Lue keskustelun säännöt.
Onko miehellä oikeus suuttua?
21.02.2018 |
Olemme olleet mieheni kanssa jonkin aikaan työttöminä ja aloitin nyt vihdoin työt. Heräsin aamulla valmistautumaan töitä varten ja mies rupesi raivoamaan sen jälkeen kun kissa hyppäsi hänen päälle. Hän siis siitä huolimatta tiuski minulle kun puin pimeässä makkarissa tämän tapahtuessa. Kuulemma on vain nukkunut tunnin ja teen hänen nukahtamisesta vaikeaa.
Mies ei ADHD:n takia nuku kauheen helposti jos pidän pientäkään ääntä. Hän valittelee esim. mikron hurimisesta keittiössä, vessan vetämisestä ja ihan vaan kulkemisesta huoneesta toiseen.
Olenko ihan oikeasti oikea kohde hänen suuttumiselle? Mä itse tunnen oloni tosi loukatuksi. Oon kuitenkin se joka vastaa nyt lähes kaikista kuluista kotona sillä miehen tuet ei riitä siihen. Kiva alottaa työpäivä tänään :(
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Eka päivä ja nyt jo kaikkeen voi sanoa että sinä huolehdit jo kaikista kuluista? Kiva....
Yhteistä arkea yhteisessä asunnossa takana 1,5 kk :D Jos tilanne on ollut tuo jo ennen yhteenmuuttoa ei voi kuin onnitella aloittaajaa oivallisesta mies valinnasta. Mutta kai se mies on välttämätön asuste, joka naisella on oltava. Pääsee ainakin aihe vapaalle sielunsiskojen kanssa haukkumaan kuinka huono ja kelvoton mies hänellä on asuinkumppaninaan.
Jaxuhaleja <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja ne jotka naureskelee mun herkkyydestä niin se on mulle ollut tosi kova pala koko elämän. Se on aiheittanut masennusta, itsetuhoisuutta ja mä oon vasta 24-vuotiaana pudonnut jo pari kertaa työelämästä, koska polla ei ole kestänyt. Kesällä mulla diagnosoitiin epävakaa persoonallisuushäiriö ja sen mukaan olen saannut apua.
Mä haluan onnistua nyt uudessa työssä uusien voimien siivittämänä mutta just tämmöset aamut rikkoo mun itseluottamuksen ja tää varmaan seuraa mua koko päivän läpi. En halua palata enää yhteiskunnan elätettäväksi. :(
Kannattaisiko ensin luoda se itsetunto ja sitten vasta mennä parisuhteeseen?
Vierailija kirjoitti:
Ja ne jotka naureskelee mun herkkyydestä niin se on mulle ollut tosi kova pala koko elämän. Se on aiheittanut masennusta, itsetuhoisuutta ja mä oon vasta 24-vuotiaana pudonnut jo pari kertaa työelämästä, koska polla ei ole kestänyt. Kesällä mulla diagnosoitiin epävakaa persoonallisuushäiriö ja sen mukaan olen saannut apua.
Mä haluan onnistua nyt uudessa työssä uusien voimien siivittämänä mutta just tämmöset aamut rikkoo mun itseluottamuksen ja tää varmaan seuraa mua koko päivän läpi. En halua palata enää yhteiskunnan elätettäväksi. :(
Mahtavasti olet tsempannut! Kyllä sä osaat ja pärjäät! Hienoa jatka samaan malliin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ne jotka naureskelee mun herkkyydestä niin se on mulle ollut tosi kova pala koko elämän. Se on aiheittanut masennusta, itsetuhoisuutta ja mä oon vasta 24-vuotiaana pudonnut jo pari kertaa työelämästä, koska polla ei ole kestänyt. Kesällä mulla diagnosoitiin epävakaa persoonallisuushäiriö ja sen mukaan olen saannut apua.
Mä haluan onnistua nyt uudessa työssä uusien voimien siivittämänä mutta just tämmöset aamut rikkoo mun itseluottamuksen ja tää varmaan seuraa mua koko päivän läpi. En halua palata enää yhteiskunnan elätettäväksi. :(
Kannattaisiko ensin luoda se itsetunto ja sitten vasta mennä parisuhteeseen?
