Aspergeriako vai vaan huonoa käytöstä?
Meillä on perhetuttuna lapsiperhe, jossa on 13- ja 15 -vuotiaat lapset. Nuorimmalla on diagnosoitu asperger ja hän onkin todella omaehtoinen, eikä siksi ystävysty helposti. Vanhemmalla sisaruksella ei tällaista ongelmaa ole.
Mietin vain tätä 13- vuotiaan poikkeavaa käyttäytymistä esimerkiksi meillä, liittyykö aspesgeriin vai onko asia johon ulkopuolisena voi puuttua.
Kahvipöydässä tämä lapsi syö käytännössä ruuat toisten nenän edestä, ellei rajoita. Esim mikäli pöydässä on 6 pullaa ja lapsia neljä, sen sijaan että puolittaisi ylijäämiä pullia tai kysyisi, ottaako muut, hän katsoo oikeudekseen vaan syödä mahdollisimman nopeasti tai varata omalle lautaselle nopeasti ylimääräisen pullan.
Hän myös ilmoittaa jos haluaa ruokaa, eikä tunne asiasta ollenkaan kiusaantuneisuutta.
Tämä asenne on kaikessa muussakin kuin ruokailussa, eikä esimerkiksi lautapelien pelaaminen onnistu koska hän muuttaa jatkuvasti sääntöjä omaksi edukseen..
Eli, kehtaako näihin puuttua, mikäli johtuu syndroomasta..voiko hän itselleen mitään?
Kaverit kaikkoavat, mutta kun ei pysty kompromisseihin, ei kukaan kauaa jaksa. Eikä sitä voi olettaakkaan.
Kommentit (36)
Totta kai niihin voi (ja on suotavaakin) puuttua, mutta muistaen kuitenkin että sosiaaliset vaikeudet/sosiaalinen taitamattomuus on nimenomaan aspergerin syndroomassa yksi hallitseva "ongelma" - tällainen henkilö ei siis tahallaan ole huomioimaton/itsekäs tai vastaavaa.
Asiaan puuttumisessa kannattaakin siis huomioida se, että "normaalin" lapsen/nuoren tietäessä käytöstavat ja säännöt voi odottaa, että huomauttaessa lapsi/nuori ymmärtää asian ja pyrkii muuttamaan sitä, mutta aspergerin kanssa tilanne on monimutkaisempi eikä siis kannata (eikä se autakaan) menettää malttiaan jos/kun asia ei välttämättä muutu. Ei kuitenkaan pitäisi mennä niin, että asperger mielivaltaisesti tekee mitä haluaa/itselleen parhaaksi näkee vaan asiassa voi opastaa, opastaa ja opastaa.
No kyllä nyt 13 - vuotiaan pitää osata käyttäytyä pöydässä ja pelissä, oli Assi tai ei.
Sanoisin, että vaan huonoa käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai niihin voi (ja on suotavaakin) puuttua, mutta muistaen kuitenkin että sosiaaliset vaikeudet/sosiaalinen taitamattomuus on nimenomaan aspergerin syndroomassa yksi hallitseva "ongelma" - tällainen henkilö ei siis tahallaan ole huomioimaton/itsekäs tai vastaavaa.
Asiaan puuttumisessa kannattaakin siis huomioida se, että "normaalin" lapsen/nuoren tietäessä käytöstavat ja säännöt voi odottaa, että huomauttaessa lapsi/nuori ymmärtää asian ja pyrkii muuttamaan sitä, mutta aspergerin kanssa tilanne on monimutkaisempi eikä siis kannata (eikä se autakaan) menettää malttiaan jos/kun asia ei välttämättä muutu. Ei kuitenkaan pitäisi mennä niin, että asperger mielivaltaisesti tekee mitä haluaa/itselleen parhaaksi näkee vaan asiassa voi opastaa, opastaa ja opastaa.
Eikö aspergerit kärsi ulkopuolelle jäämisestä?
