Lue keskustelun säännöt.
Jatkaisitko parisuhteessa jossa:
23.02.2018 |
Toinen osapuoli ei suostu keskustelemaan lasten kasvatuksesta ja yhteisistä pelisäännöistä, koska hänen mielestään se menee omalla painollaan.
Tästä seuraa että toinen osapuoli joutuu tekemään kaikki ratkaisut ilman toisen vanhemman tukea ja kantamaan päävastuun kasvatuksesta yksin.
Toinen osapuoli ei suostu keskustelemaan parisuhteesta tai sen ongelmista. Ei suostu kertomaan edes omia toiveitaan, tarpeitaan tai haaveitaan toiselle.
Ongelmat kasautuu kun niistä ei puhuta, mutta mielestään hänen ei tarvitse jos hän ei halua. Hänen ei myöskään tarvitse mielestään kuunnella toisen mielipiteitä tai ottaa huomioon toisen tarpeita.
Raha-asioista ei myöskään voi keskustella.
Perheessä on nyt tavanomaista vähemmän rahaa käytettävissä, vaikka tulojen tai menojen ei olisi pitänyt muuttua.
Toinen osapuoli ei halua käydä yhdessä läpi, että mistä tämä voisi johtua.
Sillä ei ole kuulemma enää väliä, koska rahat, ovat jo menneet.
Ei suostu edes sillä varjolla, että tulevaisuudessa näin ei kävisi jos nyt selvitettäisiin mihin rahat ovat huvenneet.
Sanomattakin vissiin selvää, että hän hoitaa perheen ainoana työssä käyvänä lähes kaikki perheen raha-asiat.
Hän on menneisyydessä myös kieltäytynyt hoitamasta lapsille luvatun asian, tilanteessa jossa toinen on juuri kokenut läheisen ihmisen menetyksen eikä olisi jaksanut asiaa hoitaa.
Syynä sama vanha: hänen ei tarvitse jos hän ei halua
Eikö tämmöinen nyt ole jo aika sairasta?
Mistä tällainen käytös aikuisella ihmisellä voi johtua?
Kommentit (16)
En tietenkään jatkaisi. Tuskin kukaan muu jatkaisi kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäisiä olette? Kuinka isot lapset? Olisiko mahdollista, että saisit töitä ja sen myötä itsenäistyisit, koska vaikuttaa siltä, ettei sinulla ole mitään käsitystä perheen taloudesta, koska sinulle ei nyt kerrota kaikkea. Puolisosi salaileva asenne ei ole hyvä merkki - ja olet kuitenkin tietoinen, että talous on jotenkin muuttunut. Ehkä mies pelaa?
Lapset ovat alle kouluikäisiä. Itse olemme yli kolmekymppisiä ja yhdessä olemme olleet jo vuosia.
Töitä etsin parhaillaan, mutta työpaikkakaan ei näitä muita ongelmia ratkaise.
Ensimmäiset noin 8 vuotta meillä meni todella hyvin, enkä ollut käsittänyt ettei mies suostu asioista puhumaan koska suurempia ongelmia ei ollut.
Mies pelaa tietokonepelejä ja ainakin kiistää palaavansa rahapelejä ja tähän asti hän on aina ollut tietääkseni rehellinen minua kohtaan - Ap
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat alle kouluikäisiä. Itse olemme yli kolmekymppisiä ja yhdessä olemme olleet jo vuosia.
Töitä etsin parhaillaan, mutta työpaikkakaan ei näitä muita ongelmia ratkaise.Ensimmäiset noin 8 vuotta meillä meni todella hyvin, enkä ollut käsittänyt ettei mies suostu asioista puhumaan koska suurempia ongelmia ei ollut.
Mies pelaa tietokonepelejä ja ainakin kiistää palaavansa rahapelejä ja tähän asti hän on aina ollut tietääkseni rehellinen minua kohtaan - Ap
No, viinipullo ja kynttilät pöytään. Sitten vakava keskustelu, jossa kerrot miehellesi, että perheen talousasiat kuuluvat myös sinulle. Ei ole syytä eikä lupaa salailla. Kerrot, että tuet myötä- ja vastoinkäymisissä, mutta tosiasiat on tiedettävä.
Vaihtoehtona voit väläyttää eron mahdollisuutta. Koska parisuhteen perusperiaate on jakaminen, sooloilu on ok vain yhteisellä sopimuksella.
Olen nyt kaksi vuotta pyytänyt että keskusteltaisiin kunnolla. Mies lupaa aina että joskus, mutta koskaan hänen mielestään ei ole hyvä hetki.
Eron olen ottanut puheeksi jo niin monta kertaa, että mies kuittaa sen "sanot vaan, ei niin kuitenkaan tapahdu"
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä miksi olisin edes tuollaisessa suhteessa? Eikö asioista ole koskaan puhuttu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti pistää rahansa johonkin sinulta salaa. Pistä appivanhemmat asialle, jos
ne puhuis järkeä sille
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi olisin edes tuollaisessa suhteessa? Eikö asioista ole koskaan puhuttu?
Miehessä ja suhteessa on tai ainakin oli myös hyviäkin puolia.
Alussa jo ihmettelin ettei hän kerro asioistaan mitään, mutta ajattelin että toiset vaan ovat sellaisia ja että hän tarvitsee aikaa. En silloin käsittänyt että hän ei todella halua tai suostu keskustelemaan _mistään_.
