Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Olen huolissani 3-luokkalaisen tulevaisuudesta, en halua kasvattaa sohvaperunaa!

Vierailija
04.03.2018 |

Olen siis huolissaan, kun lapsi on epäaktiivinen. Hän haluaisi vaan pelata pleikalla, katsoa ohjelmia tai olla puhelimella. Kaksi kertaa viikossa on liikunnallinen harrastus, lisäksi ulkoilee joskus kavereiden kanssa. Mutta kavereita ei asu ihan naapurissa, joten ei ole sellaista vakkari ulkoiluseuraa. Kauempana asuvat kaverit myös saattaa soittaa monta kertaa päivässä, että pääsetkö pelaan ja sitten pelaavat ollen puhelimen/koneen kautta yhteydessä samalla! Lisäksi tuntuu olevan ihannointia tubettajia ym. kohtaan, sellaisia tyyppejä jotka siis pelaa, selittää pelaamisestaan ja videoi sen, juo kolaa ja syö mikropitsaa...
Tähän väliin kerron, että tällaiset seikat hankaloittaa vielä tilannetta: vain yksi vanhempi, ei autoa, mulla huono fyysinen terveys, joten ei paljon rahaa käytettävissä enkä pääse aina ulkoilemaan. Ei pysty siis helposti kuskaamaan kavereille, käymään jossain superparkissa, lähteä luisteleen tai retkelle tai sellaista. Nuo asiat ei ole mahdottomia, mutta ne vaatii vähän enemmän suunnittelua, joten käytännössä ei niitä tule tehtyä usein. Haluaisin kehittää keinot pistää jarrua tilanteelle, koska en halua nähdä lapsen kasvavan ylipainoiseksi luuseriksi!
Meillä luetaan myös kirjoja, mutta se tuntuu niin ärsyttävän vaivalloiselta aina tyrkyttää lapselle, että lue nyt vaikka välillä. Lukee kyllä jonkin aikaa mielellään ja tulee sitten sanomaan, että luki jo tarpeekseen. Soittimia on pari, mutta niistä ei ole yleensä kovin kiinnostunut. Ei oikein tykkää mistään piirtelystä ja semmoisesta. Musiikin kuuntelua kannustaisin, mutta jos lapsi kuuntelee puhelimelta tai koneelta, niin jää tuijottamaan musiikkivideoita ja kohta surffaileekin YouTubessa taas jo jossain muualla. Haluaisin, että lapsi jotenkin itse oppisi kehittämään itselleen jotain mielekästä tekemistä - että kysyisi kavereitaan ulkoilemaan ja keksisi itse jotain projekteja! Kyllä se sitten, kun sen kanssa puuhaa, mutta heti kun on hetkenkin yksinäistä niin elektroniikka vetää puoleensa.
Käytännön vinkkejä otettaisiin vastaan, mitä olette itse keksineet?
Itse olen ollut surkea vahtimaan peliaikoja. Pitää varmaan ottaa sellaiset päivät viikossa, että ei ollenkaan pelaamista. Tämä olisi ollut tietysti tosi hyvä idea jo paljon aiemmin.
Sitten olen ajatellut laittaa puhelimen toistaiseksi sellaiselle liittymälle, että on vaan viestit ja puhelut. Kyllä siinä pääsee whatsapp-ryhmään mukaan sitten taas myöhemmin, ei ehdi syrjäytyä jos vieroittautuu vaikka kuukauden ajan.
Sitten voisi olla ihan hyvä, että yritettäisiin jostain nyt kumminkin hommata se auto vaikka ei olekaan niin paljon rahaa, että päästäisiin kotoa helpommin vähän tuulettumaan mihin tahansa. Muuta en ole nyt tähän mennessä keksinyt.

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
04.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tämä on oikeasti ongelma nykypäivänä, kertokaa joku jos tähän on joku ratkaisu! Ja aina vain nuoremmat ja nuoremmat, harmitti, kun oman lapsen kohdalla jo eskarissa tekivät padilla juttuja, ensin pitäisi oppia lukemaan yms. Ja aina saa tapella pelaamisesta(on rajatut pelipäivät) ja siitä kuinka kaikki muu on tylsää yms yms. Passivoi ja vie muista jutuista aikaa. Aaaargh! Vihaan digiloikkaa!

Vierailija
2/3 |
04.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tiedostan ongelman. Toisaalta pelkkä liikkumattomuus ei lasta lihota, vaan ne välipalat ja ruoka, ja juoma. Tämän huomaa seuraamalla jo lapsen kavereita. He ovat liikkumattomampia kuin meidän tyttö, mutta hoikempia. Toisaalta liikkumattomuus on tietysti itsessään ongelma.

Meillä toimii:

- vähintään yksi liikunnallinen harrastus per vk

- Pelata ei saa joka päivä

- tubettaa ei saa joka päivä

- viikonloppuisin molempina päivinä koko perhe liikkuu yhdessä. Pulkkamäkeä, hiihtoa, laskettelua, kävelyä, ulkoleikkejä. Kesällä pyöräily, pallokenttä (sähly ja jalkkis), uiminen.

- joka arkipäivä pitää olla pihalla puoli tuntia. Tämä ei ole sellainen sääntö, joka on kerrottu lapselle, vaan huolehdin, että hän käy ulkona hieman. Joskus hän leikkii kavereiden tai siskon kanssa ulkona ja silloin tuo puolituntia helposti ylittyy. Jos ei ole seuraa, lähden tai isä lähtee kävelemään metsään tai asuntoalueelle hänen kanssaan. Joskus menemme keskustaan kävelemään. Leikkipuistotkin käy, kun on kavereita.

- loma-aikoina käymme superparkissa, kylpylässä tai jossain vastaavassa missä voi liikkua ja joka on tytön mielestä hauskaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
04.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan normaalilta lapselta kuulostaa ja mitä sitten jos on sohvaperuna? Sellainen olen itsekin ja väitän että olen paljon onnelisempi kuin se joka suorittaa jatkuvalla syötöllä harrastuksia tai jopa kilpaurheilua. Tykkään rennosta elämästä, työn vastapainoksi haluan vapaa-ajalla vain levätä ja sen suon myös koululaiselle.

Anna lapsen nauttia ja levätä, hän on vielä lapsi. En puuttuisi tilanteeseen ellei lapsi ole ylipainoinen/kärsi itse tilanteesta. Kunhan koulu sujuu ja on kavereita niin kyllä se riittää.