Yksi lapseton
Olen yli 30v lapseton nainen. Jos hyvää ja potentiaalista miestä ei tule vastaan, niin aion olla ilman lapsia. Uskon elämän olevan hyvää, arvokasta ja antoisaa myös ilman perhe-elämää.
Pidän lapsista, mutta en silti ymmärrä, miten jotkut vanhemmat eivät voi olla ilman lapsiaan missään. Ärsyttää se jatkuva oman kullanmurun kehuminen ja esille tuominen. Mistään muusta ei voida puhua, kuin lapsista. Ja päälle vielä kuvitellaan, miten perhe-elämä olisi kaikkien suurin haave ja että miten se peheetön sinkku varmasti kärsii tilanteestaan.
Mun silmissä perhe-elämä vaikuttaa pahimmillaan helvetiltä, mistä ei ole pitkään aikaan ulos pääsyä, mutta myös toisaalta voimaa ja tarkoitusta antavana tekijänä. Lapsiperheissä on mukava vierailla, mutta kauaa sitä ei jaksa ulkopuolisena kattella. Ärsyttää myös äidit, jotka laittavat vieraansa jatkuvasti lastenhoitajan rooliin. Eikö vieraalla ole muuta tarkoitusta, kuin tuottaa hyötyä?
Kyllähän se niin on että monet äidit olisivat jättäneet lapset tekemättä jos olisivat tulevan tienneet. Entä äidit jotka pusaavat pentuja joka ukolle. Yhden kanssa erotaan ja lapset jää äidille. Valitetaan kurjuutta ja jo väsätään lisää seuraavan kanssa ja jne. jne. Tyhmät !!!!!
Pysy vaan lapsettomana jos haluat. Antoisaa elämää.