Jotenkin mukava olla köyhä

Rikkaatko sitten vetää kokkelia nenukkaan tai muuta vastaavaa, eivätkä harrasta samoja asioita?

Paitsi ettei köyhillä oo saunaa. Mut joo, vähemmän on monesti enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Paitsi ettei köyhillä oo saunaa. Mut joo, vähemmän on monesti enemmän.

Ihan vuokrakämppä kerrostalossa. Eikä tosiaankaan missään Helsingin ydinkeskustassa. Ap

Minä olen niin köyhä, ettei ole varaa edes siihen kaljaan, saati saunaan(sähköä syö). Tuokin mitä te "köyhät" teette, aiheuttaa kateutta.

Täytyy tyytyä appelsiineihin sekä kraanaveteen😕

Totta!

Itse olen köyhä, ja "joutunut" lopettamaan shoppailun, jopa kirppiskäynnit (ostan siis sieltä kun jotain oikeasti tarvitsen, en kiertele sielläkään enää huvin vuoksi) ja kaikki lehtitilaukset, kampaajakäynnit ym on lopetettu. Ostan vain mitä oikeasti, välttämättä tarvitaan.

Mutta! Miten olenkaan nauttinut, kun nykyään mulla on aikaa tehdä ja nauttia elämän pienistä asioista! Kävin hiihtämässä jäällä, repussa kahvitermos ja voileipiä. Hiihdin saareen nauttimaan auringonpaisteesta ja syömään eväitäni.

Kirjastosta lainasin hyvän kirjan, jota luen iltaisin.

Miehen kanssa käytiin tänään vanhemmillani kahvilla, veljeni lapsineen oli myös siellä, oli mukavaa olla yhdessä.

Ei sitä paljoa tarvi, onni ei ole rahalla ostettavissa. Kun on asiat kunnossa, osaamista pienten asioiden arvostamiseen ja kiitollisuuteen, mielenrauhaa ja sinut itsensä ja tilanteensa kanssa, elämä on hyvää.

joo aika vähän millään leikkauksilla pystyy "kannustamaan" köyhiä, koska ne leikkaukset pitäisi olla niin kovia että ihmiset sairastuisi, ja sitä taas ei edes kokoomus uskalla tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Totta!

Itse olen köyhä, ja "joutunut" lopettamaan shoppailun, jopa kirppiskäynnit (ostan siis sieltä kun jotain oikeasti tarvitsen, en kiertele sielläkään enää huvin vuoksi) ja kaikki lehtitilaukset, kampaajakäynnit ym on lopetettu. Ostan vain mitä oikeasti, välttämättä tarvitaan.

Mutta! Miten olenkaan nauttinut, kun nykyään mulla on aikaa tehdä ja nauttia elämän pienistä asioista! Kävin hiihtämässä jäällä, repussa kahvitermos ja voileipiä. Hiihdin saareen nauttimaan auringonpaisteesta ja syömään eväitäni.

Kirjastosta lainasin hyvän kirjan, jota luen iltaisin.

Miehen kanssa käytiin tänään vanhemmillani kahvilla, veljeni lapsineen oli myös siellä, oli mukavaa olla yhdessä.

Ei sitä paljoa tarvi, onni ei ole rahalla ostettavissa. Kun on asiat kunnossa, osaamista pienten asioiden arvostamiseen ja kiitollisuuteen, mielenrauhaa ja sinut itsensä ja tilanteensa kanssa, elämä on hyvää.

Sama juttu, mutta olisin onnellisempi jos voisin käydä hiihtämässä kivoissa vaatteissa ja juoda kivasta termoksesta. On se vähän eri asia käydä kulahtaneissa ja epämukavissa rönttövaatteissa ja juoda neuvostoliiton aikaisesta lasitermoksesta.

Haaveilin tänään keksipaketin ostamisesta lauantai-illan ratoksi, mutta budjetti ei antanut periksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta!

