Tuntuu että elämä menee ihan hukkaan töissä

Joka päivä istua jökötän koneen ääressä 8 h. Niskat tulee ihan kipeeksi ja kädet puutuvat.

Tuntuu että tämänkin ajan voisi käyttää johonkin itselle mieluisaan.

Elämä on kuitenkin pian ohi ja suuri osa siitä ajalliaesti meni istua jököttämiseen.

En edes tiedä onko työ palkallisestikaan kannattavaa kun ei siitä juuri makseta.

Olen joutunut tähän pyörään vain siksi kun näin on tapana tehdä, aamulla marssitaan töihin ja turistaan lööperiä.

Aiemmin minulle tuli ajatuksia kuinka hauska olisi käydä jossain , ihan missä tahansa vaikka kirpputorilla. Ne ajatukset ovat kaikonneet kun työvuodet ovat ajaneet siihen että istua jökötetään likkuumatta vuodesta toiseen päivästä toiseen.

Joskus mietin että kangistun joku päivä tähän tuoliini ja minut löydetään jähmettyneenä .

Ja ne mitkä vievät pois oman ajatteluni ja mitä.minä haluan ovat yhteiskunta, työkaverit,

Mihinkään et voi lähteä ilman että pitää ilmoittaa työkaverille että on poissa. Varmaan edes hautuupäivänäni en voi olla poissa vaan minua odotetaan töihin.

En pysty liikahtamaan mihinkään suuntaan
Haluaisin liikkua mutta pitää olla työpisteellä.
Jos olen lähdössä kotiin kaikki kivat paikat ovat jo menneet kiinni. Eli työssä käyvän arki on ihan ..sstä kun ei tuössäoloaikana koskaan ehdi tehdä omia asioita. Pankit sulkeutuvat, ruokatunti ei riitä koska haluan myös syödä rauhassa ja jos pitäisi lähteä pankkiin, se on jo mennyt kiinni kun pääsen töistä.