Kannattaisko itsesi miettiä syitä käytöksellesi? Aamu ei ala hyvin toisten sättimisellä. Yritä ystävällisyytta. voitat siinä eniten itse, vaikkei tämä kilpailu olekaan :D
Mä kyllä ihmettelen, miten ihmiset ryhtyy tollasen. Tietää että äijä on viallinen paska jo etukäteen ja silti pitää muuttaa yhteen. Nyt pitkästä sen laiskiainen pellolle ja etsit paremman. Ei ole muuten kovin vaikeeta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki oli tosi hyvin kun ei asuttu vielä yhdessä. Meillä oli kaukosuhde ja asuttiin toisella puolella koko maata. Mun mies on ollut korvaamaton mun vaikeina hetkinä ja hyvinä hetkinä meillä on ollut tosi hauskaa ja ihanaa.
Kaikki muuttu kun muutin hänen luo. Mä alan jo ajattelee, että se oli virhe. Musta tuntuu, että olen taakka hänelle täällä ja miehen unettomuuden takia ei olla oikein harrastettu seksiäkään.
Tehdään me paljon kivojakin juttuja ja toi kissa tekee meidät tosi onnelliseksi mutta mies tuntuu nykyään enemmän kaverilta kuin avopuolisolta.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Adhd ja persoonallisuushäiriöinen suhteessa? Eikö tuossa jo ruoki kummankin vaiva toisiaan niin ettei kukaan ole onnellinen?
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä ihmettelen, miten ihmiset ryhtyy tollasen. Tietää että äijä on viallinen paska jo etukäteen ja silti pitää muuttaa yhteen. Nyt pitkästä sen laiskiainen pellolle ja etsit paremman. Ei ole muuten kovin vaikeeta.
Uhriutuminen on oikein oivallinen tapa hakea huomiota ja posiitiivinen palaute siihen kohentaan itsetuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja ne jotka naureskelee mun herkkyydestä niin se on mulle ollut tosi kova pala koko elämän. Se on aiheittanut masennusta, itsetuhoisuutta ja mä oon vasta 24-vuotiaana pudonnut jo pari kertaa työelämästä, koska polla ei ole kestänyt. Kesällä mulla diagnosoitiin epävakaa persoonallisuushäiriö ja sen mukaan olen saannut apua.
Mä haluan onnistua nyt uudessa työssä uusien voimien siivittämänä mutta just tämmöset aamut rikkoo mun itseluottamuksen ja tää varmaan seuraa mua koko päivän läpi. En halua palata enää yhteiskunnan elätettäväksi. :(
AP onnea uudesta työstä ja käske se mies pitämään turpansa kiinni ja sopeutumaan, tai etsimään oman asunnon. Ja mieti tosi tosi tosi tarkkaan onko sinusta Ok, että ”mies” ei mielestään ”voi edes hakea töitä (siis mitään??? Töitä) koska hänelle ADHD ja univaikeuksia” ja sen takia SINUN pitää maksaa melkein kaikki. Miksi ihmeessä suostut moiseen? Kyllä tässä maassa on tuhansia vastaavia ukkoja töissä ja elättävät itsensä !
Lisäksi, kun meillä oli tilanne, että mies kävi töissä ja minä jouduin olemaan kotona, niin kyllä siinä vaiheessa kuuluu kestää se että toinen pitää vähän ääniä (vähän eri asia on, jos toinen on ihan eri työvuorossa, mutta silloin perheet yleensä ratkaisevat unihäiriötilanteet muuten kuin kiukuttelemalla sille, joka juuri on menossa töihin). Minun mielestäni olisi kohtuullista, että miehesi heräisi keittämään sinulle kahvit. Ehkäpä se uni tulisi hänellekin paremmin jos nousisi aikaisemmin?
Vierailija kirjoitti:
Adhd ja persoonallisuushäiriöinen suhteessa? Eikö tuossa jo ruoki kummankin vaiva toisiaan niin ettei kukaan ole onnellinen?
ADHD oli kuitenkin se joka jäi mun rinnalle vaikeina hetkinä kun esimerkiksi oma perhe ja paras ystävä ei enää jaksanut.
Persoonallisuushäiriöinenhän on pahin. Luuletko etten päivittäin miettis, että miten paljon tuskaa tuon ihmisille ympärilläni ja maailma olisi parempi ilman mua.
Mun mies on ollut yksi niistä harvoista ihmisistä, joka on osoittanut että kelpaan. Tosin taitaa olla hänenkin lasi jo täynnä :(
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun asutaan saman katon alla sinne saa ja pitääkin mahtua molempien tunteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd ja persoonallisuushäiriöinen suhteessa? Eikö tuossa jo ruoki kummankin vaiva toisiaan niin ettei kukaan ole onnellinen?
