Lue keskustelun säännöt.
Tunteista kertominen "väärälle" ihastukselle, miten kävi?
10.03.2018 |
Onko joku hullu mennyt tunnustamaan tunteensa, vaikka tietää ettei hommasta voi tulla mitään?
Täällä sellainen tilanne ettei yksi henkilö katoa mielestä. Joku vastaantulijakin, joka tuo mieleen hänet saa kuohumaan sisältäpäin.
Samaan aikaan haluaisin vain olla siellä missä hän, mutta kuitenkin on äärimmäisen ristiriitaista kuvitella meitä yhdessä. Mitä siis edes sanoisin?
Tiedän vain, että tämä on jotain tavattoman harvinaista. Jos en tee mitään jätänkö jonkin sivun kääntämättä?
Kommentit (10)
Miksi ei voisi tulla mitään? Jää harmittamaan, jos et yritä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kerroin. No, seuraavalla kerralla suudeltiin ja puhuttiin hempeitä. Aamu kun koitti hän oli kuin minua ei olisi olemassakaan. Sanoi sen olleen vain hauskaa leikkiä. Itse koin tilanteen hieman eri tavalla. Harmi.
Särkynyt sydän kirjoitti:
Minä kerroin. No, seuraavalla kerralla suudeltiin ja puhuttiin hempeitä. Aamu kun koitti hän oli kuin minua ei olisi olemassakaan. Sanoi sen olleen vain hauskaa leikkiä. Itse koin tilanteen hieman eri tavalla. Harmi.
Julmaa. Pysyhän jatkossa erossa tuollaisesta ihmisestä. Ei selvästikään arvosta sinua.
Mulle kävi myös näin. Kerroin tunteista itkien pitkäaikaiselle ihastukselle. Teki temput ja lähti. Sanoi ettei ole parisuhdeihminen eikä sovellu perhe-elämään. Juu. Tätä edelsi tapailua useamman kerran.
Mulla on ollut vuoden sellainen periaate, että aina kun ihastun on kerrottava kohteelle. Joka ikinen niistä on ollut väärä. Missään vaiheessa ei ole seurannut mitään varsinaisesti hyvää, vähän vaikeita tilanteitahan tollaset aina on ja torjunnat kirvelee.
Mutta olen silti todella tyytyväinen koska vaikka olenkin ihan samanlainen jännittäjä ja hajoilija ja edelleen saan kuukausien pakkomielteitä tosta vaan, musta on kuitenkin jotenkin hassusti tullut itsevarma. Elän kaikissa tunteissani mukana, mutta tiedän että ne ei kaada tai hallitse mua.
Ja joo, pääsee noista ehkä vähän paremmin yli kun on avoin. Ei aina siltikään hyvin, mutta vähän paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kerro, hän tietää jos arvaa. Jos hän pyytäisi mukaansa, lähtisin. Kysyisin, mistä arvasit. Mutta kyllä, nuorena tuli kerrottua ihastuksille ja harmittaa, kun eihän se heitä kiinnostanut.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei voisi tulla mitään? Jää harmittamaan, jos et yritä.
Ollaan niin eri kartalla käytännön asioiden suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, minulle on käynyt toisinpäin ja moni kertonut ihastuksestaan jolloin olen itsekin ihastunut, mutta ovat sitten vain lopulta lätkineet minua naamaan noin kuvainnollisesti. Ihme pelleilyä.
Ei sanonut mitään. Vastasi vaikenemalla.
Täällä samantapainen tilanne. Luulen että joudun joka tapauksessa kertomaan tunteistani hänelle. Pelkään, varmaan koska tunnen niin vahvasti häntä kohtaan. Enkä ole kokenut vastaavaa.