Lue keskustelun säännöt.
Paineet kasvoivat liiaksi, en huomioinut vaimoani naistenpäivänä
09.03.2018 |
En huomioinut vaimoani naistenpäivänä, en myöskään syntymäpäivänä enkä edes jouluna.
Yksi syy siihen on vähävaraisuuteni, mutta vielä suurempi on se, että olen heikkoitsetuntoinen ja pelkään lahjan epäonnistuvan.
Esimerkiksi joululahjoista alan stressata jo kaksi kuukautta ennen joulua. Kun rahaa on niukasti ja pitäisi ostaa lahja sinne ja lahja tänne, niin lopulta tuntuu, että ainoa mahdollisuus on suklaarasia.
Tee itse. Mitä? Puulusikka? Toinen sohvanpöytä?
Ateria. Taas kerran?
Anna aineetonta. Vuohi Afrikkaan?
Kukkia. Riittääkö se?
On vain jotenkin niin kurjaa ensin stressata siitä, ettei keksi mitään järkevää, sitten surra sitä, ettei ole rahaa ostaa oikein mitään ja lopuksi vielä nähdä läheistensä pettymyksen, vaikka he yrittäisivät sen piilottaa.
Tosiasia kai kuitenkin on, että keskimäärin hyvä lahja on kallis lahja. Aina kalliitkaan lahjat eivät onnistu, mutta todennäköisyys siihen on suurempi.
Kertokaapa minulle vähävaraiset, miten ostatte lahjoja. Eikö teitä stressaa? Pistättekö pahaksenne, jos näette, ettei lahjan saaja aidosti ilahdu?
Riepoo koko tämä lahjosmiskulttuuri, joka tuntuu vain paisuvan ja paisuvan.
Kommentit (34)
Edullisimman kukkakimpun saat Prismasta 3-4 eurolla.
Säästä joka kuukausi 50 senttiä menoistasi ja kas, sinulla on varaa kukkiin.
Suklaarasia on hyvä lahja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kun ongelma on, että eivät läheiset ole tyytyväisiä kukkiin ja suklaarasioihin kerta ja vuosi toisensa perään.
Ei huomiointi riitä. Myös lahjan pitäisi olla mieluinen ja mielellään kallis.
Paras mieheltäni saama lahja on hänen minulle koostama rakkauslaulu kokoelma cd:llä. Musiikkia josta erityisesti pidän.
Vielä kun oli piirtänyt kivan kuvan haaveistamme levyn kanteen.
Tottahan se on, että nykymaailmassa rahaa on oltava. Esimerkiksi yksinäinen veljeni ei osallistu yhteiseen joulunviettoomme (kaksi sisartani ja vanhemmat ja lapsenlapset), koska hänellä ei ole varaa ostaa lahjoja, mikä aiheuttaa häpeää.
On vaikea tulla vierailulle, jos saa (kalliita) lahjoja, mutta itsellä ei ole antaa oikein mitään.
Kerran yritin tarjota hänelle ateriaa laadukkaammassa ravintolassa, mutta hän ei tahtonut tulla. Lopulta syyksi selvisi se, ettei veljelläni ollut mitään siistiä päälle pantavaa.
Mitä jos nuolisit vaimon pillua. Ei maksa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun työkaveri(mies) kirjoitti joskus kirjeen lahjaksi vaimolleen. Musta se oli aivan ihanaa.
Kuuntelen koko vuoden mitä kumppani puhuu ja laitan muistiin mitä se on puhunut haluavansa. Yleensä sieltä löytyy jotain halpaakin mitä ostaa. Jos en keksi muuta niin ostan sen lempparisuklaata tai jotain, ei ole koskaan valitettu liian halvasta lahjasta. Itsekään en todellakaan mitään kallista odota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun työkaveri(mies) kirjoitti joskus kirjeen lahjaksi vaimolleen. Musta se oli aivan ihanaa.
Riski vain on hirmuinen. Kun Ensitreffit alttarilla -ohjelmassa yksi mies kirjoitti kirjeen, niin sitä pidettiin kömpelyytensä vuoksi täällä nolona.