ADHD oli kuitenkin se joka jäi mun rinnalle vaikeina hetkinä kun esimerkiksi oma perhe ja paras ystävä ei enää jaksanut.
Persoonallisuushäiriöinenhän on pahin. Luuletko etten päivittäin miettis, että miten paljon tuskaa tuon ihmisille ympärilläni ja maailma olisi parempi ilman mua.
Mun mies on ollut yksi niistä harvoista ihmisistä, joka on osoittanut että kelpaan. Tosin taitaa olla hänenkin lasi jo täynnä :(
AP
Sinun pitäisi saada se kaikki tuki ja turva ja miehen vahvana kestää se kaikki ilman, että hän saa ilmaista omaa turhautumistaan? Oletko itse antanut mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun asutaan saman katon alla sinne saa ja pitääkin mahtua molempien tunteet.
Ja äänet!
Mikä työ on sellainen jossa saa palstalla koko ajan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd ja persoonallisuushäiriöinen suhteessa? Eikö tuossa jo ruoki kummankin vaiva toisiaan niin ettei kukaan ole onnellinen?
ADHD oli kuitenkin se joka jäi mun rinnalle vaikeina hetkinä kun esimerkiksi oma perhe ja paras ystävä ei enää jaksanut.
Persoonallisuushäiriöinenhän on pahin. Luuletko etten päivittäin miettis, että miten paljon tuskaa tuon ihmisille ympärilläni ja maailma olisi parempi ilman mua.
Mun mies on ollut yksi niistä harvoista ihmisistä, joka on osoittanut että kelpaan. Tosin taitaa olla hänenkin lasi jo täynnä :(
AP
En osaa tuohon mitään sanoa muuta kun stop The pity party. Kukaan ei jaksa kuunnella ainaista vinkumista siitä kuinka paska ja huono on jne. Sen sijaan ne asiat mitkä on itsessä huonoja korjataan sillä että niihin itse tarttuu ja yrittää ne muuttaa ja turha valitus ei sitä tee. Ja moni itsekkin mieleltään sairas "jää" toisen kanssa eikä hylkää kun se toinen on heikompi joten sitä on kiva käyttää sylkykuppina kun tietää että se ei mene mihinkään sen takia kun sillä ei ole ketään muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puit makkarissa? Miksi ei sen vertaa voi ottaa toista huomioon, että pukee muualla?
Mä oon vasta toista aamua töissä ja tää on yhteenmuuton jälkeen uusi tilanne meille. Aamulla etsin päällepantavaa pimeässä. En ajatellut asiaa sen kummemin enkä omasta mielestäni pitänyt kovaa ääntä.
Hänen ei olisi kuitenkaan tarvinnut tiuskia minulle. Olisin ehkä ottanut hänen palautteensa paremmin vastaan jos se olisi sanottu rauhalliseen sävyyn. Olen tosi tosi herkkä ihminen valitettavasti ja otan tosi raskaasti sen jos mulle korotetaan ääntä tai äänensävy on vihamielinen.
Tää on jo kateutta mutta toinen asia, joka harmittaa niin on se että mies saa jäädä vaan nukkumaan kotiin. Hän ei edes yritä löytää töitä, koska ei kykene olevan ADHD:n ja uniongelmien takia työkuntonen.
Tunnelma alkaa olemaan tosi kireä täällä ja ollaan asuttu vasta 1,5kk yhdessä.
AP
Jos tilanne on noin lyhyen asumisen jälkeen tuollainen niin pitäisköhän ihan samantien laittaa lusikat jakoon? Ette taida oikein sopia toisillenne.
Ja miehes tuskin koskaan tulee töitä hakemaan jos ei nytkään voi. Mihinpä se siitä paranisi? Haluatko katsella työtöntä kiukuttelijaa ja elättää hänet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun asutaan saman katon alla sinne saa ja pitääkin mahtua molempien tunteet.
Ja äänet!
Ja huomioonottaminen ettei ne äänet ole kohtuuttomia.
Ei tuossa ole ongelmana mikään adhd tai persoonallisuushäiriö. Mies on saamaton ja ärtsy laiskamato ja sinä olet hermoheikko marttyyri. Diagnoosit ovat vain kivoja tekosyitä. terv, onnellisessa avioliitossa adhd:n kanssa elävä, elämässä menestynyt persoonallisuushäiriöinen adhd
Viesti 20 siis AP:lta