Oloni on kuin kanilla keväällä. Apua.

Herraisä kun himoitsen miestäni. Siis ihan koko ajan. Minua ei haittaisi yhtään pyörähdellä lakanoissa, sohvalla, pesukoneen päällä, saunassa - hemmetti - vaikka autossa. Vaikka koko päivä!

En ole kehdannut miehelle kertoa, kuinka kova tämä kanitukseni on, hän kun on sellaista vähän konservatiivisempaa, lauantaisin ennen saunaa pimeässä peiton alla - tyyppiä. Tämä on ollut meillä alusta lähtien hienoinen haaste ja yleensä kykenen ajattelemaan, että seksi nyt vaan on paskaa, mutta kaikki muu on hienoa, niin kuin se onkin...

Tänä vuonna nämä oireet ovat erityisen pahoja. Tällä hetkellä himoitsen siis vain miestäni, mutta tunnistan kyllä oireet ja kunhan kevät etenee, alan nähdä kaikki ympärillä liikkuvat pitkät, komeat miehet ja pelkään ihan hirveästi, että jotain tapahtuu, että himo voittaa järjen. Maaliskuussa lähden työmatkalle Islantiin. Tiedättehän, että Islannissa ei ole kuin komeita miehiä? Sen jälkeen lähden työmatkalle Italiaan, ja tiedättehän, että siellä miehet ovat komeita ja supliikkeja. Vaikeaksi sen tekee tämä tilanteeni ja se, että vientiä varmasti on. Aina on ilman miestäni liikkuessa saanut hätistellä innokkaita kauemmaksi. Pelkään, että annan periksi. Kuusi vuotta olen tässä nyt ollut antamatta periksi, eli ei tarvitse ilkeillä. Nyt olen vaan saanut ylennyksen ja siihen alkaa liittyä näitä työmatkoja, jolloin olisi niin helppo...

Miehen kanssa puhumista ei kannata neuvoa, ollaan puhuttu asiasta siitä lähtien, kun se paljastui parin viikon tapailun jälkeen - ja mies on kyllä tehnyt aina jonkin aikaa parhaansa, mutta aina se palaa takaisin tuohon lauantai-iltana pimeässä peiton alla - tasoon. Häntä ei vaan nappaa. Hellä ja läheisyydentarpeinen mies hän kyllä on.

Tämän on pakko olla joku tauti. Ainakin se alkaa ahdistaa. Eli onko tähän joku lääke? Pakkohan tähän on olla lääke. Minulla ei ole estoja mennä lääkäriltä pyytämään lääkettä, jos sellainen vain on.

Eli onko ketään, joka on saanut lääkitystä? Mikä se on? Mikä tauti se on? Voiko siitä parantua?

Älkää olko ilkeitä, en voi tälle mitään, en ole sitä millään omalla toiminnallani aiheuttanut, vaan se on ollut ihan nuoresta saakka ja tuntuu vain pahenevan. Ihan hirvittää minkälainen olen nelikymppisenä tai viiskymppisenä. Aina heitetään läppää niistä melkein eläkeiässä olevista, leopardiasuun pukeutuvista metsästyskotkista, enkä halua olla sellainen.