Itse olen köyhä, ja "joutunut" lopettamaan shoppailun, jopa kirppiskäynnit (ostan siis sieltä kun jotain oikeasti tarvitsen, en kiertele sielläkään enää huvin vuoksi) ja kaikki lehtitilaukset, kampaajakäynnit ym on lopetettu. Ostan vain mitä oikeasti, välttämättä tarvitaan.

Mutta! Miten olenkaan nauttinut, kun nykyään mulla on aikaa tehdä ja nauttia elämän pienistä asioista! Kävin hiihtämässä jäällä, repussa kahvitermos ja voileipiä. Hiihdin saareen nauttimaan auringonpaisteesta ja syömään eväitäni.

Kirjastosta lainasin hyvän kirjan, jota luen iltaisin.

Miehen kanssa käytiin tänään vanhemmillani kahvilla, veljeni lapsineen oli myös siellä, oli mukavaa olla yhdessä.

Ei sitä paljoa tarvi, onni ei ole rahalla ostettavissa. Kun on asiat kunnossa, osaamista pienten asioiden arvostamiseen ja kiitollisuuteen, mielenrauhaa ja sinut itsensä ja tilanteensa kanssa, elämä on hyvää.

Sama juttu, mutta olisin onnellisempi jos voisin käydä hiihtämässä kivoissa vaatteissa ja juoda kivasta termoksesta. On se vähän eri asia käydä kulahtaneissa ja epämukavissa rönttövaatteissa ja juoda neuvostoliiton aikaisesta lasitermoksesta.

No kulahtanut on minunkin hiihtoasu, takin ostin toissavuonna kaverilta käytettynä, housut olen ostanut pari vuotta sitten jostain halpahallista. Ja kavensinkin niitä itse, kun laihduin vuosi sitten niin, etteivät pysyneet enää päällä. Mutta hyvältä hiihto tuntuu silti, aurinko paistaa yhtä kauniisti, oli mulla päällä mitä tahansa! :) ja kahvikin maistui, termari on vanha mutta pitää edelleen kahvin riittävän lämpimänä.

Aina voi keskittyä huonoihin tai hyviin puoliin. Luin tänään iltalehdestä nuoresta naisesta, joka halvaantui kolarissa. Hiihtää paralympialaisissa nykyään kelkan avulla, käsivoimin. Hänkin tuntui olevan tyytyväinen ja nautti hiihdosta. Mietipä, meillä on sentäs vielä toimivat jalat, vaikka hiihtopukumme olisikin epämuodikas.

Älä sinäkään jää jumiin epäolennaisuuksiin vaan nauti siitä hyvästä mitä on!

Vierailija kirjoitti:

Nauttii pienistä asioista. Tänäänkin tehtiin hyvää ruokaa, juodaan muutama olut rakkaani kanssa kissa vieressä, lämmitetään sauna ja katsotaan telkkua ehtoolla ja tehdään jotain pientä iltapalaa ja istutaan lähekkäin. Mitä sitä elämältä enempää tarvitsee.

Olen suht hyvätuloinen ja ihan samanlaista iltaa täällä vietetään. Erotuksena vain se, että omakotitalossa (maaseudulla) ja kissoja on kaksi.

En ymmärrä kuinka köyhyys olisi edellytys pienistä asioista nauttimiseen?

Minäkin olen totutellut entisaikaisen hyvätuloisen elämisen sijasta hyvin vähään, kun olen ollut työttömänä tai ulosotto vienyt pienestä palkasta. Nyt kun olen menossa takaisin kunnolla palkattuun työhön, ahdistaa jo etukäteen, pitäisikö taas alkaa haluta kampaajille ja ostelemaan uusia vaatteita, kun on tajunnut että sitä kaikkea mitä ennen on himoinnut ei oikeasti ollenkaan tarvitse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta!

