Lue keskustelun säännöt.
Vauvan antaminen hoitoon isovanhemmille epäilyttää
21.02.2018 |
Lapseni on nyt 1 v. ja ei ole ollut hoidossa toisilla isovanhemmillaan vielä. Isovanhemmat ovat sinänsä kiinnostuneita lapsesta, mutta eivät oikein luontevasti osaa olla lapsen tasolla tai heittäytyä höpöttelemään. Lapsi ei juurikaan ole ollut heidän sylissään eikä oikeastaan hakeudu heidän seuraan. Lapsi on kyllä muuten rohkea ja saattaa hakeutua muiden ihmisten lähelle. Isovanhempiaan lapsi on nähnyt n. kerran kuukaudessa.
Isoäiti on jo pitkään toistellut, että he voivat hoitaa, jos haluamme lähteä elokuviin tms., ja olen vain vastaillut, että ”joo okei” ja lykännyt asiaa. Nyt hän on ryhtynyt selkeästi toimeen ja on hommaamassa jos minkälaista asiaa, eli on antanut lahjakortin kampaamoon ja lippuja teatteriin. Minulla ei itsellä oikeastaan ole huutavaa tarvetta antaa lasta hoitoon, joten tuntuu epäreilulta, että minun puolestani järjestellään asioita. Varsinkin kun isoäiti esittää asian aina niin, että ”voimme hoitaa, että pääsisit sinäkin jonnekin” ja muistelee miten ihanaa se hänestä itsestään oli päästä yksin menemään. Olen vastannut tähän vain, että en itse ole vielä kokenut tällaista tarvetta. Oikeastaan tuntuu, että oikeasti haluaa vain itsekkäistä syistä lapsen hoitoon, muttei voi millään sitä myöntää.
Olen ajatellut, että odotan kunnes lapsi on isompi ja luo itse suhteen isovanhempiin ja jos suhteesta tulee hyvä, niin sitten voisin luottaa lapsen hoitoon. Onko muilla kokemusta tällaisesta tai vinkkejä mitä voisi isoäidille sanoa, ettei loukkaisi hänen tunteitaan.
Kommentit (53)
Isovanhemmat ovat todistettavasti onnistuneet pitämään ainakin yhden lapsen hengissä aikuisikään. Teillä taitaa olla jokin hiertävä ongelma väleissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsen kanssa pitää höpötellä?
Koska se on ihan normaali tapa kommunikoida lapsen kanssa?
Aloittajalle sanon sen, että vaikka vanhempasi eivät hoitaisi lasta juuri niin kuin sinä ajattelet, että parasta on, kyse on kuitenkin lyhyestä ajasta.
Millä lapsi ja isovanhemmat voivat luoda suhdetta toisiinsa, jos estät sen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsen kanssa pitää höpötellä?
Koska se on ihan normaali tapa kommunikoida lapsen kanssa?
Aloittajalle sanon sen, että vaikka vanhempasi eivät hoitaisi lasta juuri niin kuin sinä ajattelet, että parasta on, kyse on kuitenkin lyhyestä ajasta.
Miten niin? Huone täynnä ihmisiä ja kaikkkien pitää jotenkn heittäytyä höpöttelemään? Jos ei heittäydy, on huono hoitaja? Jeesus!
Muutamasta tunnista kyse? No, todellakin kannattaisi antaa.
Pienet tauot äidin jatkuvasta saatavilla olemisesta (tai vanhempien) ovat ihan terveellistä totuttelua.
Perusturvallisuus on ok jo, ymmärtääkseni.
Vaikka olisi varaa, mahdollisuus ja kutsumusta hoitaa lapsensa 100% itse eskari-ikään asti, myös lapsen rohkeutta ja maailmaan tutustumista kannattaa pienin askelin tukea.
Myös sinä saatat olla pois pelistä yllättäen, vaikka umpisuolen äkkinäinen tulehtuminen ja puoliso työmatkalla.
Lyhyitä erossa oloja on hyvä opetella, kun ei ole hätätilanne. Mahdollinen hätätilanne ei sitten ole niin hirveä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Oikeastaan tuntuu, että oikeasti haluaa vain itsekkäistä syistä lapsen hoitoon, muttei voi millään sitä myöntää."
Wtf
Eikö tuo ole aika luonnollista ja hyvä lapsen kannalta, että haluavat - moni ei halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsen kanssa pitää höpötellä?
Koska se on ihan normaali tapa kommunikoida lapsen kanssa?
