Uskokaa nyt, kielioppisääntöjen mukaan pitäisi taivuttaa Orpo-Orvon mutta Petteri itse vaati medialle lähetetyssä kirjeessä

Vierailija kirjoitti:

Ei erisnimien taivuttamisessa ole koskaan tarvinnut välittää kielioppisäännöistä. Tässä asiassa Petteri on oikeassa.

Itse asiassa Petteri kyllä itsekin myönsi, että taivutuksensa ei ole kielioppisääntöjen mukainen, toivoi silti että jatkossa taivutetaan sääntöjen vastaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle opetettiin päiväkodissa että nimet taivutetaan niinkuin niiden omistajat haluavat (suven - suvin, sadun - satun). Ollut ihan toimiva "kielioppisääntö". Suurin osa on muuten oman kokemukseni mukaan suosinut samaa kuin orpo.

Päiväkodin tädit tuskin on kieliopin ammattilaisia :D

Erisnimet taipuu yleisnimen mukaan, paitsi poikkeuksen nuo i-loppuiset.

Myönnän etten kirjoittanut kovin läpinäkyvän vitsikkäästi, mutta noin innokkaana kieliopin puolestapuhujana oletin että vaikka noista lainausmerkeistä olisit voinut hoksata kuinka vakavana ohjeistuksena pidin näitä päiväkodin tätien sääntöä. Pointti oli enemmän siinä, että jos ihminen toivoo nimensä taivutettavan jotenkin tietyllä tavalla, onko se keltään pois.

Tuossa juuri tulee se ongelma, kun samannimiset käyttää eri tapoja, siksi pitäisi olla joku yhteneväinen ohje median ym. käyttöön.

Vuosia sitten jossain radiomainoksessa näyttelijä Jussi Lampi taivutti omaa sukunimeään Lampin: "...minun, Jussi Lampin kanssa...". Erikoista, mutta suvuilla on omat käytäntösä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle opetettiin päiväkodissa että nimet taivutetaan niinkuin niiden omistajat haluavat (suven - suvin, sadun - satun). Ollut ihan toimiva "kielioppisääntö". Suurin osa on muuten oman kokemukseni mukaan suosinut samaa kuin orpo.

Päiväkodin tädit tuskin on kieliopin ammattilaisia :D

Erisnimet taipuu yleisnimen mukaan, paitsi poikkeuksen nuo i-loppuiset.

Myönnän etten kirjoittanut kovin läpinäkyvän vitsikkäästi, mutta noin innokkaana kieliopin puolestapuhujana oletin että vaikka noista lainausmerkeistä olisit voinut hoksata kuinka vakavana ohjeistuksena pidin näitä päiväkodin tätien sääntöä. Pointti oli enemmän siinä, että jos ihminen toivoo nimensä taivutettavan jotenkin tietyllä tavalla, onko se keltään pois.

Tuossa juuri tulee se ongelma, kun samannimiset käyttää eri tapoja, siksi pitäisi olla joku yhteneväinen ohje median ym. käyttöön.

Pitäisikö? Häiritseekö sinua enemmän kaksi eri olemassaolevaa taivutusmuotoa kuin kyseessä olevaa ihmistä se että hänen mielestään hänen omaa nimeänsä taivutetaan tavalla josta hän ei pidä?

Lampi: Lammen

Orpo: Orvon

Satu: Sadun

Rönkä: Röngän

Lonkka: Lonkan

Lonka: Longan

jne.

Kyse on astevaihtelusta eli k, p ja t-konsonanttien vaihtelusta sanaa taivutettaessa. Erikoisuudentavoittelu oman nimen poikkeustaivutuksissa pitäisi jättää mediassa huomiotta. Oman suvun kesken voi olla mikä tahansa taivutus!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle opetettiin päiväkodissa että nimet taivutetaan niinkuin niiden omistajat haluavat (suven - suvin, sadun - satun). Ollut ihan toimiva "kielioppisääntö". Suurin osa on muuten oman kokemukseni mukaan suosinut samaa kuin orpo.

Päiväkodin tädit tuskin on kieliopin ammattilaisia :D

Erisnimet taipuu yleisnimen mukaan, paitsi poikkeuksen nuo i-loppuiset.

Myönnän etten kirjoittanut kovin läpinäkyvän vitsikkäästi, mutta noin innokkaana kieliopin puolestapuhujana oletin että vaikka noista lainausmerkeistä olisit voinut hoksata kuinka vakavana ohjeistuksena pidin näitä päiväkodin tätien sääntöä. Pointti oli enemmän siinä, että jos ihminen toivoo nimensä taivutettavan jotenkin tietyllä tavalla, onko se keltään pois.

Tuossa juuri tulee se ongelma, kun samannimiset käyttää eri tapoja, siksi pitäisi olla joku yhteneväinen ohje median ym. käyttöön.

