Lue keskustelun säännöt.
Iltapäivälehdessä ihmetellään lonkkamurtuman jälkeen kuollutta. Mutta eikös se potilasryhmä..
09.03.2018 |
.. menehdy aina suuremmalla todennänöisyydellä kuin jää eloon? Juurikin odotteluaika makuulla (makuuhaavat, yleistilan lasku), leikkauskomplikaatiot, keuhkokuume, delirium ja lihasmenetys. Eli eikö lonkkamurtuman saaneista ainakin puolet menehdy johonkin murtumaan liitoksissa olevaan tekijään kuitenkin?
Kuinka pihalla omaiset ja ihmiset ovat?
Kommentit (33)
En tiedä selviytymisprosentteja, mutta ihmettelen omaisten kuvitelmaa, että lonkkamurtuma olisi pikkutapaturma. Monet toipuvat lonkkamurtumasta ennalleen, mutta osa valitettavasti menehtyy komplikaatioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin on. Tätini mursi lonkkansa. Seuraavana päivänä lähti siitä veritulppa, johon menehtyi.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä selviytymisprosentteja, mutta ihmettelen omaisten kuvitelmaa, että lonkkamurtuma olisi pikkutapaturma. Monet toipuvat lonkkamurtumasta ennalleen, mutta osa valitettavasti menehtyy komplikaatioihin.
Leikkaus "temppuna" helppo, mutta kaikki muu onkin sitten vakavaa.
Lonkkamurtumapotilaat ovat yleensä joko hyvin iäkkäitä huonokuntoisia perussairaita tai vakavassa onnettomuudessa olleita (muitakin sisäisiä vammoja), joten kuolleisuus ei liity niinkään lonkkamurtumaan kuin siihen missä kunnossa lonkkamurtuman saaneet potilaat yleensä ovat. Ennuste on heillä usein huono joka tapauksessa.
Kohtelun ja hoidon pitäisi olla parempaa. Tuossakin tapauksessa omaiset eivät saaneet yhteyttä lääkäriin muuta kuin lopuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luitteko koko artikkelia? Jos luitte niin ette voi väittää etteikö siellä Hyvinkäällä olisi tehty massiivisia virheitä potilaan hoidossa. Itse paikkakunnalla ja samoissa paikoissa terveydenhoitoa saaneena en ihmettele yhtään.
Olisivat menneet sinne sairaalaan lääkärinkierron aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonoa kans kuullut Hyvinkään sairaalan tasosta.
http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/lonkkamurtuma-voi-olla-vanhukselle…
Muun muassa tässä.
Linkkamurtuma on vanhuksella hyvin suuri riskitekijä. Kuolleisuus varsin suuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellasta sairaalaa ei olekaan mistä ei koskaan mitään huonoa kuulisi.
Olen ollut HUS:ssa töissä, eikä siellä yleisesti lääkärit ota puheluja vastaan. Heillä jäisi potilaskierrot ja leikkaukset väliin, jos ottaisivat soittopyyntöjä. Moni on kantapään kautta oppinut tämän, sillä puhelu usein venyy ja venyy, kun omainen selittää asiansa naapurin sairaushistoriaa myöten.
En myöskään usko etteikö jonkinlaista kuntoutussuunnitelmaa olisi tehty. Potilaalla on aina hoitolinjaus, hoidon syy, tavoite ja keinot lukevat hoitosuunnitelmassa. Miten potilasta edes hoidettaisiin, jos ei olisi selkeästi ylhäällä näitä asioita? Ehkä omaiset ovat ajatelleet hoitosuunnitelman olevan jotain muuta?
Faktahan on, että kaikki lonkkamurtuman saaneet kuolevat ennemmin tai myöhemmin, eloon ei jää kukaan. Mutta ei se ole mikään pätevä syy jättää hoitamatta. Olen murtanut lonkkani 21v iässä polkupyöräonnettomuudessa enkä ymmärtänyt, että siinä pitää odotella paranemista viikkotolkulla makuulla ja että vaarana on makuuhaavojen lisäksi vielä delirium. Minut nostettiin leikkausta seuraavana päivänä ylös sängystä ja sanottiin, että jalkaan ei saa varata, mutta varpaat saa laittaa lattiaan.
