoitakin oli kuulemma ollut niin vähän. Meinasin ratketa sisäiseen nauruun, kun hän oli yksi niistä "vähistä" hakijoista. Eli ei ärsyttänyt, vaan koin rankkaa myötähäpeää häntä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo,kyllä ärsyttää! En oo tarpeeksi hieno osalle sukuani kun en oo akateemisesti koulutettu. Oon kamppailu masennuksen ja viinaongelman kans nuoruuteni, nyt 30.v tuntuu et jospa se siitä. Oon vakityössä ja luottotiedotkin on kunnossa, vähän ylpeä itsestäni kuitenkin:)
Vierailija kirjoitti:
En usko, että noi saavutukset on isoja hlölle itselleen saatika kenellekään ulkopuoliselle, mieleeni tulisi ääretön myötähäpeä ja säälin tunne noista esimerkeistä.
Kiitos, tässä oli hyvä esimerkki vähättelystä. Eli oletetaan muiden kykenevän suurempiin asioihin kuin oikeasti voimavarat riittävät.
Vierailija kirjoitti:
Esim. jos huonokuntoinen onnistuu astumaan ulko-ovesta ulos ja laahustamaan ulkona, mutta joku sanoo, että vain kunnon juoksulenkki kelpaa liikunnaksi.
Tai kun syrjäytyneenä ja merkityksen menettäneenä yrittää pysyä elämässä ja vaatimuksissa jotenkuten kiinni raahautumalla kerran viikossa kuntouttavaan työtoimintaan, mutta joku maalailee kuvia, että tämän henkilön pitäisi tuosta vain mennä yliopistoon ja päätyä johonkin hienoon ammattiin.
Tosi kannustavaa.
Tai sitten päinvastoin: ihminen, joka ei kykene astumaan edes ovesta ulos ahdistumatta tai hengästymättä, alkaa vähätellä ja vitsailla toisen tekemästä huippukovaa fyysistä ja psyykkistä kuntoa vaatineesta suorituksesta.
Persiistähän se on.
Tulee vähän mieleen aika, jonka jouduin käyttämään pyörätuolia. Olen perus hyväkuntoinen, mutta kyllä siinä sai 1km reissu kauppaan aivan uuden merkityksen. Pyörätiet on taajamassa yllättävän kaltevia ja rosoisia ja se haittaa yllättävän paljon. Kerran hellitin kädet ihan vain sekunniksi pyöristä alamäen loppupuolella katsoakseni puhelinta. Kaveri nappasi viime hetkellä sarvista kiinni, kun tuoli oli puoliksi ojassa. Ohiajavan auton kuski katsoi lievästi hätääntyneenä. :D Mun kotoa kirjastoon oli yksi ylämäki ja lähikaupalle toinen, eli olin periaatteessa kotona jumissa. Aiemmin olin kuvitellut, että pyörätuolin liikuttelu on suht helppoa. Enää en ihmettele, jos liikuntavammaiselle on saavutus poistua kotoa.
En usko, että noi saavutukset on isoja hlölle itselleen saatika kenellekään ulkopuoliselle, mieleeni tulisi ääretön myötähäpeä ja säälin tunne noista esimerkeistä.