Kumppanin asenne ruokaa kohtaan surettaa

Eli tiedossa täysin turha avautuminen, tiedän ettei av voi tätä muuttaa. Tekee vain mieli puhua tästä edes anonyymisti ja ehkä saada vertaistukea.

Olen erittäin onnellisessa parisuhteessa, mutta kumppanin asennoituminen ruokaa ja terveellisyyttä kohtaan surettaa. Kumppani ensinnäkin ajattelee, että terveellinen ruoka on automaattisesti pahaa. Hän on jojo-laihduttavassa perheessä kasvaneena oppinut ajattelemaan, että joko mässäillään menemään, tai sitten kituutetaan kaalisopalla. Suostuu kyllä maistamaan minun ruokiani ja muistaa aina ihmetellä, miten hyvää terveellinen ruoka voi olla, mutta pitää minun ruoanlaittoani jotenkin poikkeuksellisena, eikä siksi halua tehdä terveellisiä valintoja jatkossa.

Toinen todella ikävä piirre on se, että väittää sitkeästi että normaalipainoiset ihmiset eivät vaan tykkää ruoasta. Minä todellakin rakastan ruoanlaittoa ja syömistä, mutta syön järkevän kokoisia annoksia nautiskellen. Lisäksi kotiruokansa sisältöä voi kontrolloida ihan eri tavalla - valmiskastikkeet on usein pumpattu täyteen sokeria ja muuta turhaa, jotta maku säilyisi. Kun tekee itse, tietää tarkalleen, mitä ruoassa on tai ei ole.

En aio naputtaa aikuiselle ihmiselle tämän syömisistä, joten tilanne tuskin muuttuu. Kumppani on omaan silmään viehättävä ja sen verran aktiivinen, ettei parisuhteesta puutu sisältöä sen vuoksi (esim. kumppani tulee usein pyöräilemään kun minä juoksen, ja yhdessä liikkuminen on minusta mukavaa). Olen kuitenkin huolissani siitä, ettemme enää ole ihan nuoria, ja lievänkin ylipainon terveyshaitat ovat nyt mielessä enemmän kuin nuorena.