Lue keskustelun säännöt.
voiko itsekäs ihminen "muuttua"
02.03.2018 |
Miehestäni on monen vuoden jälkeen kuoriutunut todella itsekäs ihminen. Ei piittaa pätkääkään muusta kuin itsestään ja omista asioistaan.
Voiko itsekäs ihminen enää oppia ottamaan muita huomioon, vai tätäkö tämä loppuelämä sitten on?
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
hyvää loppuelämää
toivottaa kuka?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hyvää loppuelämää
toivottaa kuka?
se joka tietää miltä tuo tuntuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka tahansa voi muuttua, mutta halun pitää lähteä ihmisestä itsestään. Jos perusluonteessa on vikoja, niin se on loppuelämän taistelua itsensä kanssa. Vaatii paljon tahdonvoimaa eikä muutos tapahdu hetkessä.
Jos on narsisti, joka on pohjimmiltaan juurikin silkkaa äärimmäistä itsekkyyttä, niin tuskin muuttuu koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perusluonne ei yleensä kovin helpolla muutu. Joten periaatteessa on outoa, että miehesi olisi muuttunut itsekkäämpään suuntaan. Pikemminkin vaikuttaisi siltä, että sinä et enää kiinnosta häntä. Rakkaus on loppu, ei jaksa panostaa enää kuin itseensä.
Yleensä ihmiset muuttuvat teini-iästä keski-ikään mentäessä vähemmän itsekkäiksi. Jos miehesi olisi hyvin nuori, niin toivoa olisi, mutta ilmeisesti näin ei ole. Onko hän siis ennen ollut epäitsekkäämpi? Ehkä hän on masentunut tai loppuunpalamassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että pistit muuttua-sanan sitaatteihin, tarkoittaa sitä, ettet itsekään usko muutokseen. Minä en tiedä, kuinka muuttumisen mahdollisuus yleisesti on, mutta oma kokemukseni on huono. Tällä kertaa en moiti itseäni, vaan puhun isästäni. Hän oli despoottinen pikkupomo aina nelikymppiseksi asti. Hoiti asioita jyräämällä toisten mielipiteitä. Sitten hän tuli uskoon. Seurakunnassa hän huomaavainen, ymmärtäväinen ja auttavainen. Kotona sama vanha meininki jatkuu. Kun me, aikuiset lapset, puhuimme kondomeista, hän jyrisi, että meidän perheessämme ei sellaisista puhuta. Okei, ei puhuta sitten hänen ruokapöytänsä ääressä, mutta kiukutelkoon ja määräilköön kotona. Sitä hän ei näemmä pysty ajattelemaan tai ainakaan hyväksymään, että omissa parisuhteissamme ja kotonamme teemme kuten viisaimmaksi näemme.
Ihminen muuttuu vain hitaasti. Itsekkyys katoaa jonkin syvästi vaikuttavaan kokemuksen myötä. Kaikkia egoisteja ja narsisteja - ja miten heitä nyt haluaakin kutsua - ei tule vastaan sellainen kokemus. Jotkut ovat itsekkäitä kuolemaansa asti.
Minä en antaisi jonkun itsekkään enää tärvellä elämääni. Sitä lajia on yhä tarjolla, mutta aikuisena ihmisenä olen tehnyt rajan selväksi. Isäukko saa kiukutella itsekkyyttään kotonaan ihan rauhassa. Minulla on muita läheisiä ihmisiä, jotka eivät ole itsekkäitä ja pääsääntöisesti hankalia ja rasittavia, ja joiden kanssa voi keskustella avoimesti.
Ehdotan ap:lle, että yrität keskustella miehesi kanssa. Jos hänellä ei ole kypsyyttä siihen keskusteluun, alat vähitellen harkita eroa. Maailmassa on tarjolla hyviäkin kumppaneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen nykyään itsekäs ihminen. Syy on se, että aina autoin kaikkia muutosta lähtien. Lainaillu rahaa jne jne. Itse tarttin apua muutossa, niin ei yksikään tullu. Se riitti. Nyt aivan sama onko jollain nälkä tai vaipat loppu. Multa ei tipu enää yhtään mitään eikä kiinnosta. 34 ihmisellä oli samaan aikaa menoja ja 22 oli hautajaiset... Meinasin mainita siitä, mutta pidin pääni kiinni,.
ei voi.