On aina riski laittaa persoonansa peliin, koska käy itsetunnon päälle, jos huomaa, että omaperäiseksi tarkoitettu lahja ei tyydytä saajaansa.
Minullakin on lahjafobia, eikä se liity vähävaraisuuteen vaan luultavasti lapsuuden lahjan hankkimis- ja antamismokiin joihin on liittynyt saajan kurja reaktio. Ei sinullakaan välttämättä pohjimmiltaan liity vähävaraisuuteen, vaikka pienistä varoista epäonnistuneen lahjan ostaminen tuntuu varmaan vieläkin kohtalokkaammalta epäonnistumiselta. Haluaisin ostaa iki-ihania lahjoja jotka lähestulkoon muuttavat saajan elämän..no joo, ehkä saisin joskus selvitettyäni pääni asian suhteen. Ehkä sinäkin saat, toivottavasti.
Media ja populaarikulttuuri muuten ovat rakentaneet sellaisen kuvan että naiset ovat hulluina kukkiin ja lahjoihin, ei se niin välttämättä ole. Minä en ainakaan välttämättä ilahdu kukista ja turhista lahjoista (olen siis nainen). Ostan mielummin itse kukkani ja tavarani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos nuolisit vaimon pillua. Ei maksa mitään.
Onko tää jollekin joku erityinen lahja? Meillä suuseksi on ainakin ihan arkipäiväistä jokaiseen seksikertaan liittyvää enkä kyllä ajattelisi miksikään lahjaksi.
Eivätkö läheisesi ymmärrä vähävaraisuutta, vai miksi he eivät ole tyytyväisiä edulliseen muistamiseen? Luulisi vaimon ainakin ymmärtävän, koska kai te yhteisessä taloudessa elätte kuitenkin? Mitä vaimosi antaa sinulle joululahjaksi ja oletko koskaan kysynyt häneltä toiveita, jotka sopisivat tiettyyn budjettiin?
Me emme ole erityisen vähävaraisia, mutta emme silti harrasta kalliita lahjoja. Mä sain mieheltäni viime jouluna toivomani kynttiläjalan, joka maksoi alle 20€ ja muutaman euron palasaippuan. Olin tosi tyytyväinen lahjoihini. Itse ostin miehelle valurautapannun, joka kustansi n. 30€. Ovatko tämän hintaluokan lahjat liian kalliita ottaen huomioon, että lahjaa varten voi säästää etukäteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naistenpäivänä mieheni ei muistanut mitenkään. Mutta arvostan enemmän jatkuvaa arjessa huomioimista.
Jos et huomioi puolisoasi vaikka hän sitä toivoisi niin pettymys on varmaa. Lahjan hinnalla ei ole suurimmalle osalle porukkaa mitään merkitystä.
Itse ilahtuisin esim
- linnunpönttö itsetehtynä arvokkaampi kuin valmis ja tietty vielä lupaus kiinnittää se paikalleen
- kukkakimppu ja kortti johon kirjoitettu jotain kivaa esim kiitos jostain tehdystä, yhteisiä haaveita, kehu toisesta
- lempimusiikista kooste ja mukaan vinkkejä mitä hyviä muistoja mikäkin kappale tuo mieleen yhteiseltä taipaleelta
- yllättäisit puolisosi vaikka ystävänpäivänä sydämen muotoisella leikkuulaudalla tai pannunalusella.
- herkkukassi eli ostat puolisosi lempiherkkuja ja pakkaat nätisti vaikka pieneen koriin tai lasiseen säilyketölkkiin. Sieltä voi kaivaa sitten herkkuhetkiin pähkinöitä tai vaikka suklaa patukan.
- leffaliput
- metsäretki jonka toinen antaisi lahjaksi siis niin että on valinnut sopivan kohteen, huolehtii puut, makkarat ja muut eväät mukaan. Itse ei tarvitsisi kuin nauttia reissusta.