Itse olen köyhä, ja "joutunut" lopettamaan shoppailun, jopa kirppiskäynnit (ostan siis sieltä kun jotain oikeasti tarvitsen, en kiertele sielläkään enää huvin vuoksi) ja kaikki lehtitilaukset, kampaajakäynnit ym on lopetettu. Ostan vain mitä oikeasti, välttämättä tarvitaan.

Mutta! Miten olenkaan nauttinut, kun nykyään mulla on aikaa tehdä ja nauttia elämän pienistä asioista! Kävin hiihtämässä jäällä, repussa kahvitermos ja voileipiä. Hiihdin saareen nauttimaan auringonpaisteesta ja syömään eväitäni.

Kirjastosta lainasin hyvän kirjan, jota luen iltaisin.

Miehen kanssa käytiin tänään vanhemmillani kahvilla, veljeni lapsineen oli myös siellä, oli mukavaa olla yhdessä.

Ei sitä paljoa tarvi, onni ei ole rahalla ostettavissa. Kun on asiat kunnossa, osaamista pienten asioiden arvostamiseen ja kiitollisuuteen, mielenrauhaa ja sinut itsensä ja tilanteensa kanssa, elämä on hyvää.

Sama juttu, mutta olisin onnellisempi jos voisin käydä hiihtämässä kivoissa vaatteissa ja juoda kivasta termoksesta. On se vähän eri asia käydä kulahtaneissa ja epämukavissa rönttövaatteissa ja juoda neuvostoliiton aikaisesta lasitermoksesta.

No kulahtanut on minunkin hiihtoasu, takin ostin toissavuonna kaverilta käytettynä, housut olen ostanut pari vuotta sitten jostain halpahallista. Ja kavensinkin niitä itse, kun laihduin vuosi sitten niin, etteivät pysyneet enää päällä. Mutta hyvältä hiihto tuntuu silti, aurinko paistaa yhtä kauniisti, oli mulla päällä mitä tahansa! :) ja kahvikin maistui, termari on vanha mutta pitää edelleen kahvin riittävän lämpimänä.

Aina voi keskittyä huonoihin tai hyviin puoliin. Luin tänään iltalehdestä nuoresta naisesta, joka halvaantui kolarissa. Hiihtää paralympialaisissa nykyään kelkan avulla, käsivoimin. Hänkin tuntui olevan tyytyväinen ja nautti hiihdosta. Mietipä, meillä on sentäs vielä toimivat jalat, vaikka hiihtopukumme olisikin epämuodikas.

Älä sinäkään jää jumiin epäolennaisuuksiin vaan nauti siitä hyvästä mitä on!

Et voi tietää, kuinka tyytyväinen tuo halvaantunut on.

Minä en kyllä nauti tästä ollenkaan. Rikkaampana voisin tehdä ihan samoja juttuja kuin nytkin ja nauttia pienistä asioista, jonka lisäksi voisin myös tehdä asioita joihin menee rahaa. Ei myöskään tarvitsisi pelätä jonkun yllättävän menon syöksevän vararikkoon. Toimeentuloni on se ihan minimi jonka lisäksi joudun virastojen hitauden takia maksamaan siitä aiempia takaisin.

Ethän sä ole köyhä

Aijaa. Mä just mietin tänään että onpa kiva kun on rahaa kun tilailin monella sataa sisustuskamaa 😍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nauttii pienistä asioista. Tänäänkin tehtiin hyvää ruokaa, juodaan muutama olut rakkaani kanssa kissa vieressä, lämmitetään sauna ja katsotaan telkkua ehtoolla ja tehdään jotain pientä iltapalaa ja istutaan lähekkäin. Mitä sitä elämältä enempää tarvitsee.

Olen suht hyvätuloinen ja ihan samanlaista iltaa täällä vietetään. Erotuksena vain se, että omakotitalossa (maaseudulla) ja kissoja on kaksi.

En ymmärrä kuinka köyhyys olisi edellytys pienistä asioista nauttimiseen?

