Lue keskustelun säännöt.
Menen aivan sekaisin kun joudun puhumaan jonkun kanssa
02.03.2018 |
Tänä iltana jouduin puhumaan erään henkilön kanssa. Menin siitä taas aivan sekaisin. Hävettää ja olen rauhaton. Pitäisi mennä nukkumaan, aamulla on aikainen herätys. Mutta ei nukkuminen onnistu, kun ajatukseni ovat tuossa sosiaalisessa tilanteessa, häpeässä ja sellaisessa. Mietin koko ajan, että minun olisi pitänyt puhua enemmän, käyttää erilaisia sanoja, käyttää ehkä erilaista äänenvoimakkuutta, katsekontaktini oli vääränlainen, pidin käsiäni väärässä asennossa, saatoin kuulla henkilön sanoja väärin.
Minulla on varmaan jonkinlainen sosiaalisten tilanteiden pelko tai persoonallisuushäiriö, siis tämän autismin lisäksi. Ja tässä ei ole kyseessä mikään ihastuminen tai rakkaussuhde, vaan ihan arkipäiväinen kohtaaminen.
Kommentit (4)
Sama juttu, jää mieleen pitkäksi aikaa kun tapahtuu jotain vähänkään noloa toisen ihmisen kanssa keskustellessa. Mutta toisaalta onnistunut keskustelu jää myös mieleen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meitä ihmisiä on moneen junaan, ja monista jotka ovat myöhemmin paljastuneet koviksi jännittäjiksi en olisi alussa voinut uskoa sitä. Uskon ja kokemuksesta tiedän ettei vastapuoli nähnyt sinun esiintymisessäsi mitään korjattavaa. Olet sellainen kuin olet. Joskus itsekin jään liiaksi märehtimään jotain arkikeskustelua, ja mietin mitä vastapuoli on minusta ajatellut. Itselläni jokseenkin huono itsetunto myös. Tällaisiin keskusteluihin liittyy alitajuntainen pelko siitä, että saatan paljastaa jotain itsestäni jos lasken ns. suojamuurin, ja että sen seurauksena nähtäisiin outona ja etten "kelpaisi". Mutta luulen että tällaiset tunteet on luultua yleisempiä.
Vierailija kirjoitti:
Meitä ihmisiä on moneen junaan, ja monista jotka ovat myöhemmin paljastuneet koviksi jännittäjiksi en olisi alussa voinut uskoa sitä. Uskon ja kokemuksesta tiedän ettei vastapuoli nähnyt sinun esiintymisessäsi mitään korjattavaa. Olet sellainen kuin olet. Joskus itsekin jään liiaksi märehtimään jotain arkikeskustelua, ja mietin mitä vastapuoli on minusta ajatellut. Itselläni jokseenkin huono itsetunto myös. Tällaisiin keskusteluihin liittyy alitajuntainen pelko siitä, että saatan paljastaa jotain itsestäni jos lasken ns. suojamuurin, ja että sen seurauksena nähtäisiin outona ja etten "kelpaisi". Mutta luulen että tällaiset tunteet on luultua yleisempiä.
Tuossa olet ikävä kyllä väärässä. Ilmeisesti autismistani johtuen käytökseni on sen verran poikkeavaa, että se kyllä herättää huomiota. Kaikki näkevät, että esiintymisessäni on korjattavaa. Minua luullaan yleensä kehitysvammaiseksi.
Älä välitä, ei kukaan meistä ole aina parhaimmilllaan. Sosiaalisiin tilanteisiin oppii reagoimaan hakeutumalla niihin mahdollisimman usein.