Onko miehellä oikeus suuttua?

Idiootti minä minä lapsimies

Miksi siedät tuollaista sontaa

Itse olet väsyneenä yhtä auringon paistetta? Tuskin sitä tahallaan tekee, joten laita väsymyksen piikkiin ja anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Puit makkarissa? Miksi ei sen vertaa voi ottaa toista huomioon, että pukee muualla?

Hippasen nyt olet turhan herkkä. :D Jänniittäkö töihin meno?

Keskustelkaa hänen kanssaan jo tänä iltana. Kysy mikä hänellä on. Kerro että välität ja sinua vaivaa ja loukkaa käytös. Ehkä kyse on siitä että hän kokee itsensä pieneksi kun sinä vastaat kuluista. Tärkeintä ei ole se miten roolit menee vaan se, että se sopii teille. Yrittäkää.

Itse otan vaatteet olohuoneeseen valmiiksi, etten häiritse samassa huoneessa. Mies voisi kokeilla korvatulppia muiden ongelmien kohdalla ja kissa voisi olla yön muualla kuin makuuhuoneessa.

Korvatulpat tai peltorit miehelle ja kissa pois makkarista.

Ei tarvitse sinunkaan sitten hiipiä ja mies voi nukkua. Tiedän fiiliksen kyllä kun univammainen olen itsekin mutta minun vammani on minun ongelmani, en voi kaataa sitä toisten niskaan vaan on itse keksittävä ratkaisuja unen parantamiseksi. Meillä ne ratkaisut on sitä että nukutaan miehen kans eri huoneissa, koirat ei nuku minun kanssa eikä mielellään lapsetkaan mutta en kieltä heitä jos tulevat viereen jos pelottaa joskus öisin.

Meillä on toisin päin. Minä herään aamulla töihin ja huonouninen vaimoni jää nukkumaan. Siksipä meillä ei ole kissaa ja vien vaatteet jo illalla olohuoneeseen, etten häiritse vaimon unta aamulla. 

En ymmärtänyt, miten toisen töissäkäynti ja menojen maksaminen liittyvät asiaan.

Herkkäuniset toiseen huoneeseen nukkumaan ovi kiinni. Hyvät yöunet ovat terveyden peruskivi. Siis ongelma on miehen ja sinä olet sijaiskärsijä eli tiuskiminen on ymmärrettävää mutta ei hyväksyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Puit makkarissa? Miksi ei sen vertaa voi ottaa toista huomioon, että pukee muualla?

Mä oon vasta toista aamua töissä ja tää on yhteenmuuton jälkeen uusi tilanne meille. Aamulla etsin päällepantavaa pimeässä. En ajatellut asiaa sen kummemin enkä omasta mielestäni pitänyt kovaa ääntä.

Hänen ei olisi kuitenkaan tarvinnut tiuskia minulle. Olisin ehkä ottanut hänen palautteensa paremmin vastaan jos se olisi sanottu rauhalliseen sävyyn. Olen tosi tosi herkkä ihminen valitettavasti ja otan tosi raskaasti sen jos mulle korotetaan ääntä tai äänensävy on vihamielinen.

Tää on jo kateutta mutta toinen asia, joka harmittaa niin on se että mies saa jäädä vaan nukkumaan kotiin. Hän ei edes yritä löytää töitä, koska ei kykene olevan ADHD:n ja uniongelmien takia työkuntonen.

Tunnelma alkaa olemaan tosi kireä täällä ja ollaan asuttu vasta 1,5kk yhdessä.

AP

Vierailija kirjoitti:

Keskustelkaa hänen kanssaan jo tänä iltana. Kysy mikä hänellä on. Kerro että välität ja sinua vaivaa ja loukkaa käytös. Ehkä kyse on siitä että hän kokee itsensä pieneksi kun sinä vastaat kuluista. Tärkeintä ei ole se miten roolit menee vaan se, että se sopii teille. Yrittäkää.

Työttömyys, sairaus, väsymys, turhaituneisuus. Ei se ole mitään amerikantiedettä asettua toisen asemaan ja nähdä asioita vähän toisenkin silmin. Mitenkään miehen käytöstä puolustamatta miehellä on oikeus ilmaista myös niitä suuttumuksen tunteitaan ilman, että toinen ottaa heti henkilökohtaisesti. 

Olisitko itse iloinen jos toinen meuhkaisi makuuhuonessa, kun ne vaatteet varmaan voi pukua päälle muuallakin. Kyllä meillä ainakin pyritään häiritsemään toista mahdollisemman vähän, kun aamulla touhutaan ja pidetään koirakin pois makuuhuoneesta. 

Takes two to tango.

ps. missä uudessa työssä ehti ensinmäiseksi palstailemaan?

Miehellä on oikeus sen tunteisiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puit makkarissa? Miksi ei sen vertaa voi ottaa toista huomioon, että pukee muualla?

