Lue keskustelun säännöt.
Olenkohan saamassa potkut vai mitä tää on?
06.03.2018 |
Olen aika yksityinen ihminen ja haluan pitää töissä tietyt henkilökohtaiset asiat omina. Tätä sovellan myös muihin työntekijöihin, toki kuuntelen jos joku haluaa avautua mutta en kärtä tietoa. Osaan pitää rajani heidän kanssaan.
Ongelma on paikan johtaja, joka kyselee multa (sekä kahden kesken että muiden kuullen) toistuvasti asioita, joista kiusaannuin ja joita en haluaisi tuoda työpaikalle. Juoruilua tuolla riittää, enkä haluaisi joutua sen kohteeksi. Kaikki mitä kerrotaan, siirtyy eteenpäin. Toisaalta en halua olla hänelle tylykään. Miten pitäisi toimia?
En oikein tiedä yrittääkö hän olla ystävällinen, onko sosiaalisesti taitamaton, testaako mua vai mitä. Hän ei hirveästi ole töissä läsnä ja silloin kun on, ei muuten puhu kuin työasioista mutta sitten yllättäen saattaa töksäyttää jonkin tunkeilevan kysymyksen tai huomion. En ole huomannut että käyttäytyisi näin muita kohtaan. Kerran kysyin miksi haluat tietää, ja sanoi vaan olevansa kiinnostunut.
(Ja pomo on siis nainen kuten olen itsekin)
Kommentit (14)
Todennäköisesti hän yrittää olla mukava ja ystävällinen ja tehdä puhumisen sinulle helpoksi. Hän ei hoksaa epäluuloista persoonallisuustyyppiäsi. Onneksi hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisesti taitamaton luultavasti. Useimmat kyllä puhuvat yksityiselämästään ihan sujuvasti työpaikalla. Jos näin ei tee voi olla vähän outolintu. Meitä on joka junaan. Vastaile ympäripyöreitä ja vaihda puheenaihetta. Jos ei toimi ja on oikeasti hyvän maun rajoilla kysele vaivihkaa muilta onko kuinka yleistä toimintaa.
Minä ainakin olen töissä vain töissä. Töissä on työminä. En halua jakaa yksityiselämääni ja koko persoonaani työpaikalla.
Millaisia asioita esimies kyselee? Jos hän kyselee esim.missä asut, onko sinulla lemmikkieläimiä - tämän tyyppiset kysymykset ovat ihan jokapäiväisiä keskustelun aiheita. Sen sijaan, jos hän utelee parisuhteestasi tai muita enemmän privaattiasioita, niihen ei tarvitse vastata kuin korkeintaan jotain ympäripyöreää.
Minä en kerro omista asioista mitään.
En perhesuhteista, asumisesta.
Työhaastattelussa jo sanoin haastattelijalle, että pysytäämpäs vaan työasioissa, kun uteli miehestä tai lapsista.
Ihme kyllä, minut valittiin.
Miksi et keskustele muuta kuin työasioista? Onko sinulla jotain peitettävää yksityiselämässäsi? Meillä puhutaan työpaikalla ihan sujuvasti esim. perheväkivallasta, syömishäiriöistä ja mielisairaalassa olevasta äidistä. On ihanan vapautunut ilmapiiri, jossa tuntee tulevansa hyväksytyksi omana itsenään. Harmi, ettei kaikkialla ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua häiritsee asetelma että hän on paikan johtaja ja pitää ainakin töissä etäisyyttä työntekijöihin ja paikan esimiehiin enkä minä suht tuoreena tulokkaana tiedä hänestä oikeastaan mitään. "Keskustelu" ei siis ole vastapuolista vaan tuntuu kuulustelulta. Hänellä kuitenkin on jo kaikki tarvittavat tiedot minusta työnhaun kautta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mua häiritsee asetelma että hän on paikan johtaja ja pitää ainakin töissä etäisyyttä työntekijöihin ja paikan esimiehiin enkä minä suht tuoreena tulokkaana tiedä hänestä oikeastaan mitään. "Keskustelu" ei siis ole vastapuolista vaan tuntuu kuulustelulta. Hänellä kuitenkin on jo kaikki tarvittavat tiedot minusta työnhaun kautta.
ap
Oletko yrittänyt vastata keskusteluun? Vai oletteko niin kuin Fast Shown Ted ja kartanonherra?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai kevyt jutustelu kuuluu asiaan.