Meillä oli myös todella, todella vahva seksuaalinen vetovoima toisiamme kohtaan, joten ennen lapsia vietimme paljon kahdenkeskistä aikaa muissa puuhissa kuin puhumassa.
Nyt kun lapsiperhe arki vaatisi vähän enemmän kommunikointia ja muunlaista yhdessä olemista ja vauva vuosienkin väsymykset on haihtunut niin olen vasta itsekkin havahtunut ongelmaan ja sen laajuuteen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt kaksi vuotta pyytänyt että keskusteltaisiin kunnolla. Mies lupaa aina että joskus, mutta koskaan hänen mielestään ei ole hyvä hetki.
Eron olen ottanut puheeksi jo niin monta kertaa, että mies kuittaa sen "sanot vaan, ei niin kuitenkaan tapahdu"
-Ap
Kaksi vuotta? Eiköhän se ole parempi että laitat avioeropaperit vetämään. Siinä saa 6kk harkinta-aikaa jolloin miehellä on mahdollisuus herätä siihen että olet tosissasi ja mikäli saatte asiat puhuttua niin hakemuksen voi antaa raueta. Jos ette ole naimisissa niin ala samantien etsimään omaa asuntoa, tai ilmoita ukolle että lähtö tulee sinä ja sinä päivämääränä ellei asioita ole saatu puhuttua halki.
En ikinä odottaisi kahta vuotta että toinen alkaisi puhumaan asioista. Tuskin kestäisin viikkoakaan, kyllä siinä menisi hermo. Raha-asiat kuuluvat etenkin molemmille.
Ihmettelen aina näitä tämäntyyppisiä juttuja, että miten tuohon tilanteeseen ajaudutaan. Minulle ei vaan kertakaikkiaan voisi käydä noin. Se yksi sovitun asian tekemättä jättäminen ja kieltäytyminen edes puhumasta siitä sillä verukkeella että hänen ei tarvitse jos ei halua, olisi jo niin suuri kriisi että avioliitto ei varmaan sitä kestäisi. Meillä vaan ei toimita niin, vaan asiat selvitetään aina samantien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi olisin edes tuollaisessa suhteessa? Eikö asioista ole koskaan puhuttu?
Miehessä ja suhteessa on tai ainakin oli myös hyviäkin puolia.
Alussa jo ihmettelin ettei hän kerro asioistaan mitään, mutta ajattelin että toiset vaan ovat sellaisia ja että hän tarvitsee aikaa. En silloin käsittänyt että hän ei todella halua tai suostu keskustelemaan _mistään_.
Meillä oli myös todella, todella vahva seksuaalinen vetovoima toisiamme kohtaan, joten ennen lapsia vietimme paljon kahdenkeskistä aikaa muissa puuhissa kuin puhumassa.
Nyt kun lapsiperhe arki vaatisi vähän enemmän kommunikointia ja muunlaista yhdessä olemista ja vauva vuosienkin väsymykset on haihtunut niin olen vasta itsekkin havahtunut ongelmaan ja sen laajuuteen
Vuorovaikutus taitojen opettelua on hiukan myöhäistä siinä vaiheessa kun se on (vain) välttämätöntä. Taitoja ei kannata edes yrittää opetella puhumalla ongelmista. Suosittelisin aloittamaan jotenkin muuten kuin pakotettuna puhumaan jostakin mistä vastapuolen selkeästi on vaikea keskustella. Voi tietenkin käydä niin että jos ja kun vuorovaikutus taidot on opittu nykyiset ongelmat eivät ole enää ajankohtaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustelu parisuhteesta, lapsista, yhteisistä tavoitteista yms. kannattaa aloittaa ennen lapsia. Lapsia ei kannata tehdä suhteeseen joka perustuu seksiin (seksuaaliseen vetovoimaan).
Ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin ero. Kerrot kuinka mies ei ole osannut koskaan keskustella tai tehdä asioita muut huomioon ottaen.
Lapsia ei kannata tehdä ennenkuin tuntee toisen tai päätyy yksinhuoltajaksi tai huonoon suhteeseen. Seksuaalisen kemian kanssa kannattaa muistaa ehkäisy vaikka hormonit aivotoiminnan saattavat hämärtääkin.
Tai sitten voi tehdä niinkuin aloittaja, yhtääkkiä huomata että "ohhoh, eihän me edes osata keskustella, mitenköhän tässä nyt pärjäisi"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä aloittaja,
ota kaikki hyöty irti ja lähde.
Lapsille vaan ero on aina traumatisoiva kokemus, siksi olen jaksanut näinkin kauan toivoa että saisin häneen puhe yhteyden.
Mies on lasten saannin jälkeen hankkinut itselleen aikaa vieviä harrastuksia joiden parissa viettää illat myöhään yöhön kun lapset nukkuvat.
Kesäisin on ulkoharrastus ja talvisin tietokonepelit.
Henkistä yhteyttä ei ole, eikä ole koskaan tainnut ollakaan.
Olen silti vakaasti harkinnut suhteeseen jäämistä, sillä luin että joidenkin psykologien mielestä vanhempien tunnekylmä suhde on parempi kuin ero siis lasten kannalta ajateltuna. Oletuksena tietysti ettei vanhemmat riitele jatkuvasti
-Ap
Jätä se sika!