Millainen vanhemmuus on lapsen ALIPAINON takana?

Minä ja mieheni olemme molemmat hoikkia ja pitkiä, varsinkin mieheni on pitkä.

Poika painoi syntyessään 3880 g ja oli 53cm pitkä.

Myöhemmin neuvolassa huomauteltiin alhaisesta painosta ja passitettiin verikokeisiin. Kaikki hyvin, ei mitään vikaa.

Poika oli aina muita pitempi, söi kolmen edestä ja pysyi hoikkana. Meillä syödään ja on aina syöty normaalia kotiruokaa. Poika harrastaa jääkiekkoa ja olemme muutenkin ihan oman hyvinvointimme takia aktiivisia. Lauantaisin on saunan jälkeen sipsiä ja limsaa. Emme käytä alkoholia. Suklaalevy joskus jaetaan, muuten ei  meidän perheessä herkkuja kulu. Vanhemmat eivät ole makean perään, ja poika kasvanut ilman karkin tuputusta eikä edes maistanut ennen 5 vuoden ikää. Ei ollut kiinnostunut. 

Nyt teini-iässä poika on jo yli 180 cm ja kasvaa vielä. Hoikka ja lihaksikas terve poika.

Olen siis varmasti ollut hirviöäiti joka ei ole pullaa ja mössöä puputtanut. Lohduksi murheisiin on ollut tarjolla paljon syliä, kuuntelua ja juttelemista. Ei makeaa ja herkkuja.  

Selkeä lasun paikka, miksi ei ole tehty jo ajat sitten!!

Olin alipainoinen lapsena mutta liikuinkin paljon. Kouluun oli liki 5 km matkaa ja kavereiden luo vielä enemmän. Päivittäin poljin 20 - 30 km.

Meillä on toinen muksuista tuollainen pieni ja laiha. Kaksi vuotta nuorempi sisarus kasvaa ohitse. Hoikka hänkin on, mutta silti ihan eri kaliiberia kuin esikoinen.

Esikoisella on hyvin harvoin nälkä tai mielitekoja, syö lähinnä siksi, että on ruoka-aika. Ei halua isoja annoksia. Olen yrittänyt syöttää tavallisen perusruoan lisäksi mm. kananmunia ja pähkinöitä, kasvisten kanssa usein dippiä jne.

Todettuja allergioita ei ole ja useimmat ruoat kelpaavat maun puolesta, ei siis ole kovin kranttu. Jäätelön hän pyytää silloin tällöin, viikoittaisesta karkkipäivästä jää aina karkkeja ylikin, vaikken osta isoa määrää.  Ei vaan tee mieli.

Ihan pienenä hän oli oikein reipas syöjä, siis yksi-kaksivuotiaana. Ruoka-annokset olivat isoja ja kasvu sen mukaista. Mutta nyt alakoululaisena asia on ihan toisin. Valolla se kai lähinnä elää, kun ei kerran ruoalla.  Hedelmistä sentään tykkää, saa edes vitamiineja niistä.

Minä olen ollut koko lapsuuteni alipainoinen, vaikka söin juuri niin paljon kuin mieleni teki. Perheeni on ihan normaali, kotiruokaa, itse laitettua voilla ja kermalla, syödä sai aina, kun oli nälkä. Nyt lapseni on samanlainen iloinen, terve, energinen rimpula. Myös mummoni oli koko elämänsä laiha. Syytän geenejä.

No meillä selitys on yksikertainen: kaksi lapsena ja nuorena alipainoista löi hynttyyt yhteen ja hankki lapsia. Kumpikin ollaan edelleen hoikkia (ei sentään enää alipainoisia tosin, mutta normaalipainoisia), vaikka ikää on jo melkein 50v ja syödään ja juodaan mitä mieli tekee, liikunta on käytännössä reippailua autoon ja kaupan kassalle.  Lapset perivät meidän ruumiinrakenteen jokainen. Tosin yhdellä lapsella on ihan lihaksetkin, perittynä mun äidin isältä. Mutta ei alipaino lapsista huonokuntoisia tee, kaksi vanhinta lasta suoritti MOVE:n koulunsa parhailla tuloksilla (nuorimmalla sitä ei ole vielä ollut). Urheilevat 10-20 tuntia viikossa harrastuksissaan, ja tietenkin muu liikunta päälle.

Minä olen lievästi ylipainoinen, mieheni kanssa... ei pahasti, mutta  nyt on liikakiloja. Lapset hoikkia, toinen syö hyvin, toinen suht huonosti, mutta kummatkin ovat siis miinuskäyrillä. Karkkia syödään lauantaina, ei juoda mehuja kuin harvoin eikä herkutella. Ihan tavallista kotiruokaa syövät, vähän liikaa kyllä sokerisia jugurtteja, mutta muuten ei mitään ylenmääräistä herkuttelua. Me molemmat vanhemmista olimme samanlaisia laiheliineja lapsena, nyt vasta päälle nelikymppisenä on alkanut kilot kertyä ( ryhtiliikkeen paikka )