En uskalla kertoa miehelleni, että olen skitsofreenikko.

Paras olisi aina vakavat asiat kertoa heti.

Miten niin et muka uskalla?

ei hyvä

ei mitään häpeämistä asiassa - sairaus jolle et itse voi mitään. miehesi rakastaa sinua kun on kanssasi ja hyväksyy sinut omana itsenäsi. pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne!

Sairaus sairauksien joukossa.

Ei sitä tarvi erikseen kertoa. Jokainen mies tietää, että kaikki naiset ovat enemmän tai vähemmän sekaisin päästään, kuka milläkin tavalla.

Sehän siinä parisuhteessa on se mielenkiintoisin puoli, kun saa ajan mittaan analysoida ja arvuutella, että "millähän tavalla tällä mun nykyisellä viiraa?"

Suoraan kertominen on jännityksen spoilaamista. Ole mysteeri miehellesi, hän arvostaa sitä!

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä tarvi erikseen kertoa. Jokainen mies tietää, että kaikki naiset ovat enemmän tai vähemmän sekaisin päästään, kuka milläkin tavalla.

Sehän siinä parisuhteessa on se mielenkiintoisin puoli, kun saa ajan mittaan analysoida ja arvuutella, että "millähän tavalla tällä mun nykyisellä viiraa?"

Suoraan kertominen on jännityksen spoilaamista. Ole mysteeri miehellesi, hän arvostaa sitä!

Hajosin tälle totaalisesti. :D Terveisin kaunis ja masentunut dissosiaatiohäiriöinen ADHD-tyttöystävä. 

Etkö luota mieheesi tarpeeksi? Kuinka vakaalla pohjalla suhteenne on?

/:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä tarvi erikseen kertoa. Jokainen mies tietää, että kaikki naiset ovat enemmän tai vähemmän sekaisin päästään, kuka milläkin tavalla.

Sehän siinä parisuhteessa on se mielenkiintoisin puoli, kun saa ajan mittaan analysoida ja arvuutella, että "millähän tavalla tällä mun nykyisellä viiraa?"

Suoraan kertominen on jännityksen spoilaamista. Ole mysteeri miehellesi, hän arvostaa sitä!

Senkin hulivilimies! ja jokainen nainen kuule tietää, että jokainen mies.... enpäs kerro, mutta me tiedetään! ;D

Tämä ei ole varmaankaan trolliversio aloittamastani ketjusta? :D Terveisin erään toisen ketjun AP.

eihän se skitsofrenia varmaan siellä halutuimpien ominaisuuksien joukossa kumppanille ole, mutta ihminen rakastuu toiseen kokonaisvaltaisesti. silloin hyväksyy hänessä kaiken kun ei muuta voi. niin se vaan menee. voihan se olla kynnyskysymyskin jos sairaus on kovin vaikea eikä ns hallinnassa. toivon kuitenkin kaikille ihmisille ystäviä ja rakkaita ympärilleen, jokainen tarvitsee ja jokainen ansaitsee rakkautta.

Ei hullumpi aihe.

Vierailija kirjoitti:

Etkö luota mieheesi tarpeeksi? Kuinka vakaalla pohjalla suhteenne on?

Just se pelottaa että jättää. Olen aina pelännyt hylkäämistä, juontaa juurensa...kaukauksi.

ap

Tuo on tärkeää tietää, sillä kukaan vastuullinen eikuinen ei tee lapsia mielisairaan kanssa. Jos itse kuolee niin olisi taattava lapsille mahdollisimman täysipäinen vanhempi.