Kaveri on liian puhelias, puhuu pitkiä monologeja kysymättä minulta mitään!
Tulee niin turhautunut olo ja alkaa ärsyttää. Esim. käveltiin 15 min matka yhteen paikkaan niin se puhui koko sen ajan. Tempo oli sellainen ettei siihen kerennyt muuta sanoa väliin kuin "joo" "niinpä" ihan kohteliaisuuden merkiksi. :( en halua olla ilkeä mutta alkaa mennä hermo..
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää vaan alkaa puhumaan päälle. Se varmaan arvelee että olet hiljainen ja pakko puhua kun muuten tulee hiljainen hetki
Miksi pitäisi väkisin? Ehkä otan etäisyyttä siihen. Muiden ihmisten kanssa ei ole tällaista ongelmaa vaan kommunikaatiossa on joku tasapaino sentään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää vaan alkaa puhumaan päälle. Se varmaan arvelee että olet hiljainen ja pakko puhua kun muuten tulee hiljainen hetki
Miksi pitäisi väkisin? Ehkä otan etäisyyttä siihen. Muiden ihmisten kanssa ei ole tällaista ongelmaa vaan kommunikaatiossa on joku tasapaino sentään.
Vittu sää et tiedä mitään tasapainosta.
Tasapainoinen nälviminen on sun vanhemmuus ja tasapaino. Ihmiset puhuvat. Jos et osaa puhua niin et ole tuomittu tasa-arvon takia! Olet vain alemman luokan kansalainen yhteiskunnassa mikä ei ole menetys apinoille!
Mulla on myös tuollainen kaveri. Ennen oltiin todella hyviä ystäviä, mutta näin vanhemmiten alkoi turhauttaa se kaverin jatkuva monologi, johon sai juuri ja juuri sujautettuaan väliin muutaman sanan. Jos sanoin itse jotain, esimerkiksi kerroin kuulumisiani, hän ohitti sen nopealla hymähdyksellä ja jatkoi taas omaa monologiaan. En enää jaksa pitää yhteyttä tähän kaveriini oma-aloitteisesti, vaan tapaamme ehkä muutaman kerran vuodessa yliopistolla sattumalta. Ystävyyden pitää olla vuorovaikutteista, eikä tuollaista itsekkyttä kukaan jaksa pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on myös tuollainen kaveri. Ennen oltiin todella hyviä ystäviä, mutta näin vanhemmiten alkoi turhauttaa se kaverin jatkuva monologi, johon sai juuri ja juuri sujautettuaan väliin muutaman sanan. Jos sanoin itse jotain, esimerkiksi kerroin kuulumisiani, hän ohitti sen nopealla hymähdyksellä ja jatkoi taas omaa monologiaan. En enää jaksa pitää yhteyttä tähän kaveriini oma-aloitteisesti, vaan tapaamme ehkä muutaman kerran vuodessa yliopistolla sattumalta. Ystävyyden pitää olla vuorovaikutteista, eikä tuollaista itsekkyttä kukaan jaksa pitkään.
Näitä on niin paljon että huolestuttaa. Yksi ystäväni keskeyttää puheeni ihan röyhkeästi ja alkaa puhua ihan muusta asiasta. Enpä viitsi soittaa enää ollenkaan. Sähköpostia joskus laitan mutta ei koskaan vastaa, joskus (kerran 2 vuodessa ehkä) saattaa soittaa sen sijaan. Ei vaan jaksa "pitää puoliaan" ja alkaa huutamaan omaa asiaansa hänen tarinansa päälle. Oma äitini on samanlainen, haluaa vain kertoa omat mitättömät arkiaskareensa ja menonsa, ei koskaan kysy kuulumisia ja jos alan pyytämättä kertomaan, huokailee ja haluaa lopettaa puhelun. No hän onkin jo yli 70v. Kertoilee mieluummin Kauniiden ja Rohkeiden käänteitä kuin puhuu oikeasta elämästä :)
Usuttaisin lasut sen kimppuun välittömästi.
Mulla kans samanlainen kaveri! Ja sitten se mulkaisee aina vihaisesti jos keskeytän omalla asiallani :D Viis siitä vaikka hänen juttunsa olisi kuultu aikaisemminkin tai olisi jotain jonninjoutavaa selontekoa ihmisistä joita en edes tunne.
Liekö selvää että minä en ole meistä se joka pahemmin soittelee ja kutsuu kylään :D
Vierailija kirjoitti:
Näitähän löytyy
Tämä kommentti on aivan erityisen ärsyttävä sekin.
Sun pitää vaan alkaa puhumaan päälle. Se varmaan arvelee että olet hiljainen ja pakko puhua kun muuten tulee hiljainen hetki