Aloittajalle sanon sen, että vaikka vanhempasi eivät hoitaisi lasta juuri niin kuin sinä ajattelet, että parasta on, kyse on kuitenkin lyhyestä ajasta.
Miten niin? Huone täynnä ihmisiä ja kaikkkien pitää jotenkn heittäytyä höpöttelemään? Jos ei heittäydy, on huono hoitaja? Jeesus!
Mistä sä oikein puhut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli omille vanhemmillesi annat lapsen hoitoon, mutta miehen vanhemmille et? Arvasinko oikein?
Jos isovanhemmat ovat mukavia, normaaleja ihmisiä ja lapsi ei ole hirveän eroahdistuksen vaiheessa, niin kai nyt voisit muutamaksi tunniksi jättää 1-vuotiaan heille hoitoon?
Vauvojen kohdalla olen sitä mieltä, että jos äiti kokee ettei halua olla erossa vauvasta niin hänen on syytä kunnioittaa tätä tunnettaan, mutta yli 1-vuotiaan kanssa kannattaa vähitellen yrittää kestää pieniä eroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsen kanssa pitää höpötellä?
Koska se on ihan normaali tapa kommunikoida lapsen kanssa?
Aloittajalle sanon sen, että vaikka vanhempasi eivät hoitaisi lasta juuri niin kuin sinä ajattelet, että parasta on, kyse on kuitenkin lyhyestä ajasta.
Miten niin? Huone täynnä ihmisiä ja kaikkkien pitää jotenkn heittäytyä höpöttelemään? Jos ei heittäydy, on huono hoitaja? Jeesus!
Mistä sä oikein puhut?
Öö. Ketjun aihe?
Vierailija kirjoitti:
Millä lapsi ja isovanhemmat voivat luoda suhdetta toisiinsa, jos estät sen?
Isovanhemmat voivat luoda suhdetta lapseen, vaikka vanhemmat olisi paikallakin. Jos isovanhempien mielestä suhteen voi luoda vain kahden kesken lapsen kanssa, on siinä jotain outoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsen kanssa pitää höpötellä?
Koska se on ihan normaali tapa kommunikoida lapsen kanssa?
Aloittajalle sanon sen, että vaikka vanhempasi eivät hoitaisi lasta juuri niin kuin sinä ajattelet, että parasta on, kyse on kuitenkin lyhyestä ajasta.
Miten niin? Huone täynnä ihmisiä ja kaikkkien pitää jotenkn heittäytyä höpöttelemään? Jos ei heittäydy, on huono hoitaja? Jeesus!
Mistä sä oikein puhut?
Öö. Ketjun aihe?
Oliko avauksessa tuollainen kuvaamasi tilanne vai mistä se oikein tuli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsen kanssa pitää höpötellä?
Koska se on ihan normaali tapa kommunikoida lapsen kanssa?
Aloittajalle sanon sen, että vaikka vanhempasi eivät hoitaisi lasta juuri niin kuin sinä ajattelet, että parasta on, kyse on kuitenkin lyhyestä ajasta.
Niin vaan pointti olikin se, että epäilen että lapsella ei ehkä olisi niin hauskaa olla heillä hoidossa, että se toisi hänen elämäänsä mitään lisäarvoa. Kun kuitenkaan tämä hoitoon vieminen ei riipu siitä, että minun itseni tarvisi päästä johonkin, jolloin olisi tärkeää vain se, että lapsi pysyy hengissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsen kanssa pitää höpötellä?
Koska se on ihan normaali tapa kommunikoida lapsen kanssa?
Aloittajalle sanon sen, että vaikka vanhempasi eivät hoitaisi lasta juuri niin kuin sinä ajattelet, että parasta on, kyse on kuitenkin lyhyestä ajasta.
Miten niin? Huone täynnä ihmisiä ja kaikkkien pitää jotenkn heittäytyä höpöttelemään? Jos ei heittäydy, on huono hoitaja? Jeesus!
Mistä sä oikein puhut?
Öö. Ketjun aihe?
Oliko avauksessa tuollainen kuvaamasi tilanne vai mistä se oikein tuli?
Oli.
1-vuotiaan on vielä hyvä luoda suhde hoitajaan vanhempien läsnäollessa, ennen kuin jää hoitoon. Ja noin pientä hoidetaan muutenkin samalla tavalla kuin vanhemmat hoitavat (päiväkodissakin mahdollisuuksien mukaan), joten siinäkin mielessä on järkevää ensin tutustua kunnolla niin että te olette läsnä. Kyllä päivähoitoonkin tutustutaan kunnolla, jopa parin viikonkin ajan päivittäin, noin pienen kanssa.