Pitäisikö? Häiritseekö sinua enemmän kaksi eri olemassaolevaa taivutusmuotoa kuin kyseessä olevaa ihmistä se että hänen mielestään hänen omaa nimeänsä taivutetaan tavalla josta hän ei pidä?

Menee aika sekavaksi jos toimittajan pitää joka kertaa varmistaa mitä taivutusta kukin haluaa käyttää ja entä jos samassa jutussa onkin Matti ja Maija Vanne, ja Matti haluaa että taivutetaan Vannen ja Maija Vanteen...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle opetettiin päiväkodissa että nimet taivutetaan niinkuin niiden omistajat haluavat (suven - suvin, sadun - satun). Ollut ihan toimiva "kielioppisääntö". Suurin osa on muuten oman kokemukseni mukaan suosinut samaa kuin orpo.

Päiväkodin tädit tuskin on kieliopin ammattilaisia :D

Erisnimet taipuu yleisnimen mukaan, paitsi poikkeuksen nuo i-loppuiset.

Myönnän etten kirjoittanut kovin läpinäkyvän vitsikkäästi, mutta noin innokkaana kieliopin puolestapuhujana oletin että vaikka noista lainausmerkeistä olisit voinut hoksata kuinka vakavana ohjeistuksena pidin näitä päiväkodin tätien sääntöä. Pointti oli enemmän siinä, että jos ihminen toivoo nimensä taivutettavan jotenkin tietyllä tavalla, onko se keltään pois.

Tuossa juuri tulee se ongelma, kun samannimiset käyttää eri tapoja, siksi pitäisi olla joku yhteneväinen ohje median ym. käyttöön.

Pitäisikö? Häiritseekö sinua enemmän kaksi eri olemassaolevaa taivutusmuotoa kuin kyseessä olevaa ihmistä se että hänen mielestään hänen omaa nimeänsä taivutetaan tavalla josta hän ei pidä?

Menee aika sekavaksi jos toimittajan pitää joka kertaa varmistaa mitä taivutusta kukin haluaa käyttää ja entä jos samassa jutussa onkin Matti ja Maija Vanne, ja Matti haluaa että taivutetaan Vannen ja Maija Vanteen...?

Olettaisin että fiksua olisi taivuttaa virallisten kielioppisääntöjen mukaan (eli Orvon) mutta jos ihminen itse oikein pyytää että toista taivutusmuotoa käytettäisiin niin silloin sitä voisi valittamatta käyttää. Ihan niinkuin se vaikuttaisi yhtään kenenkään muun ihmisen elämään kuin nimenkantajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle opetettiin päiväkodissa että nimet taivutetaan niinkuin niiden omistajat haluavat (suven - suvin, sadun - satun). Ollut ihan toimiva "kielioppisääntö". Suurin osa on muuten oman kokemukseni mukaan suosinut samaa kuin orpo.

Päiväkodin tädit tuskin on kieliopin ammattilaisia :D

Erisnimet taipuu yleisnimen mukaan, paitsi poikkeuksen nuo i-loppuiset.

Myönnän etten kirjoittanut kovin läpinäkyvän vitsikkäästi, mutta noin innokkaana kieliopin puolestapuhujana oletin että vaikka noista lainausmerkeistä olisit voinut hoksata kuinka vakavana ohjeistuksena pidin näitä päiväkodin tätien sääntöä. Pointti oli enemmän siinä, että jos ihminen toivoo nimensä taivutettavan jotenkin tietyllä tavalla, onko se keltään pois.

Tuossa juuri tulee se ongelma, kun samannimiset käyttää eri tapoja, siksi pitäisi olla joku yhteneväinen ohje median ym. käyttöön.

Pitäisikö? Häiritseekö sinua enemmän kaksi eri olemassaolevaa taivutusmuotoa kuin kyseessä olevaa ihmistä se että hänen mielestään hänen omaa nimeänsä taivutetaan tavalla josta hän ei pidä?

Menee aika sekavaksi jos toimittajan pitää joka kertaa varmistaa mitä taivutusta kukin haluaa käyttää ja entä jos samassa jutussa onkin Matti ja Maija Vanne, ja Matti haluaa että taivutetaan Vannen ja Maija Vanteen...?

Olettaisin että fiksua olisi taivuttaa virallisten kielioppisääntöjen mukaan (eli Orvon) mutta jos ihminen itse oikein pyytää että toista taivutusmuotoa käytettäisiin niin silloin sitä voisi valittamatta käyttää. Ihan niinkuin se vaikuttaisi yhtään kenenkään muun ihmisen elämään kuin nimenkantajan.

No jos hän edes olisi se yksi ja ainoa ko. nimen haltija mutta useimmiten samannimisiä on useita. Saako se aina päättää, kuka on eniten julkisuudessa?

No enemmän orpo orvolle kuulostaa kuin orvo, mutta ihan vapaasti.

Sukunimet taivutetaan kuten vastaavat yleisnimet, esim. Meri - Meren, Tuuli - Tuulen ja myös Orpo - Orvon.