Itse ajattelen että vertaisryhmä on paras opettaja. He eivät kauaa jaksa katsoa yhden sooloilua vaan asperger joutuu tarkastamaan kantaansa/käyttäytymistään mikäli haluaa kuulua joukkoon. Silloinhan se on hedelmällisimmillään, jos motivaatio on kohdillaan. Tietysti jos yksinolo ei haittaa, ei ongelmastaan ole. Seuraavalla kerralla ilmoitat että jokaiselle on yksi kokonainen ja 1/4 pulla.
Herranjumala, onko ne tuollaisia villi-ihmisiä? Kuulostaa enemmin psykopaatilta kuin autistilta.
Kuuluu puuttua, riippumatta siitä mistä johtuu. Aspergerin oireyhtymä vaikeuttaa sosiaalisten pelisääntöjen hahmottamista, minkä takia niiden opettamiseen täytyy panostaa normaalia enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Herranjumala, onko ne tuollaisia villi-ihmisiä? Kuulostaa enemmin psykopaatilta kuin autistilta.
Varmaan syö myös vanukkaat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai niihin voi (ja on suotavaakin) puuttua, mutta muistaen kuitenkin että sosiaaliset vaikeudet/sosiaalinen taitamattomuus on nimenomaan aspergerin syndroomassa yksi hallitseva "ongelma" - tällainen henkilö ei siis tahallaan ole huomioimaton/itsekäs tai vastaavaa.
Asiaan puuttumisessa kannattaakin siis huomioida se, että "normaalin" lapsen/nuoren tietäessä käytöstavat ja säännöt voi odottaa, että huomauttaessa lapsi/nuori ymmärtää asian ja pyrkii muuttamaan sitä, mutta aspergerin kanssa tilanne on monimutkaisempi eikä siis kannata (eikä se autakaan) menettää malttiaan jos/kun asia ei välttämättä muutu. Ei kuitenkaan pitäisi mennä niin, että asperger mielivaltaisesti tekee mitä haluaa/itselleen parhaaksi näkee vaan asiassa voi opastaa, opastaa ja opastaa.Eikö aspergerit kärsi ulkopuolelle jäämisestä?
Itse ajattelen että vertaisryhmä on paras opettaja. He eivät kauaa jaksa katsoa yhden sooloilua vaan asperger joutuu tarkastamaan kantaansa/käyttäytymistään mikäli haluaa kuulua joukkoon. Silloinhan se on hedelmällisimmillään, jos motivaatio on kohdillaan. Tietysti jos yksinolo ei haittaa, ei ongelmastaan ole. Seuraavalla kerralla ilmoitat että jokaiselle on yksi kokonainen ja 1/4 pulla.
Riippuu toki aspergerin laadusta (ei siis ihmisen, vaan sairauden), mutta kun on sosiaalisesti taitamaton, ei kärsi siitä ettei kuulu joukkoon. Aspergerillehan (painotan jälleen, että näitäkin on eritasoisia) tyypillistä on olla vähän vetäytynyt ja usein omien kiinnostuksen kohteidensa parissa - ja saattaa täysin mielivaltaisesti puhua vain ja ainoastaan niistä (esim. avaruus, voi puhua koko ajan samoja asioita välittämättä siitä, kiinnostaako ketään).
Aspergerin syndroomaahan on tärkeä tukea mm. päiväkodissa ja koulussa siten, että oppisi niitä sosiaalisia taitoja mutta se juuri siitä tekee hankalahkoa, että lapsi viihtyy itsekseen jumittuen omiin juttuihinsa.
Tällaiselle siis aika hankalaa opettaa sosiaalisuutta ns. syrjintä-tekniikalla ("no kun käyttäytyy noin niin ei saa kavereita ja sitten oppii").
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herranjumala, onko ne tuollaisia villi-ihmisiä? Kuulostaa enemmin psykopaatilta kuin autistilta.