Siinä voi keskittyä olennaiseen.

Olin köyhä 26-vuotiaaksi asti ja voin sanoa, että nykyisin normaalituloilla eläminen on parasta. En oikeasti tiedä mitä köyhyydessä voisi arvostaa. Se aiheuttaa vain stressiä, ahdistusta ja jatkuvaa pelkoa kun ei ole rahaa.

Ehkä se köyhyyden glorifiointi on jokin coping-mekanismi, tiedä sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta!

Itse olen köyhä, ja "joutunut" lopettamaan shoppailun, jopa kirppiskäynnit (ostan siis sieltä kun jotain oikeasti tarvitsen, en kiertele sielläkään enää huvin vuoksi) ja kaikki lehtitilaukset, kampaajakäynnit ym on lopetettu. Ostan vain mitä oikeasti, välttämättä tarvitaan.

Mutta! Miten olenkaan nauttinut, kun nykyään mulla on aikaa tehdä ja nauttia elämän pienistä asioista! Kävin hiihtämässä jäällä, repussa kahvitermos ja voileipiä. Hiihdin saareen nauttimaan auringonpaisteesta ja syömään eväitäni.

Kirjastosta lainasin hyvän kirjan, jota luen iltaisin.

Miehen kanssa käytiin tänään vanhemmillani kahvilla, veljeni lapsineen oli myös siellä, oli mukavaa olla yhdessä.

Ei sitä paljoa tarvi, onni ei ole rahalla ostettavissa. Kun on asiat kunnossa, osaamista pienten asioiden arvostamiseen ja kiitollisuuteen, mielenrauhaa ja sinut itsensä ja tilanteensa kanssa, elämä on hyvää.

Sama juttu, mutta olisin onnellisempi jos voisin käydä hiihtämässä kivoissa vaatteissa ja juoda kivasta termoksesta. On se vähän eri asia käydä kulahtaneissa ja epämukavissa rönttövaatteissa ja juoda neuvostoliiton aikaisesta lasitermoksesta.

No kulahtanut on minunkin hiihtoasu, takin ostin toissavuonna kaverilta käytettynä, housut olen ostanut pari vuotta sitten jostain halpahallista. Ja kavensinkin niitä itse, kun laihduin vuosi sitten niin, etteivät pysyneet enää päällä. Mutta hyvältä hiihto tuntuu silti, aurinko paistaa yhtä kauniisti, oli mulla päällä mitä tahansa! :) ja kahvikin maistui, termari on vanha mutta pitää edelleen kahvin riittävän lämpimänä.

Aina voi keskittyä huonoihin tai hyviin puoliin. Luin tänään iltalehdestä nuoresta naisesta, joka halvaantui kolarissa. Hiihtää paralympialaisissa nykyään kelkan avulla, käsivoimin. Hänkin tuntui olevan tyytyväinen ja nautti hiihdosta. Mietipä, meillä on sentäs vielä toimivat jalat, vaikka hiihtopukumme olisikin epämuodikas.

Älä sinäkään jää jumiin epäolennaisuuksiin vaan nauti siitä hyvästä mitä on!

Et voi tietää, kuinka tyytyväinen tuo halvaantunut on.

No miten tämä liittyi nyt siihen, että toin esiin mielipiteeni siitä, että kannattaa mielummin miettiä sitä mitä hyvää itsellä jo on, kuin murehtia sitä mikä "puuttuu"?

Ja jutussa halvaantunut nainen mm. kertoi kuinka hiihtolenkillään oli pysähtynyt ihailemaan kaunista maisemaa. Kuulosti tyytyväisen ihmisen meiningiltä. Hyvä niin.

Siis pointtihan oli se, että köyhänä osaa nauttia pienistäkin asioista. Mitä välii sillä on jos hiihtämään menee, onko jotkut vanhat venäläiset ryysyt päällä vai muotivermeet?

Oikea köyhä ei koskaan sanoisi noin ap.