Etunimiä taivutetaan eri tavoin, jotta ne erottuvat yleisnimistä ja sukunimistä, siis Meri - Merin, Tuuli - Tuulin. Jos etunimeä on mahdollista taivuttaa useilla eri tavoilla, etunimen haltija päättä, mitä tapaa käytetään.

Jos ei pidä siitä, mitä oma nimi merkitsee, sen pystyy helposti muuttamaan. Orpo voisi muuttaa sukunimensä vaikkapa muotoon Orppo, jos haluaa, että se taipuu Orpon.

Orpo ->  Orpon

http://jkorpela.fi/kielenopas/8.4.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle opetettiin päiväkodissa että nimet taivutetaan niinkuin niiden omistajat haluavat (suven - suvin, sadun - satun). Ollut ihan toimiva "kielioppisääntö". Suurin osa on muuten oman kokemukseni mukaan suosinut samaa kuin orpo.

Päiväkodin tädit tuskin on kieliopin ammattilaisia :D

Erisnimet taipuu yleisnimen mukaan, paitsi poikkeuksen nuo i-loppuiset.

Myönnän etten kirjoittanut kovin läpinäkyvän vitsikkäästi, mutta noin innokkaana kieliopin puolestapuhujana oletin että vaikka noista lainausmerkeistä olisit voinut hoksata kuinka vakavana ohjeistuksena pidin näitä päiväkodin tätien sääntöä. Pointti oli enemmän siinä, että jos ihminen toivoo nimensä taivutettavan jotenkin tietyllä tavalla, onko se keltään pois.

Tuossa juuri tulee se ongelma, kun samannimiset käyttää eri tapoja, siksi pitäisi olla joku yhteneväinen ohje median ym. käyttöön.

Pitäisikö? Häiritseekö sinua enemmän kaksi eri olemassaolevaa taivutusmuotoa kuin kyseessä olevaa ihmistä se että hänen mielestään hänen omaa nimeänsä taivutetaan tavalla josta hän ei pidä?

Menee aika sekavaksi jos toimittajan pitää joka kertaa varmistaa mitä taivutusta kukin haluaa käyttää ja entä jos samassa jutussa onkin Matti ja Maija Vanne, ja Matti haluaa että taivutetaan Vannen ja Maija Vanteen...?

Olettaisin että fiksua olisi taivuttaa virallisten kielioppisääntöjen mukaan (eli Orvon) mutta jos ihminen itse oikein pyytää että toista taivutusmuotoa käytettäisiin niin silloin sitä voisi valittamatta käyttää. Ihan niinkuin se vaikuttaisi yhtään kenenkään muun ihmisen elämään kuin nimenkantajan.

No jos hän edes olisi se yksi ja ainoa ko. nimen haltija mutta useimmiten samannimisiä on useita. Saako se aina päättää, kuka on eniten julkisuudessa?

Aina voi omalla kohdallaan tarvittaessa avata suunsa. Itse kiinnitän huomiota miten ihmiset itse taivuttavat nimensä ja pyrin käyttämään sitä.

Kempeleen muistaa perkeleestä. Tampereelle mennään toisella tapaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usko nyt, että erisnimien suhteen käytössä on eri säännöt.

Kuka sitten säännöistä vastaa jos ei enää Kotus ja muut ylimmät kielenhuoltajat? Iltapäivälehdet?

Sukunimet taipuvat kuten vastaavat yleissanat

Pääsääntö on, että sukunimi taipuu samoin kuin vastaava yleissana, esimerkiksi Virta : Virran, Kirves : Kirveen. Yksityiselämässä kukin voi taivuttaa nimeään haluamallaan tavalla, mutta julkisessa viestinnässä yksinkertaisinta on, että nimet taipuvat mahdollisimman säännönmukaisesti. (Kotus)

Tähän on kolme poikkeusta: Auer, Manner ja Tanner

auerta, auteret Aueria, Auerit

mannerta, manteret Manneria, Mannerit

tannerta, tanteret Tanneria, Tannerit

Ehkei olisi kannattanut. Orpoa on nyt liian helppo pilkata taivuttamalla orvoksi. Jokainen päättäköön tykönään, onko orvosta puhuva poliittisella vai kieliopillisella ristiretkellä.

Kannattaa muistaa, että sellainenkin sukunimi on, kuin Orvo.

Eli selvyyden vuoksi taivutettakoon Orvo Orvon ja Orpo Orpon.

Deal?

Vierailija kirjoitti:

Onko siis myös Urpo - Urvon ?

Onks sun äidinkieli suomi?

Narsistisia erikoisuudentavoittelijoita nämä orvot ja longat. Ei pitäisi median nöyristellä, vaan taivuttaa kielioppisääntöjen mukaan.

En koskaan taivuta nimiä, aivan sama mitäkielioppipoliisit sanoo.

Miksi hän ei muuta sukunimeeän muotoon Orppo? Ei tarttis sitten porata taivutuksesta.