Mä oon vasta toista aamua töissä ja tää on yhteenmuuton jälkeen uusi tilanne meille. Aamulla etsin päällepantavaa pimeässä. En ajatellut asiaa sen kummemin enkä omasta mielestäni pitänyt kovaa ääntä.

Hänen ei olisi kuitenkaan tarvinnut tiuskia minulle. Olisin ehkä ottanut hänen palautteensa paremmin vastaan jos se olisi sanottu rauhalliseen sävyyn. Olen tosi tosi herkkä ihminen valitettavasti ja otan tosi raskaasti sen jos mulle korotetaan ääntä tai äänensävy on vihamielinen.

Tää on jo kateutta mutta toinen asia, joka harmittaa niin on se että mies saa jäädä vaan nukkumaan kotiin. Hän ei edes yritä löytää töitä, koska ei kykene olevan ADHD:n ja uniongelmien takia työkuntonen.

Tunnelma alkaa olemaan tosi kireä täällä ja ollaan asuttu vasta 1,5kk yhdessä.

AP

Oppia ikä kaikki. Tänään osaat jo katsoa vaatteet illalla valmiiksi vaikka kylpyhuoneeseen ja puet siellä. 

Eka päivä ja nyt jo kaikkeen voi sanoa että sinä huolehdit jo kaikista kuluista? Kiva....

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on oikeus sen tunteisiin

JA parisuhteessa miehelläkin ehdottomasti on oikeus ja jopa velvollisuus tunteisiin ja ymmärtää itseään ja toista ja kertoa tunteistaan. Sehän on parisuhteen ydintä. Kukin viestii omalla tavallaan, naisten pitää myös ymmärtää miehen viestjä ja toisinpäin. Siitähän se kiehtovuus ja elämä koostuu kun yhdessä eletään ja yritetään. Yhdessä.

Miksi olet muuttanut hänen kanssaan yhteen? Olithan tietoinen adhd:stä jo etukäteen, joten turha olla kateellinen.

No huh huh jos toinen saa maata perse homeessa kotona vaikka koko päivän ni tiuskia sille joka menossa töihin tienaamaan leipää pöytään. Sillon pidetään suu supussa ja mennään uusiksi nukkumaan kun toinen lähtee töihin. Normaali määrä ääntä aamulla töihin valmistumisesta pitää sen laiskan sietää.

ÄLÄ missään tapauksessa alistu tuohon, että sinä et saa elää sinä aikana kun hän nukkuu. Menköön ihmisten aikaan nukkumaan. Se, että sinä kuljet töissä on tärkeämpää kuin se, että hän kukkuu yötä myöten hereillä.

Minun mieheni oli samanlainen tapaus, jokainen pienikin pihaus ja rasahdus herättää hänet ja minähän sain aina kuulla siitä, kuinka olin kolissut keittiössä. Lopetin aamiaisen syönnin kokonaan, laitoin illalla kaikki valmiiksi ovensuuhun, lähdin töihin puoli tuntia aikaisin, että ehdin käydä vessassa ja meikata ennen työpäivän alkua ja pukeuduinkin kylpyhuoneessa, joka on asunnon toisessa päässä. Hiljaa hiipien tein kaiken. Hän tekee vuorotyötä, joten on tietysti tärkeää, että hän saa nukkua. Hänen nukkuessaan esimerkiksi lauantaina minun piti istua hiljaa sohvalla, en saanut edes televisiota laittaa päälle, ellen laittanut myös kuulokkeita. En saanut edes syödä mitään enkä keittää kahvia ennen hänen heräämistään, ettei hän herää "kolinaan". Jopa vesihanan aukaisu herätti hänet ja päivähän oli sitten pilalla. Mitään ei muka jaksanut tehdä..

Kaksi vuotta tuota jaksoin, kunnes yhtäkkiä tajusin, että hänen nukkuessaan minä en saa elää lainkaan. Sanoin, että hän saa luvan ruveta karaisemaan itseään, tai minä lähden. Hän valitsi korvatulpat ja karaistumisen. Nykyään hän osaa jo laittaa aamulla korvatulpat päähän unen katkeamatta merkittävästi ja hän pystyy jatkamaan uniaan. En vieläkään syö aamupalaa kotona, mutta uskallan sentään jo käydä vessassa ja meikata kotona.

Veikkaan, että miehesi on kateellinen siitä, että sinulla on työ, siksi äyskii.

Ja ne jotka naureskelee mun herkkyydestä niin se on mulle ollut tosi kova pala koko elämän. Se on aiheittanut masennusta, itsetuhoisuutta ja mä oon vasta 24-vuotiaana pudonnut jo pari kertaa työelämästä, koska polla ei ole kestänyt. Kesällä mulla diagnosoitiin epävakaa persoonallisuushäiriö ja sen mukaan olen saannut apua.

Mä haluan onnistua nyt uudessa työssä uusien voimien siivittämänä mutta just tämmöset aamut rikkoo mun itseluottamuksen ja tää varmaan seuraa mua koko päivän läpi. En halua palata enää yhteiskunnan elätettäväksi. :(