Millainen ihminen pitää "perustuu tositapahtumiin" -kirjoista ja elokuvista?

Ihan tavalliset varmaan, realistit. Höpö höpö fantasiat, hobitit ja kumppanit joutaa jäädä katsomatta. Mokomat menninkäiset.

Miten niin minkälaiset? Minä. En voi sietää mitään hömppää, fantasiaa, scifiä, kauhua, toimintaa ja mitä näitä nyt on. Haluan, että elokuva/ kirja antaa ajattelemisen aihetta, on pohdiskeleva ja syvällinen. Jos perustuu tositapahtumiin niin on vaan plussaa.

Mielenkiintoisia näkemyksiä..

Liittyyköhän siihen sitten juuri inho kaikkeen scifi ja mielikuvitushömppään, kun itsekin mieluummin katson tositapahtumiin perustuvia tai sitten edes jollain lailla uskottava juonisia filmejä ja sarjoja.

Minäkin. Vastaan kuin nro 6. Lisäksi mua ällöttää näytellyt rakastelukohtaukset.

On todella mukaansa tempaavaa selvitellä jotain raiskausmurhaa (vaikka ei totuuspohjainen olekaan välttämättä. Tosielämässähän näitä tapahtuu joka päivä kuitenkin, joten ei ne mitään mielikuvitusta ole) ja miettiä motiiveja ja vielä kun monesti ratkaisee jutun ihan itse!

Monet fantasiaelokuvat ovat aivan upeita taiteellisesti, eli mahtava musiikki, lavasteet, puvustus ja koskettavat näyttelijät. Sellaisia on kiva katsoa. Kyllä siihenkin maailmaan voi helposti solahtaa.

Minä! Kiva että on muitakin, jotka ovat samaa mieltä. Lapsena äitini ei antanut minun muutenkaan katsoa elokuvia, joten en ole ikinä nähnyt Star warseja tms. Titanic perustuu todellisuuteen mutta sekin kiellettiin. Muutenkin dokumentit ja historia kiinnostavat minua.

Vierailija kirjoitti:

Liittyyköhän siihen sitten juuri inho kaikkeen scifi ja mielikuvitushömppään, kun itsekin mieluummin katson tositapahtumiin perustuvia tai sitten edes jollain lailla uskottava juonisia filmejä ja sarjoja.

Mutta onhan tositapahtumiin perustuvat usein fiktiota, en oikein ymmärrä tätä av-mamman logiikkaa siitä, että tietynlainen fiktio on "parempaa", koska se "perustuu", enemmän tai vähemmän löyhästi tositapahtumiin. :)

Siis nro 2   -5

Normaalit?

Aika monenlaiset, päätellen siitä kun katsoo Tähtien Sota-saagan huimaa suosiota😊

Seiska, mä en ainakaan ajattele, ettei saa olla fiktiota, mutta mulla menee into ufoihin, haamuihin yms. mikä ei ole oikeasti mahdollista. Eli siihen ei edes tempaudu mukaan, kun tietää, ettei tuollaista edes voisi olla.

Näin mä ymmärsin monen muunkin vastaajan ajatkset

Minä tykkään kyllä sci-fistä ja fantasiasta, mutta pidän myös esim. elämänkerroista, historiallisista tarinoista jne. Luin viime vuonna kirjan prinsessa Dianasta, joka saattoi olla fiktiota suurelta osalta, kirjoittajan oma mielipide ainakin paistoi läpi kirkkaasti. Mutta antoi silti ajattelemisen aihetta.

Uteliaat.

Platinatissiblondi. Sitähän sää kysyit?

Nuorena luin hyvin paljon kaikkea, mutta nyt on sen verran vähemmän aikaa, että en viitsi lukea enää mitään keksittyä sontaa. Jos luen, niin luen aidoista tapahtumista, esimerkiksi matkatarinat valokuvineen ovat mieleeni. Tuskin tästä enää fiktioon lähden ikinä.

En voi sietää tositapahtumiin perustuvia elokuvia. Elän joka päivä tositapahtumia ja näen uutisista ja dokumenteista tositapahtumia. Kun katson elokuvaa, haluan irrottautua tositapahtumista.

Tykkään tositapahtumiin perustuvista kirjoista. olen yrittänyt lukea myös fiktiota, mutta siitä tulee aina jotenkin kyllästynyt olo. miksi lukisin jotain jonkun omasta päästä keksimiä satuja? varsinkin joku fantasia tuntuu todella typerältä. Leffoilla taas ei ole väliä, koska niissä on niin paljon muitakin elementtejä kuin vain teksti ja tarina. 

Elokuvia katselen yleensä aika vähän, mutta jos, niin sitten sellaisia, jotka eivät ole vain syntyneet jonkun kirjoittajan ja ohjaajan höyrypäästä, vaan niissä on pohjalla jokin historiallinen tapahtuma tai henkilö. Sama koskee myös kirjoja. Historialliset romaanit, laajat sukutarinat ja elämäkerrat kiinnostavat. Sen sijaan muistelmiin suhtaudun kriittisesti. Ne ovat subjektiivisia näkemyksiä omasta itsestä. Epämiellyttävät asiat on yleensä jätetty pois ja omaa egoa on pyritty parantelemaan. Fiktiota tulee luettua nykyään hyvin harvoin, lähinnä silloin, kun haluaa heittää aivot narikkaan ja vain "naatiskella" hömppää.

Kaikessa on puolensa, mutta olen aina pitänyt fantasiaa kammoavia ihmisiä vähän yksinkertaisina ja vähintäänkin mielikuvituksettomina.

Minusta kaikkein pahinta on todellisiin asioihin pohjautuva fikstio, esimerkiksi kaikki TV-sarjat joissa on mukamas Yhdysvaltain presidentti. Ei mene läpi, se pressahan on tällä hetkellä Donald Trump, eikä tuo tyyppi. Minulle on jotenkin helpompi uskoa ihan täysi fantasia, kuin tuollainen "mukatodellisuus". Muutenkin kaikki presidenttiyteen ja muihin hallintoelimiin perustuva fan fiction on tosi tylsää, oikeassa elämässä on ihan tarpeeksi seurattavaa niidenkin osalta.

Ihan kaikenlaiset. Olen suuri scifin ja fantasian ystävä, mutta tykkään tosi paljon tiede- ja historiafilmeistä ja dokkareista, elämänkerroista ja "perustuu tositapahtumiin" -jutuista.

Pidän myös Fargo-sarjoista, joissa aina irvaillaan alussa "perustuu tositapahtumiin", vaikka eivät perustukaan :D