Elämän tarkoitus, on mikä?
Mihin täällä uskoa vai uskoa mihinkään. Onko meillä kaikilla joku syy olla täällä. Miks täällä on niin paljon pahuutta jos on kuitenkin joku hyvä olemassa. Onko päivämme tähtii kirjoitettu vai kaikki ihan sattumaan. Onko ees oikeeta rakkautta olemassa, paljon pettemistä ja väkivaltaa suhteissa. Miks ihmiset kiusaavat jotku kuoliaaksi ja heikompia sorretaan. Miksi narsistit menestyy? Miks kyynerpää taktiikalla saa suosioo? Onko kuoleman jälkeen joku kaunis paikka mihin pääsemme nauttimaan ensin kärsittyä maanpäällä. Ajatuksia?
Kommentit (12)
Ei elämällä oikeasti ole mitään sen kummempaa tai suurempaa tarkoitusta. Mutta jokainen voi itse keksiä omalle elämälleen tarkoituksen.
Ihmisen onnettomuus on liian kehittyneet aivot, joilla miettiä liikaa asioita. Ei ole kohtaloa tai tarkoitusta. Me olemme eläimiä siinä missä kärpäset tai kissat. Kaiken elävän tarkoitus maan päällä on lisääntyä ( vaikka nykyihmistä tämä ajatus ahdistaa kovasti, kun vallalla on ajatus esim. jäädä tarkoituksella lapsettomaksi). Sama juttu kaikilla muilla eläimillä ja kasveilla. Koko muun kehon tarkoitus on ylläpitää lisääntymiselimiä. Kuoleman jälkeen sähköinen toiminta aivoissa lakkaa, on pelkkää pimeää ja ihmisen keho mätänee pois.
Onhan se kova paikka tajuta, ettei itsellä henkilökohtaisesti ole elämässä mitään tarkoitusta sinällään, jos lisääntymisen jättää välistä eikä tee edes mitään ihmiskuntaa auttavia suuria keksintöjä tai tekoja.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se kova paikka tajuta, ettei itsellä henkilökohtaisesti ole elämässä mitään tarkoitusta sinällään, jos lisääntymisen jättää välistä eikä tee edes mitään ihmiskuntaa auttavia suuria keksintöjä tai tekoja.
Mutta on se myös vapauttavaa. Luoda vapaasti elämänsä tarkoitus. Yksi ihmiselämä on huvittavan suuri ja pieni.
Elämän tarkoitus on ikävän karkoitus.
Jo nuorena tuntui että runoilija Nazim Hikmet oli osannut tiivistää runoonsa Elämästä sen mitä mä ajattelen aiheesta:
Elämä ei ole pila.
Suhtaudu elämään vakavasti
odottamatta elämän jälkeisiä aikoja
enempää kuin orava.
Tehtäväsi on: elää
Suhtaudu elämään vakavasti,
niin vakavasti että voisit kuolla
selkä muuria vasten
kädet selän taakse sidottuna,
tai tutkimuspöytäsi luona
mikroskooppisi ääressä,
että ihmiset joitten kasvoja et ole nähnyt,
saisivat elää,
että voisit kuolla
mielessäsi luja vakaumus:
juuri näin elämä on hyvä.
Suhtaudu elämään vakavasti,
niiin vakavasti,
että vielä seitsemänkymmentävuotiaana
voisit istuttaa oliivipuun
et jättääksesi sen jälkeesi,
vaan koska elät,
koska elämä on sinulle kallis.
Elämme illuusiossa, simulaatiossa. Eli siltä kantilta katsottuna tässä ei ole mitään järkeä.
Minkälaista pahuutta on maailmassa?
Valitse elää hyvää maailmaa, niin sitä on, kaikesta huolimatta kaikkialla.