Voisit ruveta kirjaamaan läheisillesi lahjaideoita ylös aina kun huomaat jotain sopivaa. Siis tyyliin äidin nahkahansikkaat näyttää kuluneilta, mittaat koon ja kirjat idean puhelimellesi. Siskon kauppakassi näyttää kohta hajoavan ( ajattelee jos saisin kassin jossa olisi jotain sisarusten välistä huumoria parina lauseena tussilla kirjoitettuna ja ehkä teksti paras siskoni). Joku kaipaa jotain vanhaa kirjaa niin laita ylös ja koeta löytää netistä/divarista. Mummo voisi olla todella onnellinen jos antaisit lahjaksi "ikkunanpesun". Kun sitten pitäisi hankkia lahja jollekin niin kaivappa muistiinpanosi ja ehkä sieltä löytyy joku juttu jonka voisit toteuttaa.
Vela - 72 kirjoitti:
Eivätkö läheisesi ymmärrä vähävaraisuutta, vai miksi he eivät ole tyytyväisiä edulliseen muistamiseen?
Kaipa se johtuu siitä, että lahjat koetaan vastavuoroiksi. Jos joku ostaa kallista, hän odottaa saavansa kallista takaisin.
Luulisi ihmisten jo oppineen, ettei minulta tule kuin suklaarasia, mutta eivät näemmä ole.
Toinen asia on sitten tietenkin se, että lahjalta odotetaan yllätyksellisyyttä. Kukkakimppu ja suklaa voivat olla mukava lisä arkeen satunnaisena torstaina, mutta kun ne saa jokainen juhlapäivä, niiden merkitys himmenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun työkaveri(mies) kirjoitti joskus kirjeen lahjaksi vaimolleen. Musta se oli aivan ihanaa.
Riski vain on hirmuinen. Kun Ensitreffit alttarilla -ohjelmassa yksi mies kirjoitti kirjeen, niin sitä pidettiin kömpelyytensä vuoksi täällä nolona.
On aina riski laittaa persoonansa peliin, koska käy itsetunnon päälle, jos huomaa, että omaperäiseksi tarkoitettu lahja ei tyydytä saajaansa.
Ensitreffit alttarilla tuskin on sama asia, kuin se, että kirjoittaa kirjeen vihitylle vaimolleen, jonka on oletettavasti tuntenut läheisesti jo vuosia. Yleensä avioliitoissa ei pitäisi olla riskialtista laittaa persoonaansa peliin. Päinvastoin pikemminkin. Eikö sen oman puolison pitäisi olla juuri se ihminen, jonka seurassa voi olla täysin oma itsensä persoona kokonaan pelissä mukana?
Vela - 72 kirjoitti:
Yleensä avioliitoissa ei pitäisi olla riskialtista laittaa persoonaansa peliin.
Niin no, kai se riippuu ihmisestä. Minä kerran lahjoitin luonnonsuojeluun, koska vaimoni on luontoihminen. Lahjaksi annoin kukkakimpun ja kuitin lahjoituksesta, mutta ei minulle tullut sellaista oloa, että lahja olisi ollut erityisen mieluinen.
Jos lahja ei ole (arvokasta) omaisuutta, siihen liittyy aina riski. Jos jouluna yksi sisar käärii esiin mieluista kallista korua ja toinen saa kuulla Afrikkaan menneestä vuohesta, niin vuohen saanut ei välttämättä tunne onnea.
Vaikka sanotaan, että lahjassa tärkeintä on idea eikä lahja itsessään, niin oma kokemukseni ei tätä tue.
Vierailija kirjoitti:
Vela - 72 kirjoitti:
Eivätkö läheisesi ymmärrä vähävaraisuutta, vai miksi he eivät ole tyytyväisiä edulliseen muistamiseen?
Kaipa se johtuu siitä, että lahjat koetaan vastavuoroiksi. Jos joku ostaa kallista, hän odottaa saavansa kallista takaisin.
Luulisi ihmisten jo oppineen, ettei minulta tule kuin suklaarasia, mutta eivät näemmä ole.
