Mitä mieltä vaatemyyntikutsuista kotona? (me&i, yms.)
Lähtisitkö itse pitämään sellaisia? Menisitkö jos kaverisi pitäisi? Onko kenelläkään kokemuksia? Ansaitseeko niillä?
Kommentit (15)
En pitäisi. En menisi kaverille joka pitäisi.
Olen ollut kerran vieraana kutsuilla ja kerran olen itse pitänyt kutsut. Molemmilla kerroilla myös ostin vaatteita. On se vähän nihkeää, minun pitämille kutsuille ei tullut kuin pari vierasta enkä kyllä itsekään välttämättä lähtisi enää vieraaksi. Vaatteet oli ihan hyviä, mutta onhan siellä semmonen fiilis että pakko ostaa ettei myyjä ja emäntä pety. Ehkä noista kotimyyntikutsuista on jo aika ajanut ohi.
En ole ikinä ollut kun ei ole kutsuttukaan (en menisi) enkä missään tapauksessa ikinä tulisi kotonani sellaisia pitämään.
En usko, että järjestäisin itse, mutta voisin osallistua, jos joku kaveri järjestäisi. Sitä en kyllä tiedä laittaisinko euroakaan rahaa ostoksiin, sen verran suolaisia hinnat ovat uutena ja käytettynä löytää kyllä haluamansa sopuhintaan.
Itse en menisi, kun tulisi tosi ikävä tunne että on pakko ostaa.
Mitä noita kaikkia edes on? Onko Partylite kanssa sellainen joita myydään noiden kotimyyntikutsujen kautta?
Ihan sietämätön bisnesmalli ja pitäisi kieltää. Rikkoo kaverussuhteet koko härdelli. Ja kukaan ei tee rahaa paitsi härski emoyhtiö.
Muutama tienaa. Uutena on hankala löytää oma asiakaskunta. Jo markkinoilla olevat myyjät saattavat olla kovinkin agressiivisia omista asiakkaista ja alueista.
Yksi käsityöläiskaveri piti kerran yhteisen ystävän luona korukutsut jossa myi itsetekemiään koruja. Tykkäsin kertaluontoisesti käydä, eikä ostaminenkaan ollut ongelma kun myyntihinnat oli alle 10e luokkaa. Kovin moni muu myyntikonsepti ei kiinnostaisi kuitenkaan.
Menisin, itse en jaksaisi järkätä. Siis lastenvaatekutsuille menisin (näiltä voisin ostaakin ja olen ostanutkin), johonkin Partyliten myös, vaikka tuskin ostaisin. Mihinkään Tupperwaren ym kutsuille en menisi, ei kiinnosta. Tai jos sukulainen kutsuisi, niin kohteliaisuudesta menisin vaikken tilaisikaan.
Mun mielestä kaverisuhteiden ja rahanteon sekoittaminen on vain ongelmallista. En minä ainakaan haluaisi mennä johonkin "kutsuille" jotka on järjestetty vain jotta järjestäjä saisi rahallisia etuuksia.
No esimerkiksi nuo Partylite -jutut ovat aivan kauheaa krääsää. Niistä sitten painostetaan maksamaan ylihintaan ettei kutsut järjestänyt kaveri vetäisi hernettä nenäänsä.
Ihan karmeaa hommaa ja kyllä yleensä pilaa kaveruussuhteita.
Onko kellään mennyt kaveruussuhteita poikki tuollaisen verkostomarkkinoinnin takia?
Mun mielestä kivoja! Ite järkkään ehkä 2-3 vuoden välein jotain, ja muualla tulee käytyä ehkä neljästi vuodessa. Jotain tulee ostettua ehkä kahdesti vuodessa. Ostan vain, jos tarvitsen, eikä se koskaan kutsuilla, jossa olen ollut, ole mikään ongelma tai ihmetyksen aihe, jos joku ei osta mitään. Yleensä ainakin puolet jättää ostamatta. Henkilökohtaisesti en ole millään tasolla kiinnostunut emännänlahjoista tms, koska ne on yleensä jotain mitä en itse tahdo. Tollaset kutsut on ns. toimiva tekosyy kutsua useampi kaveri samaan aikaan kahville ja herkuille.
Joku varmaan ihmettelee, että miksi et kutsu muuten vaan. No siksi, jos ei ole tuollaista aikataulutettua ja päivämäärällä varustettua ohjelmanumeroa, käy näin:
-Nähdään! Mä pääsen tosin vasta parin tunnin päästä siitä mitä kutsuit, ei kai haittaa?
-Kiva! Mulla on kyllä just kaupassakäyntipäivä, joten sopiiko että mä tuun jonain toisena päivänä?
-Sori, en pääse, koska olen menossa saunaan, mutta mehän voitais koko perheellä tulla viikonloppuna!
-YMS
En pitäis, en menis.
Yleensä näissä on aina joku juttu, mikä on pielessä. Hinta, laatu, toimitusaika tms mikä ei mätsää.
Ja sit yritetään kauppaa käydä sillä varjolla kun ”kaverin järjestämillä kutsuilla ei kehtaa olla ostamatta mitään”..
En pitäisi. En menisi. Rasittavaa kun tutut kauppaa kaikkea krääsää kynttilöistä lisäravinteisiin. Kieltäydyn aina kohteliaasti.