Mitä ihania ja positiivisia asioita/ihmisiä olette jääneet kaipaamaan lapsuudestanne?
Tahtoisin tietää. Ihanaa kuulla jotain positiivista päivän piristykseksi. Minulla oli ihana ystäväni, oltiin siis parhaat kaverit, kunnes hän muutti toiseen kaupunkiin Ruotsiin. Meistä tuli kirjekaverit sitten kun ei enää niin nähty, mutta vielä ollaan yhteyksissä, nähty harvoin. 🙂
Kommentit (4)
Hevostelua. Minulla oli kaksi omaa hevosta. Etenkin ne kesät hevosleireineen olivat ihania.
Ikävä myös merta ja purjehdusreissuja. Ulkosaariston villejä luotoja joissa haahkan pesiä (ei olllut enää pesintävaiheessa), suomen saariston kesäistä kauneutta. Veneily oli ihanaa.
Gotlantia myös ikävä. Lapsuudessa sen rannoilla oli fossiileita, nyt ne on kaikki ryöstetty putipuhtaaksi, vain Färån rannoilla löytyy niitä (ei saa ottaa, on luonnonsuojelualue).
Myös kesäiset pihaleikit isoissa lapsirymissä oli kivaa; kirkkistä, kymmenen tikkua laudalla jne. Silloin lapset leikkivät pihoilla iltamyöhään, saatiin viilettää kesämekoissa vapaasti 80 luvulla.
Mummo oli tärkeä. Häntä kaipaan. Ihania lapsuus muistoja joista suurin osa liittyy häneen. Pelattiin korttia, kalastettiin ja mikä tärkeintä; juteltiin. Hän kertoi tarinoita menneistä ja minä kuuntelin. Kuuntelisin vielä näin aikuisenakin mutta hän menehtyi pari vuotta sitten.
Isoäitiä kaipaan yhä, 28 vuotta ollut jo poissa keskuudestamme.