Varmaan syö myös vanukkaat.
Ehkä sillä isällä tosiaan oli asburger...🤔
9, Onko asperger siis sairaus? Minulle on aina toitotettu että ominaisuus. Josta siis ei voi parantua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai niihin voi (ja on suotavaakin) puuttua, mutta muistaen kuitenkin että sosiaaliset vaikeudet/sosiaalinen taitamattomuus on nimenomaan aspergerin syndroomassa yksi hallitseva "ongelma" - tällainen henkilö ei siis tahallaan ole huomioimaton/itsekäs tai vastaavaa.
Asiaan puuttumisessa kannattaakin siis huomioida se, että "normaalin" lapsen/nuoren tietäessä käytöstavat ja säännöt voi odottaa, että huomauttaessa lapsi/nuori ymmärtää asian ja pyrkii muuttamaan sitä, mutta aspergerin kanssa tilanne on monimutkaisempi eikä siis kannata (eikä se autakaan) menettää malttiaan jos/kun asia ei välttämättä muutu. Ei kuitenkaan pitäisi mennä niin, että asperger mielivaltaisesti tekee mitä haluaa/itselleen parhaaksi näkee vaan asiassa voi opastaa, opastaa ja opastaa.Eikö aspergerit kärsi ulkopuolelle jäämisestä?
Itse ajattelen että vertaisryhmä on paras opettaja. He eivät kauaa jaksa katsoa yhden sooloilua vaan asperger joutuu tarkastamaan kantaansa/käyttäytymistään mikäli haluaa kuulua joukkoon. Silloinhan se on hedelmällisimmillään, jos motivaatio on kohdillaan. Tietysti jos yksinolo ei haittaa, ei ongelmastaan ole. Seuraavalla kerralla ilmoitat että jokaiselle on yksi kokonainen ja 1/4 pulla.Riippuu toki aspergerin laadusta (ei siis ihmisen, vaan sairauden), mutta kun on sosiaalisesti taitamaton, ei kärsi siitä ettei kuulu joukkoon. Aspergerillehan (painotan jälleen, että näitäkin on eritasoisia) tyypillistä on olla vähän vetäytynyt ja usein omien kiinnostuksen kohteidensa parissa - ja saattaa täysin mielivaltaisesti puhua vain ja ainoastaan niistä (esim. avaruus, voi puhua koko ajan samoja asioita välittämättä siitä, kiinnostaako ketään).
Aspergerin syndroomaahan on tärkeä tukea mm. päiväkodissa ja koulussa siten, että oppisi niitä sosiaalisia taitoja mutta se juuri siitä tekee hankalahkoa, että lapsi viihtyy itsekseen jumittuen omiin juttuihinsa.Tällaiselle siis aika hankalaa opettaa sosiaalisuutta ns. syrjintä-tekniikalla ("no kun käyttäytyy noin niin ei saa kavereita ja sitten oppii").
Se ei ole sairaus.
Vierailija kirjoitti:
9, Onko asperger siis sairaus? Minulle on aina toitotettu että ominaisuus. Josta siis ei voi parantua.
Ei se ole sairaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herranjumala, onko ne tuollaisia villi-ihmisiä? Kuulostaa enemmin psykopaatilta kuin autistilta.
Varmaan syö myös vanukkaat.
Ehkä sillä isällä tosiaan oli asburger...🤔
En nyt ymmärrä vitsiäsi. Asburger? Millä tavalla tuon pitäisi olla hassu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai niihin voi (ja on suotavaakin) puuttua, mutta muistaen kuitenkin että sosiaaliset vaikeudet/sosiaalinen taitamattomuus on nimenomaan aspergerin syndroomassa yksi hallitseva "ongelma" - tällainen henkilö ei siis tahallaan ole huomioimaton/itsekäs tai vastaavaa.
