Miksi ihmiset ottavat lemmikejä Helsingissä kun asuvat ahtaasti? Nehän kärsivät!
Kuulun vuokra-asunnot Helsinki nimiseen ryhmään, koska minulla on sijoitusasuntoja Helsingissä. Siellä on jatkuvasti ilmoituksia, että etsitään yksiötä kahden koiran kanssa, tai koiran ja kissan. Yksikin ilmoitti, että haluaa Kallioon, vuokramaksimi 700€ ja vähintään 22 neliötä, ja hänellä on kaksi koiraa. Eikö tuollainen ole eläinrääkkäystä?!
Ymmärrän että asuminen on kallista, mutta kauempana keskustasta saisi isomman asunnon tai sitten kannattaisi hankkia lemmikiksi vaikka hamsteri. Ihan tajuttoman itsekästä asua noin ahtaasti, olla oletettavasti suuri osa päivästä poissa esimerkiksi töissä ja pitää paria isoa lemmikkiä asunnossaan.
Kommentit (8)
Miten niin kärsivät? Eihän esimerkiksi koirien tarvitse koko ajan liikkua eivätkä ne tarvitse paljoakaan tilaa - ne voivat liikkua mielin määrin sitten lenkillä. Itselläni on iso koira, joka viettää suurimman osan ajastaan pöydän alla tai sohvalla - meillä kyllä on iso omakotitalo. Mikä ihmeen harhaluulo tuo on, että ne jotenkin erityisesti olemiseensa tilaa tarvitsisivat? Yleinen harhaluulo tuntuu myös olevan, että iso koira tarvitsisi enemmän liikuntaa kuin pieni.
Koira ei tee kodin neliöillä juuri mitään, ulkoilu on tärkeämpää. Kissojen kohdalla taas tilaa saa lisättyä kiipeilymahdollisuuksilla.
Eikä pelkästään asunnon tila ja liikkumattomuus. Helsingin keskustassa on myös melusaastetta. Liekö myöskään asunnon ilmanvaihto riittävä jos siellä asuu kaksi isoa-keskikokoista koiraa ja ihminen. Aiheellista lukea myös hesarin juttu kaupunkikoirien allergioista.
Opiskeluaikana en ole nähnyt ikinä niin passiivista lappista kuin kämppiksen lappis. Onpa kiva ympäristö viettää aikaa päivästä 16-22h noin 10-12 neliön huoneen nurkan patjalla. Koirapuistoonkaan ei voinut viedä kun oli aggressiivinen muita koiria kohtaan. Kumma kun nyt maalle muuttaessaan ja kaverikoiran saadessaan ei ole enää aggre. Opiskeluaikana olisi ollut mahdollista pitää koiraa myös äidin tykönä maalla, mutta ei ollut kuulemma vaihtoehto kun "tää on mun koira". Lohdutti varmasti tämä tieto koiraa.
Kallioon ei sovi pienikin koiraa isorotuisista puhumattakaan. Asfalttiviidakko, ei puistoja, ei elintilaa ihmisillekään tarpeeksi.
Jouluna Hietaniemen hautausmaalla kauhulla seurasin näitä koirien ulkoiluttajia....
Surullista ja epäkunnioitettavaa meininkiä, pitäisi kieltää.
Koirat sopii okt -elämään parhaiten.
Ihmiset kärsii liian pienistä koirankoppiasunnoista.
Mikä nyt ei enää olisi eläinrääkkäystä. Ulos sopiva koira asuu ulkona=eläinrääkkäystä, koska koira on 24/7 yksin tarhassa. Pieni, sisälle soveltuva koira asuu yksiössä tai kaksiossa=eläinrääkkäystä koska koira on siellä asunnossa yksin 24/7.
Koira ei saa tulla sänkyyn/sohvalle=eläinrääkkäystä.
Kissaa pidetään pikku asunnossa eikä pääse koskaan ulos=eläinrääkkäystä.
Kissa saa ulkoilla vapaasti MAASEUDULLA=eläinrääkkäystä. Vähintäänkin lintujen ja hiirien rääkkäystä.
Samaan aikaan Suomessakin eniten kärsivät ne eläimet, joille ei huomioo heru: lehmät, siat ja kanat.
7: Se ettei asiat ole joka puolella kohdallaan ei ole este epäkohtien esiin nostamisesta. Mihin perustuu väite että tuottikset kärsii eniten? Näen työssäni viikoittain pieneläimiä, joiden huonontunutta kuntoa ollaan "katteltu" muutamasta päivästä useisiin kuukausiin. Tuottikset harvemmin pääsee fyysisesti niin huonoon kuntoon kuin pitkäaikaissairaat pieneläimet. Salakuvaajat eivät vaan pääse niin helposti tunkeutumaan yksityisasuntoihin kuvaamaan mitä tuotantolaitoksiin.
Tuottisten huono jama johtuu useimmiten tilallisen loppuunpalamisesta, pieneläimillä taas omistajan tietämättömyys, empatian puute tai välinpitämättömyys. Se on esimerkiksi pieneläimen omistajasta ok odottaa sydämen vajaatoimintapotilaan/syöpäpotilaan kanssa siihen pisteeseen, että eläin osoittaa kitumisen merkkejä tai kuolee oireisiin itsekseen kotona. Se on jotenkin parempi kuolema kuin pulttaus terveellä eläimellä.
Tuohan riippuu ihan eläimestä. Pienten koirien kanssa varmasti pärjää pienemmässäkin asunnossa kunhan ne pääsevät ulos tarpeeksi