Jäin siis miettimään tuota, että näette vain kerran kuussa, kuten varmaan arvasit. Varmasti tämän takia isovanhemmilla on vaikeaa olla luontevasti lapsen kanssa, ja 1-vuotiaalle se on pitkä aika siinä mielessä että hän voisi kokea isovanhemmat osaksi elämää. Noin pienelle on tärkeää, että hoitaja on ns. osa elämää ja arkea. Kuukauden ajassa isovanhemmat voivat jo unohtua, tai ainakaan heihin ei noilla väliajoilla muodostu kiinteää suhdetta tuossa iässä, eikä se hoitoon jättäminen sitä asiaa muuta. Joka kerta lapsesta tuntuisi vain siltä, että hänet jätetään vieraille hoitoon, eivätkä isovanhemmatkaan sitä turvallisuudentunnetta pystyisi takaamaan, jos lapsen arki ei ole heille tuttua.
Sanoisin siis teille, että joko odottakaa vielä hetki tai sitten pyrkikää näkemään useammin. Voisivatko isovanhemmat tulla teille vaikka viikoksikin kyläilemään? Tai te mennä sinne? Varmaan jo loppuviikosta sekä lapselle että isovanhemmille olisi luontevampaa olla keskenään.
Minä varmaan saan kiviä, mutta lasten ollessa noin pieniä kävivät vain tutulla hoitajalla, jota nähtiin muutenkin lähes viikottain. Minun mielestä lapsella täytyy säilyä turvallisuudentunne hoidon aikana kun ei osaa vielä edes puhua, ja se vaatii sen että hoitaja on tuttu ja varma, hoitaa samalla tavalla kuin vanhemmat hoitavat, ja vanhempikin pystyy osoittamaan lapselle, että tähän sinä pystyt luottamaan. Lapsi pystyy luomaan suhteen isovanhempiin koko perheenkin kesken, se ei vaadi vanhempien poistumista paikalta. En olisi itse siis laittanut hoitoon tuossa vaiheessa sellaiselle, jonka suhteen oloni olisi epävarma ja emme näkisi usein. Eikä sinunkaan tarvi. Mutta jos haluat yrittää, niin aloittakaa useammin tapaamisella. Se helpottaa sinua, lasta ja isovanhempia.
No niin, antakaa alapeukkujen sataa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsen kanssa pitää höpötellä?
Koska se on ihan normaali tapa kommunikoida lapsen kanssa?
Aloittajalle sanon sen, että vaikka vanhempasi eivät hoitaisi lasta juuri niin kuin sinä ajattelet, että parasta on, kyse on kuitenkin lyhyestä ajasta.
Miten niin? Huone täynnä ihmisiä ja kaikkkien pitää jotenkn heittäytyä höpöttelemään? Jos ei heittäydy, on huono hoitaja? Jeesus!
Mistä sä oikein puhut?
Öö. Ketjun aihe?
Oliko avauksessa tuollainen kuvaamasi tilanne vai mistä se oikein tuli?
Oli.
No voitko kopioida sen kohdan tähän, kun siinä avauksessa, missä minä luin, ei ollut huonetta täynnä ihmisiä ja kaikkien pitäisi heittäytyä höpöttelemään.
Ap mä niin ymmärrän sua! Muistan, kun mieheni vanhemmat hinkuivat pientä esikoistani itselleen hoitoon jo muutaman viikon ikäisenä. En vain halunnut olla vauvasta erossa. Onneksi pystyin kieltäytymään rintaruokintaan vedoten, sillä vauva ei kelpuuttanut pulloa. Isovanhemmat siis oikeasti olisivat halunneet pienen vauvan jopa päiväksi itselleen, vaikka minä ehdotin vaunulenkkiä tms. lyhyttä aikaa. Se ei sitten käynyt, en tiedä miksi.
Kun lapsi kasvoi yksivuotiaaksi, alkoi sama vonkaus siitä hoidosta. Isoäidin mummoystävättärien lapsenlapset kun oli kuulemma heillä hoidossa ja he kävivät kaikki muskarit ja vauvauinnit läpi, joten meidänkin isoäiti alkoi puhua että meidänkin pitää. Miksi pitää? Hän aivan tosissaan luulee, että nuo em. menot ovat pikkulapselle jotenkin hirveän pakollisia ja kehittäviä. Minusta ei, tärkeämpi on pienen päivärytmi ja meidän omat menot, jotka on helpompi järjestää ilman hirveää stressiä. Jos isoäiti tulee, pitää tehdä niin paljon ekstraa (syödä, pakata, laittaa kaikkea varuiksi mukaan jne.), että se ei ole enää rentouttavaa. Ja kun päiväunet menee mönkään, niin koko loppupäivä on hankalaa.