Miten loma sujuu - hyvin kiitos jne...Puhu nyt herranjestas jostain. Mutta valitse itse mistä.
Siis en tarkoittanut että pakko on. Olen vain kokenut että yleensä puhutaan myös yksityiselämän jutuista. Teistä kumpi vain voi olla se "sosiaalisesti outo". Sinä hänelle kun et vastaa ja hän sinulle kun kyselee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisesti taitamaton luultavasti. Useimmat kyllä puhuvat yksityiselämästään ihan sujuvasti työpaikalla. Jos näin ei tee voi olla vähän outolintu. Meitä on joka junaan. Vastaile ympäripyöreitä ja vaihda puheenaihetta. Jos ei toimi ja on oikeasti hyvän maun rajoilla kysele vaivihkaa muilta onko kuinka yleistä toimintaa.
Minä ainakin olen töissä vain töissä. Töissä on työminä. En halua jakaa yksityiselämääni ja koko persoonaani työpaikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko tosiaan sitä mieltä, että on outoa olla jakamatta yksityiselämän nykyisiä tai menneitä tapahtumia työnantajalle? Ei se ainakaan meillä kuulu työpaikkakulttuuriin. Työkavereiden kesken eri asia, vaikka jättäydyn siitäkin mieluummin ulos. En minä mykkä ole enkä sanonut, etten työpaikalla puhuisi MITÄÄN itsestäni. Mulle vaan tulee epämukava olo tuollaisesta ja tuntuu että olen valvonnan alla silmätikkuna. Kyse ei siis ole mistään jaarittelusta loman sujumisesta tai yleisestä kuulumisien kyselystä vaan täsmällisemmistä kysymyksistä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisesti taitamaton luultavasti. Useimmat kyllä puhuvat yksityiselämästään ihan sujuvasti työpaikalla. Jos näin ei tee voi olla vähän outolintu. Meitä on joka junaan. Vastaile ympäripyöreitä ja vaihda puheenaihetta. Jos ei toimi ja on oikeasti hyvän maun rajoilla kysele vaivihkaa muilta onko kuinka yleistä toimintaa.
Minä ainakin olen töissä vain töissä. Töissä on työminä. En halua jakaa yksityiselämääni ja koko persoonaani työpaikalla.
Sama täällä. Jotkut tyypit on sellaisia juorukelloja, joille en kyllä halua kertoa mitään yksityiselämästäni, kaikki nyt ei vaan satu olemaan luottamuksen arvoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua häiritsee asetelma että hän on paikan johtaja ja pitää ainakin töissä etäisyyttä työntekijöihin ja paikan esimiehiin enkä minä suht tuoreena tulokkaana tiedä hänestä oikeastaan mitään. "Keskustelu" ei siis ole vastapuolista vaan tuntuu kuulustelulta. Hänellä kuitenkin on jo kaikki tarvittavat tiedot minusta työnhaun kautta.
ap
Oletko yrittänyt vastata keskusteluun? Vai oletteko niin kuin Fast Shown Ted ja kartanonherra?
"Ted ja Ralph (Paul Whitehouse ja Charlie Higson), lordi Ralph Mayhew, joka yrittää epäonnisesti solmia intiimimpää suhdetta renkinsä Tedin kanssa."
Vierailija kirjoitti:
Mua häiritsee asetelma että hän on paikan johtaja ja pitää ainakin töissä etäisyyttä työntekijöihin ja paikan esimiehiin enkä minä suht tuoreena tulokkaana tiedä hänestä oikeastaan mitään. "Keskustelu" ei siis ole vastapuolista vaan tuntuu kuulustelulta. Hänellä kuitenkin on jo kaikki tarvittavat tiedot minusta työnhaun kautta.
ap
Tämän vuoksi suosin vuokratyövälittäjiä. Keikalla eivät tiedä minusta mitään muuta kuin nimeni, ja itseni ei tarvitse tilittää tai "jakaa" mitään. Ihana yksityisyys!
Sosiaalisesti taitamaton luultavasti. Useimmat kyllä puhuvat yksityiselämästään ihan sujuvasti työpaikalla. Jos näin ei tee voi olla vähän outolintu. Meitä on joka junaan. Vastaile ympäripyöreitä ja vaihda puheenaihetta. Jos ei toimi ja on oikeasti hyvän maun rajoilla kysele vaivihkaa muilta onko kuinka yleistä toimintaa.