Uusperhe. avioehto ja asuminen

Mulla on mukava keskustakaksio, johon muutan , kun olen leski. Tosin puolet meidän nykyisestäkin omakotitalosta on mun.

Saat asua.

Kyllä kai mies testamenttaa sinulle sen verran rahaa että pärjäät hänen kuolemansa jälkeen.

Sinulla on leskenä oikeuksia omaan kotiisi, vaikka miehesi lapset sen perivätkin.

Ainoa oikea tapa hoitaa asia on se, että keskustelette miehenne kanssa siitä, miten haluatte, että asiat hoidetaan sen jälkeen, kun toinen kuolee. Keskustelu kannattaa käydä nyt, kun kaikki on vielä hyvin ja olette molemmat täysissä järjissänne.

Lähtökohdan pitää olla se, että te kaksi mietitte, mikä teidän perheessänne on hyvä ratkaisu. Otatte juristin avuksi, jos tarvitsette. Sitä avioehtoakin voi muuttaa jälkeenpäin.

Miehesi on sitten hyvä kertoa lapsilleen siitä, miten haluaa, että sinua kohdellaan hänen kuolemansa jälkeen.

Meillä sama tilanne, tosin meillä myös yksi yhteinen lapsi. Miehellä on testamentti, jonka mukaan tämä talo jää minulle ja yhteiselle lapselle (miehellä siis sen verran omaisuutta, että muutkin lapset saavat kyllä osuutensa).

Avoliitto ja testamentti on. Mies jättää minulle omaisuutensa, jos kuolee ennen minua.

Miehellä on testamentannut talon minulle koska tämä on meidän yhdessä rakentama koti.

Meillä on molemmilla lapsia edellisestä liitosta. Täysi avioehto. Nykyinen perheasunto omistetaan puoliksi. Ollaan puhuttu että jos/kun jompikumpi kuolee leski myy tämän asunnon ja pesä jaetaan saman tien. Leski hommaa sitten itselleen uuden sopivamman asunnon. Pitäisi vielä tehdä paperit tästä. Ollaan kyllä terveitä ja molemmat vielä työelämässä.

Siinä onkin sitten ikuinen riita kun perilliset joutuvat maksamaan perintöveron isänsä omistamasta asunnosta jossa sinä mahdollisesti asut vuosikaudet.

Vierailija kirjoitti:

Siinä onkin sitten ikuinen riita kun perilliset joutuvat maksamaan perintöveron isänsä omistamasta asunnosta jossa sinä mahdollisesti asut vuosikaudet.

Saavat verosta alennusta, koska eivät saa vielä hallintaoikeutta.

Niinhän heidän äitinsäkin siinä asuisi/saisi hallintaoikeuden, jos isä olisi kuollessaan heidän äitinsä kanssa naimisissa.

Jos asunnon omistavat edesmenneen lisäksi joku muukin, kuten edesmenneen lapset (aiemmin kuolleen vanhempansa jälkeen), ei leskellä ole lakiin perustuvaa hallintaoikeutta.

Keskustele nyt ihmeessä nuo asiat miehesi kanssa läpi ennen kuin on liian myöhäistä. Oletko säästänyt omaa omaisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on molemmilla lapsia edellisestä liitosta. Täysi avioehto. Nykyinen perheasunto omistetaan puoliksi. Ollaan puhuttu että jos/kun jompikumpi kuolee leski myy tämän asunnon ja pesä jaetaan saman tien. Leski hommaa sitten itselleen uuden sopivamman asunnon. Pitäisi vielä tehdä paperit tästä. Ollaan kyllä terveitä ja molemmat vielä työelämässä.

Myyjinä ovat leski (omasta osastaan) JA vainajan lapset (omasta osastaan).

Vierailija kirjoitti:

Olemme olleet mieheni kanssa avioliitossa pian 15 vuotta. Koska olemme ns uusperhe (hänellä 3 lasta nuoruuden liitosta, minulla ei lapsia) meillä ns kaikenkieltävä avioehto. Asumme puolisoni kokonaan omistamassa, isossa asunnossa. Puolisoni ollessa minua melko paljon vanhempi, mietin joskus, miten minun asumisen laita on jos hänelle käy jotain? Saanko, avioehdosta ja mahdollisista jälkeläisten vaateista huolimatta asua kodissa ns lopun elämääni? Puolisoni lapset eivät varmaan tästä ajatuksesta pidä. Asunnon kk-vastike on lisäksi aika kova, esim eläkeläisenä valtaosa eläkkeestäni menisi siihen, joten joutuisin varmaan kuitenkin muuttamaan pois. Miten teillä muissa uusperheessä on mietitty mitä vanhuuden ja asumisen asioita?

Jos jäät leskeksi ja silloin vielä asutte sinulle liian kalliissa (ja suuressa?) asunnossa, voit puolisosi lapsille sanoa, että asunto voidaan kyllä myydä, mutta sillä ehdolla, että myyntihinnalla ostetaan sinulle sopiva asunto, joka tulee heidän omistukseensa, mutta hallintaoikeus sinulle; jos vanhan myyntihinnasta jää rahaa yli, se heti perillisille. Sopimus kirjallisena!

Leskellä on elinikäinen asumisoikeus, yhteisessä kodissa, avioehto ei vaikuta siihen. Ainoastaan silloin ei ole jos on oma, asumiseen soveltuva asunto olemassa. Eli jos itse omistaisi vaikka osakkeen joka olisi vuokralla. Mä vaan en ymmärrä aloituksen pointtia sinänsä että jos koet ap että sulla ei ole yksin varaa asua ko. kodissa, mikset sitten vain muuta budjetillesi sopivaan asuntoon. Ja ihan mielenkiinnosta kysyn että mihin laitat omat rahasi kun asutte miehesi asunnossa? Kannattaisi säästää tai jotain?

Miten olet turvannut selustasi eron varalle?

Kyllä avioleskellä on lain mukaan oikeus jäädä asumaan yhteiseen kotiin puolison kuoleman jälkeen. Mutta sinuna miettisin, olisiko viisasta hankkia vaikka sijoitusasunto, johon voit muuttaa, jos tilanne tulee päälle, jos et koe selviäväsi vastikkeesta. Silloinhan on kuitenkin muutettava. Turvaa vanhuutesi.

Ei mielestäni ole muutenkaan perillisiä kohtaan reilua, että leski istuu perinnön päällä 20-30 vuotta, jos puoliso kuolee eläkeiän kynnyksellä. Tässäkin kohtaa laissa voisi olla joku 3-5 vuoden siirtymäaika, laki on mielestäni jäänyt sotaa edeltävään aikaan, jolloin naiset eivät käyneet töissä. Ajattelee nyt vaikka tilannetta, että leskelle jää omakotitalo asuttavaksi, mutta hän ei tee siihen mitään remppoja ja talo lahoaa sen vuoksi.

Yleensä puolison kuoleman jälkeen tulee raha tapetille kun pitää maksaa perintöverot, ja se aiheuttaa herkästi riitaa.

Miten olet turvannut selustasi tympääntyneiden lasten varalle?

Sinulla on silti leskenoikeus eli sinua ei voida ulos ajaa asunnosta. Fiksua olisi kuitenkin hankkia joku kerrostaloasunto tms. siltä varalta että teille tulee esim. ero. Jäät erossa käytännössä tyhjän päälle.

Vierailija kirjoitti:

Miten olet turvannut selustasi tympääntyneiden lasten varalle?

Lakikirja?