Toivoisitko lapsesi tekevän samanlaisia valintoja kuin sinä itse?

.

En toivo. Toivon, että tekee itsenäiset ratkaisut ja sellaiset, että elää hyyää elämää. En itse ole elänyt huonoa elämää, mutta ei lapseni ole jatkeeni, jonka kuuluisi tehdä asiat tavallani.

En. Kannustan enemmän oppimaan mun virheistä. Etenkin koulutuksen osalta, olen itse merkonomi mutta kannustan lapsiani opiskelemaan korkealle.

up

Ei tarvitse samanlaisia valintoja tehdä, mutta toivon, että menee edes johonkin korkeakouluun. Ja jatkaisi toki kierrättämistä, sekä kasvisten syöntiä (ei tarvitse kasvissyöjä olla, mutta muistaa syödä paljon vihanneksia yms.)

Jos lapsen saisin niin kyllä haluaisin, että se pysyisi samankaltaisissa eettisissä arvoissa ja tekisi valintoja niiden perusteella. Omia virheitä toki kuuluukin tehdä eikä elämän kuulukaan samanlainen olla.

Kyllä mä toivoisin, että lapseni ainakin joissakin asioissa tekisi samanlaisia valintoja kuin minä: esim. suhteellisen pitkälle opiskelu, kulttuurista ja ihmisistä kiinnostuminen, sen ymmärtäminen että maailma on suuri ja avoin ja hauska, kiinnostava temmellyskenttä ja että monenlaiseen kannattaa ennakkoluulottomasti tutustua... Kaikki nuo ovat sellaisia asioita, joita koitan kasvatuksessa kuljettaa mukana. 

Ymmärrän tietysti senkin, että jokaisella on oma polku kuljettavanaan ja ihmiset tekevät ovat virheensä, niin minäkin olen tehnyt. 

En. Ei minun valinnoissani mitään vikaa ole, mutta toivoisin lapseni tekevän oman näköisiään valintoja.

Minä toivoin, että lapsi tekisi samanlaisia valintoja kuin minä, mutta näin ei käynyt ja oli siinä minulla kaikessa hiljaisuudessa ja itsekseni pureskelemista. 

Olen itse lähtenyt lukion jälkeen omilleni pikkukaupungista, asunut pari vuotta ulkomailla tuolloin kunnes palasin Suomeen ja menin opiskelemaan yliopistoon. Minulle nuo vuodet ulkomailla, matkustelu ja kaukana kotiseudusta opiskelu olivat todella avartavia, merkittäviä aikoja, jolloin itsenäistyin ja opin valtavasti uutta niin itsestäni kuin maailmastani.

Oman tyttäreni kohdalla on käynyt niin, että hän rupesi hyvin vakavasti seurustelemaan yläasteen yhdeksännellä luokalla ja on edelleen saman pojan kanssa yhdessä. Meni lukioon, mutta lukion jälkeen ei halunnutkaan lähteä poikaystävän takia minnekään kauas, vaan muuttivat heti koulun jälkeen yhteen ja tytär haki ammattikorkeakouluun tuohon parinkymmenen kilometrin päähän.

Itse vastustin ajatusta, että muuttaa suoraan mamman helmoista poikaystävän kanssa yhteen, mutta äin nuoret tekivät. Uskon, että jäävät tähän pikkukaupunkiin, olen ollut jo nyt (pariskunta 23-vuotiaita) haistavinani haaveita perheenlisäyksestä ja talonrakentamisprojektista. Toivottavasti onni kestää, vaikka näin yli viisikymppisen naisen elämänkokemuksella sanoisin, että tulee vielä hetki, kun maailma rupeaa houkuttelemaan enemmän kuin nämä tutut kuviot ja teini-iässä perustettu parisuhde.