Uskokaa nyt, kielioppisääntöjen mukaan pitäisi taivuttaa Orpo-Orvon mutta Petteri itse vaati medialle lähetetyssä kirjeessä

Ei erisnimien taivuttamisessa ole koskaan tarvinnut välittää kielioppisäännöistä. Tässä asiassa Petteri on oikeassa.

Orpohan hän on puolueessaan. Mitä sanoo Kiira Korpi?

En ymmärrä miksi mitään erisnimeä taivutettaisiin muuten kuin kielioppisääntöjen mukaan. Jos joku ei pidä nimensä merkityksestä niin nimen vaihtaminen on mahdollista.

Usko nyt, että erisnimien suhteen käytössä on eri säännöt.

Ministerin sukunimi on erisnimi, joten sen saa taivuttaa Orpon. Samoin esim sukunimet Roivas ja Kempas, ne saa taivuttaa sekä Roivaan ja Kemppaan tai Roivaksen ja Kempaksen.

Vierailija kirjoitti:

Ei erisnimien taivuttamisessa ole koskaan tarvinnut välittää kielioppisäännöistä. Tässä asiassa Petteri on oikeassa.

Ei jokainen voi päättää sääntöjä itsekseen. Saman nimen haltijoilla voi olla itsellään eri näkemykset, siksi pitää olla yhteneväinen sääntö. Tuossakin todettiin että yksityiselämässä voi tehdä mitä lystää mutta virallisissa teksteissä pitäisi noudattaa kielioppisääntöjä.

Onko siitä jo konsensus, että onko Satu-nimen genetiivi Satun vai Sadun? Vaiko saako kukin Satu itse päättää?

Muistakaa lausua Chisun nimi oikein, juntit!

Onko siis myös Urpo - Urvon ?

Vierailija kirjoitti:

Usko nyt, että erisnimien suhteen käytössä on eri säännöt.

Kuka sitten säännöistä vastaa jos ei enää Kotus ja muut ylimmät kielenhuoltajat? Iltapäivälehdet?

Sukunimet taipuvat kuten vastaavat yleissanat

Pääsääntö on, että sukunimi taipuu samoin kuin vastaava yleissana, esimerkiksi Virta : Virran, Kirves : Kirveen. Yksityiselämässä kukin voi taivuttaa nimeään haluamallaan tavalla, mutta julkisessa viestinnässä yksinkertaisinta on, että nimet taipuvat mahdollisimman säännönmukaisesti. (Kotus)

Vierailija kirjoitti:

Usko nyt, että erisnimien suhteen käytössä on eri säännöt.

No linkkaa ihmeessä se sääntö (joltain oikealta kielen auktoriteetilta).

Vierailija kirjoitti:

Onko siis myös Urpo - Urvon ?

No miten yleisnimi taipuu?

Lucas: Lucaksen vai Lucasin?

Marcos: Marcoksen vai Marcosin?

Aikoinaan presidentti Risto Ryti halusi, että hänen sukunimestään käytetään muotoja Rytin, Rytillä jne., ei Rydin, Rydiltä, kuten astevaihtelusääntöjen mukaan pitäisi. Näin tehtiin.

Orpo taipuu Orvon, mutta Petteri anoi erityislupaa omalle taivutukselleen.

http://www.kielitohtori.fi/suomen-kielenhuollon-kysymys/miten-taipuu-su…

Eli jos Orpo  on Orpon, Kempas ja Roivas olisivat saman mallin mukaan Kempasen ja Roivasen eikä Kemppaan/Kempaksen ja Roivaan/Roivaksen.

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan presidentti Risto Ryti halusi, että hänen sukunimestään käytetään muotoja Rytin, Rytillä jne., ei Rydin, Rydiltä, kuten astevaihtelusääntöjen mukaan pitäisi. Näin tehtiin.

Se oli silloi se. Nykyisin toivotaan että toimittaisiin kielioppisääntöjen mukaan. Jostain syystä kuitenkin Petteri sai tässä oman tahtonsa läpi diktaattorin elkein. Tunnen toisen Orpo-nimisen, joka taivuttaa nimensä Orvon,  muttanyt hänen nimensä on jatkuvasti monessa yhteydessä taivutettu Orpon, vaika hän ei niin halua.

Minulle opetettiin päiväkodissa että nimet taivutetaan niinkuin niiden omistajat haluavat (suven - suvin, sadun - satun). Ollut ihan toimiva "kielioppisääntö". Suurin osa on muuten oman kokemukseni mukaan suosinut samaa kuin orpo.

Vierailija kirjoitti:

Minulle opetettiin päiväkodissa että nimet taivutetaan niinkuin niiden omistajat haluavat (suven - suvin, sadun - satun). Ollut ihan toimiva "kielioppisääntö". Suurin osa on muuten oman kokemukseni mukaan suosinut samaa kuin orpo.

Päiväkodin tädit tuskin on kieliopin ammattilaisia :D

Erisnimet taipuu yleisnimen mukaan, paitsi poikkeuksen nuo i-loppuiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle opetettiin päiväkodissa että nimet taivutetaan niinkuin niiden omistajat haluavat (suven - suvin, sadun - satun). Ollut ihan toimiva "kielioppisääntö". Suurin osa on muuten oman kokemukseni mukaan suosinut samaa kuin orpo.

Päiväkodin tädit tuskin on kieliopin ammattilaisia :D

Erisnimet taipuu yleisnimen mukaan, paitsi poikkeuksen nuo i-loppuiset.

Myönnän etten kirjoittanut kovin läpinäkyvän vitsikkäästi, mutta noin innokkaana kieliopin puolestapuhujana oletin että vaikka noista lainausmerkeistä olisit voinut hoksata kuinka vakavana ohjeistuksena pidin näitä päiväkodin tätien sääntöä. Pointti oli enemmän siinä, että jos ihminen toivoo nimensä taivutettavan jotenkin tietyllä tavalla, onko se keltään pois.