Ap ei taida olla järjen jättiläinen, sillä jos kuolleisuus vuoden seurannassa on tilastojen mukaan alle 20%, niin lukion matematiikankurssin mukaan se ei ole "suurin osa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On eri asia olla terve 21-vuotias kuin monisairas huonokuntoinen 81-vuotias...
Lahdessahan oli juttua syöpäpotilaasta, jolla oli vaikeuksia liikkua ja kamalia kipuja, mutta kukaan ei tutkinut asiaa, määrättiin Buranaa, viikoksi ns. kuntoutussairaalaan, jossa ei ollut mitään fysioterapiaa tms. ja sieltä yksin kotiin. Sitten kipuilevana päivystykseen ja edelleen kuntoutukseen, vaikka kukaan se selvittänyt, että mitä pitäisi kuntouttaa ja miksi potilas on itkuinen (siihen määrättiin mielialalääkitystä, ei kipulääkettä). Lopulta joku lääkäri kyllästyi siihen, että sama potilas ja tyytymättömät omaiset ottavat taas yhteyttä ja passitti mummon kuvauksiin ja sieltähän löytyi pitkälle levinnyt syöpä. Harmi, että mummo ehti kuolla ennen kuin pystyttiin päättämään mistään Buranaa vahvemmasta avusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On eri asia olla terve 21-vuotias kuin monisairas huonokuntoinen 81-vuotias...
Siksi ei pidä väittää, että lonkkamurtuma tappaa kaikki etenkin kun tilastojen mukaan vuoden kuluttua murtumasta alle 90v ikäisistä potilaista 80 % on hengissä eikä missään ole selvitetty sitä, kuoleeko se 20% lonkkamurtuman vai jonkun muun syyn takia.
Ei vanhojakaan leikattuja lonkkamurtumapotilaita enää makuuteta viikkotolkulla, vaan aktiivinen kuntoutus alkaa viimeistään jatkohoitopaikassa, kuten tk-sairaalassa, jos potilaan yleistila sen sallii. Kuten joku jo kirjoitti, leikkauskomplikaatiot ja potilaan muut sairaudet (esim. sydän- ja verenkiertoelinten sairaudet, osteoporoosi, dementia) saattavat vaikeuttaa toipumista/kuntoutumista ratkaisevasti. Jos murtumaa ei voi leikata, tilanne on ikävä.
Soitellaan ja laitellaan sähköposteja. Kai ne omaiset voisi vaivautua ihan paikan päälle vaatimaan, jos tuntuu että vastauksia ei tule.
Läheiseni mursi lonkkansa, ikää hänellä 78 v. Suht nopeasti operaation jälkeen pystyyn. Kuntoutuskin aloitettiin aika pian leikkauksen jälkeen, ei sitä pitkään punkan pohjalla makuuteta.
Kaikki meni ok.
Lonkkamurtuma pitäisi leikata heti. Jos leikkaus on vasta parin vuorokauden päästä kuten tässä tapauksessa, niin todennäköisyys selviytymiseen on pieni.
Vierailija kirjoitti:
Lahdessahan oli juttua syöpäpotilaasta, jolla oli vaikeuksia liikkua ja kamalia kipuja, mutta kukaan ei tutkinut asiaa, määrättiin Buranaa, viikoksi ns. kuntoutussairaalaan, jossa ei ollut mitään fysioterapiaa tms. ja sieltä yksin kotiin. Sitten kipuilevana päivystykseen ja edelleen kuntoutukseen, vaikka kukaan se selvittänyt, että mitä pitäisi kuntouttaa ja miksi potilas on itkuinen (siihen määrättiin mielialalääkitystä, ei kipulääkettä). Lopulta joku lääkäri kyllästyi siihen, että sama potilas ja tyytymättömät omaiset ottavat taas yhteyttä ja passitti mummon kuvauksiin ja sieltähän löytyi pitkälle levinnyt syöpä. Harmi, että mummo ehti kuolla ennen kuin pystyttiin päättämään mistään Buranaa vahvemmasta avusta.
Lahdessa on kahdenlaisia lääkäreitä julkisella: hyviä ja luvattoman huonoja.
Jälkimmäisiä ei saada pois vaikka valituksia on tehty lukuisia.
PHKS hukkaa potilaita, ei ilmoita omaisille siirroista ym.
Joo, ei se ole mikään uutinen, että varsinkin vanha lonkkamurtumapotilas menehtyy pian, juuri sen vuoksi, että pitkän vuodelevon seurauksena kunto romahtaa.