Lisäksi lapsi on luonteeltaan ujo, varautunut ja minussa kiinni, joten isoäiti haluaa omin sanoin karaista häntä. En tosin kannata mitään itkulla karaisua ja hylkäämistä. En muutenkaan aio mennä vielä töihin, vaan suunnitelmissa on tehdä kohta perään sisarus ja hoitaa molempia kotona, kunnes ovat sopivan isoja muualla hoidettaviksi. Ja toki antaisin lapsen isovanhemmille ihan heidän kotiinsa hoidettavaksi, mutta vähän vierastan tuota harrastus- ja menointoilua.
Oletan, että tämä johtuu siitä, että isoäiti itse on vienyt omat lapsensa jo 3 kk iästä hoitoon vieraalle, joten hän haluaa jotenkin kompensoida sitä (syyllisyyttä?) lapsenlapsensa kanssa. Minusta on luonnotonta, että pieni ihmisvauva pitäisi heti irrottaa omasta emostaan. Isompi, yksivuotias, voi jo ollakin pieniä aikoja erossa, mutta lapsen ehdoilla, ei karaisumielessä.
Tästä on hankala keskustella avoimesti, koska isovanhemmat loukkaantuvat. Jo nyt he mököttävät, jos lapsi vähän vierastaa tai ei heti tule heidän syliinsä jo eteisessä. Eivät ymmärrä, että se tarkkailu ja varautuneisuus on osa lapsen luonteenpiirrettä. Kyllä hän sitten lämpenee, muttei tykkää, että otetaan väkisin syliin.
Aina kannattaa muistaa, että lapsen hoito lähtee kahdesta asiasta liikkeelle: a) lapsen kyky olla hoidossa (ikä ja kehitysvaihe) ja b) vanhempien tarve hoidolle. Tämän jälkeen pitää miettiä sitä, kuinka hyvin voi hoitajaan luottaa ja kuinka läheinen hän on lapselle (todennäköisesti kaverisi jota näet viikottain on lapselle mieluisampi hoitaja kuin mummo jota näet kerran kuussa, niin se vain on, vaikka pahalta mummosta tuntuisikin).
Jos oikeaa tarvetta ei ole, niin ei ole mitään järkeä antaa lasta hoitoon sellaiselle, jonka hoito epäilyttää. Ihan yksi ja sama onko kysessä oma sisko, käly, anoppi tai oma äiti. On järjettömyyden huipentuma antaa niin pieni kuin 1-vuotias hoitoon vain koska "niin kuuluu tehdä" tai "mummo loukkaantuu jos ei anna hoitoon". Jos olisi edes tarvetta, niin se olisi jo asia erikseen, tai jos itsellä olisi hyvä fiilis asian suhteen.
Itse teet päätöksesi, ei sinum todellakaan täydy yhtään kenellekään antaa lastasi hoitoon. Ei vaikka joku toinen mamma vei Jessica 6kk:n jo yökylään anoppilaan, eikä vaikka joku kuvittelisi että 1-vuotias luo jotain kahdenkeskisiä suhteita muihin ihmisiin ilman vanhempiaan. Lapsi erillistyy vasta 2-vuotiaana äidistään, jolloin eroahdistus on usein huipussaan. Jos sitä ennen hoidon tarvetta on, niin tietenkin viet mahdollisimman tutulle ja turvalliselle hoitoon. Ja ilmainen vinkki: ei sitä yli 2-vuotiastakaan pidä viedä hoitoon sellaiselle johon ei luota, mutta olisi varmaan hyvä alkaa luomaan jonkinlaista suhdetta toisiin isovanhempiin, jotta pystyt edes havannoimaan ovatko luotettavia vai eivät.
Onko teillä omaa tai taloyhtiön leikkipihaa? Pyydä isovanhemmat teille hoitamaan, vaikka siksi, että haluat käydä vaatekaapit läpi ja pestä uunin ja olisi parempi jos joku vahtisi lasta silläaikaa.
Voivat vaikka ulkoilla ja syöttää/ tarjota ruoan ja laittaa päikkäreille/ käydä vaunukävelyllä jos nukkuu rattaissa päikkärit.
Tutustuvat paremmin ja itse olet lähellä.
Miksi lapsen kanssa pitää höpötellä?