Miten auttaa masentunutta ystävää?
Hyvä ystäväni on ollut pitkään apea ja nyt kuulemma on diagnoosikin masennuksesta. Onko ideoita miten voisin häntä auttaa tai edes piristää?
Olen miettinyt sellaista että pidettäisiin hänen luona yllätyksenä tyttöjen ilta. Eka porukalla siivottaisiin kämppä talkoovoimin. Sitten sangriaa, lattarimusaa, naurunremakkaa :)
Miltä kuulostaisi? Parempia ideoita?
Kommentit (14)
Minäkään en usko, että yllätys on hyvä idea. Tollanen yllätyshän on aika aggressiivinen tunkeutuminen toisen kotiin ja elämään ja päivään. Ja masentuneena ei ole ihan hirveästi intoa ja voimia ottaa tyylikkäästi vastaan tuollaista hyökkäystä.
Mutta voit keskustella ystäväsi kanssa, että sinulla on tuollainen ajatus. Ja kysellä että mitä mieltä hän on siitä. Varaudu myös siihen, että ystävä ei saata ottaa ajatusta vastaan kovin myötämielisesti. Minua ainakin inhottaa ajatus, että joku väkijoukko tulisi jakamaan armollista apuaan, tonkimaan kaikki pölyt. Ja jäisin sitten koko joukolle kiitollisuudenvelkaan.
Potkaise sitä ja käske ryhdistäytymään!!!
Juu ei , mitään yllätyksiä. Mielummin tarjoat tukea ja kerrot, että sinä voit kuunnella huolet ja murheet. Yhteinen leffailta voisi olla sellainen mihin juuri ja juuri masentunut kykenee. Riippuen tietenkin minkä asteista masennusta hän sairastaa. Ylipäätään oman välittämisesi esiintuominen ja tieto, että olet hänen käytettävissäsi jos hän tarvitsee jotain.
T: masennuksen moneen otteeseen kokenut
Ainiin, vielä sellainen huomio, että tosiaan jos jotain iloista yritetään järjestää, masentunut yleensä kokee olonsa vielä huonommaksi huomattuaan, ettei hän pysty nauttimaan mistään ollenkaan.
T: 4
Juu ei yllätyksiä. Mutta muista tukiessasi omat voimavarasi. Itse loppuunpaloin ystävän jauhamiseen masennuksestaan, lääkkeistään, sairaalasta, hoitohenkilökunnasta, terapiamuodoista, uusista kohtalotoveriystävistä jne.
Ihan kiva ajatus toi siivoaminen. Aika usein masentuneilla unohtuu toi huushollaus ja asunto lipsahtaa karmeaan kuntoon.
Mietin mitäköhän itse kaipaisin/ olisin kaivannut pahimpina masennusaikoina.. Varmasti kaikista tärkeintä on kuunnella ja olla läsnä ystävällesi ; älä ota edes masennusta puheeksi jos hän ei itse aloita siitä puhumista, juttele kaikkea ihan muuta hyväntuulista ja arkipäiväistä, keskittyen vaikka tulevaisuudensuunnitelmiin. Kerro mitä kaikkea haluaisit vaikka kesällä tehdä hänen kanssaan. Älä ole mitenkään hyperaktiivnen ja hermostunut, älä oudoksu ystävääsi ja hänen tilaansa.
Jos hän itse aloittaa puhumaan masentuneisuudestaan, ole läsnä ja kuuntele, ei välttämättä tarvitse edes antaa mitään neuvoja tai reipastumisvinkkejä, ole vain myötätuntoinen ja kuuntele. Kerro miten paljon hän sinulle merkitsee ja että olet hänen puolellaan, tuli mitä tuli. Vie mennessäsi jotain ruokaa mistä tiedät hänen tykkäävän, mahdollisesti jotain pientä herkkuakin ja vaikka viinipullo harkintasi mukaan. (yksi riittää)
Kokkaa teille molemmille ja katsokaa vaikka joku hyväntuulinen leffa. Tehkää toisillenne kasvohoitoja :)
Mitään kummallista tai monimutkaista ei tarvitse tehdä, paikallaolosi riittää. Kunhan olet kiltti häntä kohtaan etkä tuomitse.
Ei isoja juttuja. Ei juhlia. Auta aloittamaan. Esim. Siivousta kun olet kylässä, niin teet aloitteen ja otat hänet mukaan. Haet hänet syömään kolmannen kotiin ja viet sen jälkeen takaisin kotiin.
Masennuksessa häviää aloitekyky. Kutsuihin on helppo sanoa ei. Mutta jos käyt tänään ja sanot että tulet huomenna hakemaan syömään. Siinä välissä ehtii suihkuun. Voit mennä salaatin kanssa kylään ja aina siivota pieni osa. Mieluummin yhdessä muuten masentunut tuntee syyllisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Juu ei yllätyksiä. Mutta muista tukiessasi omat voimavarasi. Itse loppuunpaloin ystävän jauhamiseen masennuksestaan, lääkkeistään, sairaalasta, hoitohenkilökunnasta, terapiamuodoista, uusista kohtalotoveriystävistä jne.
Juuri näin. Ole lähellä ystävääsi, mutta tunne omat voimavarat.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kiva ajatus toi siivoaminen. Aika usein masentuneilla unohtuu toi huushollaus ja asunto lipsahtaa karmeaan kuntoon.
Minusta ei ole kiva. Vaikka huushollaus jää vähiin, niin en siltikään halua ketään tonkimaan tavaroitani. Jos on siinä kunnossa, ettei jaksa muuta kuin maata pimeässä peiton alla, läheistenkin pitäisi antaa tilaa. Tulee vaan entistä syyllisempi ja ahdistavampi olo, kun ehdotellaan kyläilyä tai kahville menoa tai ties mitä. Saati että tultaisiin yllättäen ovelle. Ei ei ei. Totta kai tuntuu hyvältä, että pyydetään mukaan, kysellään kuulumisia ja halutaan tavata, mutta liian aktiivisesta "auttamisesta" tulee helposti ahdistelua.
Älä hylkää. Sano ja osoita ystävällesi että hän on tärkeä
T. Yksinäinen masentunut
Älä vie alkoholia. Voi pahentaa oloa, jos laukaisee jonkun päälle jonkun vaikean jutun toisen mielessä. Yritä saada kanssasi käymään jossain kivassa paikassa, lyhyellä lenkillä, ilahduta herkuilla, tuo ruokaa, laita kivoja viestejä jne.
T: masentunut myös
Se auttaa jo, jos vaikka juttelet puhelimessa, käyt kylässä, käytte kävelyllä. Kevyt aktivoiminen välittävästi on hyvä. Kuulostelet toisen tunteita ja jaksamista. Kuuntelijaa masentunut tarvitsee. Sitäkin tosin rajallisesti. Hänen tulee esim. terapeutin kanssa etsiä voimavaroja itsestään eikä kuormittaa liiaksi ystäviä.
Kamalinta olisi tuommoinen ylläri.
t. masentunut