Asiaan puuttumisessa kannattaakin siis huomioida se, että "normaalin" lapsen/nuoren tietäessä käytöstavat ja säännöt voi odottaa, että huomauttaessa lapsi/nuori ymmärtää asian ja pyrkii muuttamaan sitä, mutta aspergerin kanssa tilanne on monimutkaisempi eikä siis kannata (eikä se autakaan) menettää malttiaan jos/kun asia ei välttämättä muutu. Ei kuitenkaan pitäisi mennä niin, että asperger mielivaltaisesti tekee mitä haluaa/itselleen parhaaksi näkee vaan asiassa voi opastaa, opastaa ja opastaa.Eikö aspergerit kärsi ulkopuolelle jäämisestä?
Itse ajattelen että vertaisryhmä on paras opettaja. He eivät kauaa jaksa katsoa yhden sooloilua vaan asperger joutuu tarkastamaan kantaansa/käyttäytymistään mikäli haluaa kuulua joukkoon. Silloinhan se on hedelmällisimmillään, jos motivaatio on kohdillaan. Tietysti jos yksinolo ei haittaa, ei ongelmastaan ole. Seuraavalla kerralla ilmoitat että jokaiselle on yksi kokonainen ja 1/4 pulla.Riippuu toki aspergerin laadusta (ei siis ihmisen, vaan sairauden), mutta kun on sosiaalisesti taitamaton, ei kärsi siitä ettei kuulu joukkoon. Aspergerillehan (painotan jälleen, että näitäkin on eritasoisia) tyypillistä on olla vähän vetäytynyt ja usein omien kiinnostuksen kohteidensa parissa - ja saattaa täysin mielivaltaisesti puhua vain ja ainoastaan niistä (esim. avaruus, voi puhua koko ajan samoja asioita välittämättä siitä, kiinnostaako ketään).
Aspergerin syndroomaahan on tärkeä tukea mm. päiväkodissa ja koulussa siten, että oppisi niitä sosiaalisia taitoja mutta se juuri siitä tekee hankalahkoa, että lapsi viihtyy itsekseen jumittuen omiin juttuihinsa.Tällaiselle siis aika hankalaa opettaa sosiaalisuutta ns. syrjintä-tekniikalla ("no kun käyttäytyy noin niin ei saa kavereita ja sitten oppii").
Tuossa kirjoituksessa on pieni ristiriita. Jos ihminen kerran puhuu muille jatkuvasti kiinnostuksenkohteistaan, niin eikö hän silloin kaiken järjen mukaan halua "kuulua joukkoon"? Hänen tyylinsä sosiaaliseen vuorovaikutukseen vain on väärä tai erikoinen.
Aspergereilla ei ole muistissa mitään vikaa, joten ihan hyvin voi opettaa että jokin ei ole sopivaa vaikka eivät itse ymmärtäisikään että miksei ole.
Aina nämä ass-bergit menevät tuon taakse, etteivät muka ymmärrä. Sitten ovat olevinaan muka muita fiksumpia kun tietävät jotain jostain mitättömän pienestä näkökulmasta, kuten nyt vaikka mangnusteista, mutteivät osaa laskea kahvipöydässä, monta pullaa per naama voi ottaa.
Kiva, että nykyään on nimitys sille, että äiti raskausaikana käyttänyt ”lievästi” lääkkeitä. Ehkei kaikki, mutta tiedän parikin tällaista äitiä. Siihen lisäksi huono kotikasvatus tai sen puute... ihan miten vain. Toisaalta hyvä, että ” asburger” nimitys tiedossa niin normaalit lapset osaavat kiertää.
Syndrooma tai ei, huonoon käytökseen täytyy puuttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
9, Onko asperger siis sairaus? Minulle on aina toitotettu että ominaisuus. Josta siis ei voi parantua.
Ei se ole sairaus.
Se on kehityshäiriö, ja ei, siitä ei voi parantua.
Aspergerlasten/nuorten vanhempia linjoilla?