En pääse sängystä ylös, masennusvaihe päällä

Aina voi hakeutua saikulle jos toimintakyky alenee huomattavasti. Ei kai siihen muu aina auta

Tää nyt on vaan ensiapua enkä sano että auttaa pidemmän päälle mutta mulle tulee aina parempi mieli jos käynpienellä kävelyllä. Tiedän et se on tosi vaikea nousta ja pukee ja mennä ulos kun on tollanen olo mut se parantaa aina mun mielialaa vähän.

PTSD:ltä kuulostaa ja hyvä osoitus siitä miten sydämen syke voi nousta vaikka ei kuntoile tippaakaan (psykosomatiikka).

Tärkeintä on tiedostaa mistä kenkä puristaa, kohdata ongelmat ja pohtia miten pääsee eteenpäin. Masentunut tai stressaantunut on tosin älyllisesti heikossa tilassa, eli vaikka muut kuinka näkisivät ulospääsyn huonosta tilasta, ei stressaantunut tai masentunut tätä käsitä. Tämä johtuu aivoistamme, jolle ei voi mitään muuta kuin sen, että antaa aikaa ja lepää siten kuin kroppa tahtoo. Pientä perseelle potkimista on toki hyvä olla siinä mielessä, ettei se lepo ala liian hyvältä tuntua. Tervehdyttyäsi haluat omatoimisesti liikkelle ja energiatasot ovat korkealla.

Huomaa myös kevään tulo. Se vaikuttaa monella energisoivasti.

Hae saikkua, tuo sykkeen kohoaminen on jo merkki siitä että menet ylikierroksilla. Siihen ei auta pikkulepo vaan ihan kunnon lepokausi, useamman vuorokauden (jollei useamman viikon) rentoutumispainotteinen elämänjakso.

Itse muistan kuinka väsähtäminen alkoi siitä, että tuli yöheräilyä. Sitten alkoi tuntua rankemmalta töihin kulkeminen. Sitten tuli päivä, jolloin työpaikan portaiden nousu tuntui ylitsepääsemättömältä mutta hampaat irvessä ja itku kurkussa menin. Lopulta yksi aamu jolloin en päässyt keittiötä pidemmälle, romahdin vain itkemään lattialle. Soitin työterveyteen ja sain ajan samalle päivälle ja sen puhelun voimalla jaksoinkin mennä. Vain täydellinen irtautuminen arjen velvollisuuksista auttoi, täysi työasioille ja velvoitteille selän kääntäminen.

Täydellistä irtaantumista en voi ottaa, koska silloin menisi asuntokin alta.

Ehkä annan itselleni luvan nukkua pitkään ja keräillä itseäni niin, että pystyn edes tätä osa-aikatyötä tekemään. Aiemmin tein töitä aamusta iltaan ja kaikki viikonloput. Se kai tähän johti.

Mies ei ymmärrä tätä ollenkaan ja syyttelee laiskaksi. Se ei enää edes ahdista, en vain yritä edes olla hänen seurassaan.

Fyysinen olo on kauhea. Syke ei laske, vaan koko ajan sydän hakkaa hirveällä tahdilla. Laitan herätyksen klo 14. Silloin on pakko alkaa hommiin.

Kävelylenkit ja lepääminen ovat varmasti hyviä neuvoja. Täytyy varmaan myös alkaa syömään säännöllisesti ja terveellisemmin. Töitä olen tosiaan jo vähentänyt, ja nämä osa-aikatyöt on hoidettava. Työtä on nyt vain 16h/vk, tosin se on esiintymistä ja pitkää valmistelua vaativaa työtä.

Yritin hoitaa yhden toimistokäynnin, mutta sekään ei onnistunut, koska siellä olivat koneet jumissa. Ajattelin heti, että apua, nyt on pakko tulla huomenna uudestaan tänne. Pienikin asia tuntuu valtavan suurelta ponnistukselta. Tulin takaisin kotiin.

Toivottavasti työ sujuu hyvin tänään, vaikka taas väsyttää niin paljon, että taidan nukkua puoli tuntia ennen kuin on pakko valmistautua.

Olisi pitänyt osata levätä jo ajat sitten ja ottaa omaa aikaan lepäämiseen riittävästi. Ehkä nyt menee kauan ennen kuin olen taas täysin toimintakykyinen. Todella ahdistavaa.

Jatkanpa tätä ketjuani vielä. Sain sovittua tapaamisen hyvän ystävän kanssa. Hän on yrittäjä ja varsinainen tehopakkaus. Tavallaan pelkään ja häpeänkin mennä tapaamiseen, mutta tiedän, että hänelle voin puhua myös tästä masennuksestani.

Tänään kävin kaupassakin ilman ahdistusta ja sain lähetettyä parit sähköpostit ja viestit myös kivutta. Mutta on tämä aikamoista elämää, kun arkisetkin asiat pelottavat ja tuntuvat mahdottomilta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

PTSD:ltä kuulostaa ja hyvä osoitus siitä miten sydämen syke voi nousta vaikka ei kuntoile tippaakaan (psykosomatiikka).

Tärkeintä on tiedostaa mistä kenkä puristaa, kohdata ongelmat ja pohtia miten pääsee eteenpäin. Masentunut tai stressaantunut on tosin älyllisesti heikossa tilassa, eli vaikka muut kuinka näkisivät ulospääsyn huonosta tilasta, ei stressaantunut tai masentunut tätä käsitä. Tämä johtuu aivoistamme, jolle ei voi mitään muuta kuin sen, että antaa aikaa ja lepää siten kuin kroppa tahtoo. Pientä perseelle potkimista on toki hyvä olla siinä mielessä, ettei se lepo ala liian hyvältä tuntua. Tervehdyttyäsi haluat omatoimisesti liikkelle ja energiatasot ovat korkealla.

Huomaa myös kevään tulo. Se vaikuttaa monella energisoivasti.

Ja toisaalta se taas vaikuttaa monella masentuneella negatiivisesti ja keväälla tapahtuu eniten itsemurhia. Kun "normaalit" ihmiset piristyy, masentuneet masentuu entisestään kun ne tuntee että nyt pitäisi viettää aikaa ulkona lämpimässä auringonpaisteesa mutta ei pysty.