Toinen asia on sitten tietenkin se, että lahjalta odotetaan yllätyksellisyyttä. Kukkakimppu ja suklaa voivat olla mukava lisä arkeen satunnaisena torstaina, mutta kun ne saa jokainen juhlapäivä, niiden merkitys himmenee.
Mitä vaimosi on sinulle antanut syntymäpäivänäsi, jouluna ja miestenpäivänä? Kuinka kalliita lahjoja muut läheisesi sinulle ostelevat ja miten läheisiä he oikein ovat, jos heiltä ei kerran mitään ymmärrystä löydy sille, että olet vähävarainen? Oletko nyt ihan varma, että nämä läheistesi odotukset ovat todellisia, eivätkä sinun omassa päässäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vela - 72 kirjoitti:
Yleensä avioliitoissa ei pitäisi olla riskialtista laittaa persoonaansa peliin.
Niin no, kai se riippuu ihmisestä. Minä kerran lahjoitin luonnonsuojeluun, koska vaimoni on luontoihminen. Lahjaksi annoin kukkakimpun ja kuitin lahjoituksesta, mutta ei minulle tullut sellaista oloa, että lahja olisi ollut erityisen mieluinen.
Jos lahja ei ole (arvokasta) omaisuutta, siihen liittyy aina riski. Jos jouluna yksi sisar käärii esiin mieluista kallista korua ja toinen saa kuulla Afrikkaan menneestä vuohesta, niin vuohen saanut ei välttämättä tunne onnea.
Vaikka sanotaan, että lahjassa tärkeintä on idea eikä lahja itsessään, niin oma kokemukseni ei tätä tue.
Laittaa persoonansa peliin sen puolison hyväksi, on mielestäni eri asia kuin lahjoittaa hyväntekeväisyyteen puolison puolesta, ellei erikseen tiedä, että toinen ei kaipaa henkilökohtaista muistamista. Sain viesteistäsi sellaisen mielikuvan, että vaimosi kaipaisi henkilökohtaista muistamista, jollainen esimerkiksi kirjeen kirjoittaminen on. Ei varmaan ole ihme, jos hän ei kauheasti ilahdu siitä, että sinä käytät vähistä varoistasi hyväntekeväisyyteen sen summan, jolla olisit voinut muistaa häntä itseään.
Vela - 72 kirjoitti:
Ei varmaan ole ihme, jos hän ei kauheasti ilahdu siitä, että sinä käytät vähistä varoistasi hyväntekeväisyyteen sen summan, jolla olisit voinut muistaa häntä itseään.
Yritinhän minä häntä muistaa. Yritin tehdä hänelle mieluisan teon, hänen arvojaan tukevan teon. Ajattelin, että hänelle tulee siitä hyvä mieli.
Tämä näissä ideoiduissa ja aineettomissa lahjoissa on aina ongelma. Reaktiota on vaikea ennalta aavistaa.
Miettikää nyt ihan oikeasti vaikka mainittua kirjeideaa.
Istumme jouluna sohvalla, ihmiset availevat lahjojaan ja esittelevät niitä toisilleen. Vaimoni saa kirjoittamani kirjeen.
Onko hän siitä aidosti iloinen? Kuumottaako minua, kun joudun pohtimaan, mitä mieltä vaimoni on kirjeen sisällöstä?
Mitä lahjakirjeeseen kuuluu kirjoittaa? Jotain imellä teinihöttöä rakkaudesta ja puolison tärkeydestä vai mitä?
Vela - 72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela - 72 kirjoitti:
Mitä vaimosi on sinulle antanut syntymäpäivänäsi, jouluna ja miestenpäivänä? ?
Kaikkea perustarpeisiin liittyvää, johon minulla ei ole rahaa. Vaatteita, kenkiä, hajusteita, partakoneen jne.
Lisäksi lahjamatkakortteja, koska minulla ei ole varaa matkoihin, joten vaimoni maksaa ne.
Antakaapa vähävaraiset vinkkejä.