Joudutko auttamaan 3 vuotiasta syömisessä?

nuorempaa ei ole enään aikoihin tarvinnut auttaa. Mitäpä tuo jos välillä vähän leukaa pitkin valuu mutta tytöllä on ollut halu syödä itse ja jos oot mennyt koskemaan lusikkaan on lentänyt koko ruoka lattialle.

Ei ole todellakaan tullut koskaan edes mieleen syöttää 3-vuotiastamme.

Kuopuksemme on juuri täyttänyt 2, enkä muista koska olisin häntäkään syöttänyt.



Meillä lapset syövät itse ja jos eivät syö niin sitten ovat syömättä.

En pakota tai syötä väkisin.

2v9kk syötän aamu- ja iltapuuron. varsinkin iltaisin on kiva, että homma sujuu suht nopeasti ja siististi, kun tuppaa muutekin illan venymään...



ja lisäksi on erittäin tärkeätä, että lapsi syö puuronsa kokonaan, sillä muuten iskee ummetus.. : (

jos temppuilee, en ala syöttämään. Olkoon sitten ilman. Kyllä routa porsaan kotiin ajaa.

Ja silloinkin vain yhtä kolmesta 3-vuotiaastani.

Ja kummitädin joskus haluaa syöttävän myös. Haluaa istua sylissä ja kummitäti syöttää.

pukea joutuu sitten varsinkin tuota isompaa senkin edestä, ei kuulemma " osaa" itse :))

Lapsi oppi syömään päiväkodissa reilu 1-vuotiaana ja syö kyllä itse kotonakin, jos on oikein lempiruokaa. Ei vain viitsi/malta syödä tarpeeksi ja sitten me mieluummin näemme syöttämisen vaivan kuin sen kitinän kuuntelemisen vaivan.



Eli oma valinta, en suostu syyllistymään ;)

Oppi jo reilu 1 vuotiaana syömään itse, joten miksi ihmeessä mä häntä siinä auttaisin... paitsi silloin, jos ruoka ei oikein maistu.

Tai no joo, joskus annamme periksi tyyliin kolme lusikallista vielä ja sitten saat kiittää. Silloin saatan itse täyttää ja syöttää ne kolme lusikallista.

1-vuotias sisko syö reippaammin itse. Kolme(kohta neljä)vuotias on sellainen haaveilija ja huono syömään...kyllä mä välillä autan että syö edes jotain tai jos on johonkin meno on pakko auttaa tai ei ehdittäisi mihinkään.

Nyt 2v ja 4v enkä auta eivätkä haluakkaan apua syömisessä.

vanhemmat erilaisia, kasvatustyylit erilaisia! Samalla tavalla kasvavat lapset vaikka syöttaisi tai söisi itse. En ymmärrä tätä ainaista kiistelyä mikä on sopivaa ja mikä ei! Kukin tekee tyylillään, turha siihen on toisten puuttua! Ei ole yhtä oikeaa tapaa, on vain monta erilaista!

jos vaikka et passais niin voisi ruokakin mennä itse lautaselta, ja jos ei mene niin sitten pois pöydästä ja sama ruoka uudelleen nenän eteen jos nälkää valittaa. niin ja teet selväksi lapselle että on sen verran vanha jo että jos ei itse saa ruokaa lautaselta suuhun lapattua niin sitten poistutana pöydästä.

mä syötän meidän 4v poikaa vielä täysin :( Eikä ole ainoa lapsi, vaan perheestä löytyy myös 5- ja 1-vuitiaat lapset, jotka syö itse.

Meillä 2 v 10 kk syö itse ihan itsenäisesti kyllä kaikki ruoat.

Siis osaa käyttää lusikkaa ja motoriikka pelaa.



Joskus ei halua syödä, sanoo että ei ole nälkä, ja silloin ei syö.

Joskus harvoin tästä syystä syötän häntä, jos ahdistus siitä, että vatsa on lapsella tyhjä, iskee.



Mutta en haluaisi tuota syttömistä tehdä, koska tämän ikäsen pitää antaa syödä itse. Sitten syö toisella kerralla enemmän jos on nälkä.



Periaatteessa olen sitä mieltä että ruokaa ei edes saa tuputtaa jos lapsi ei itse halua syödä. Elikkä että lasta ei saisi syöttää.



Kyseessä on lapsi jolla laaja-alainen ruoka-aineallergia, siitä ahdistus ravitsemuksesta. Ja ehdoton mielipide että lapselle ei saa tuputtaa... eli aika ristiriitaista tuntemukseni meillä.



Enkä odottakaan että kukaan muu kuin laaja-alaisen allergikon äiti koskaan voisi tajuta tätä sekavaa selostusta...

Kumpaakaan lasta ei oo kyllä 1 v 2 kk ikäisestä lahtien tarvinnut auttaa syömisessä. Tää on taas näitä asioita, joiden olettaa menevän kaikilla samalla tavalla, kun kerran itselläkin on niin mennyt. En oo osannut kuvitellakaan, että kolmevuotiasta tulisi mieleenkään syöttää. Mutta onhan se hyvä huomata, että meillä menee joissain asioissa hyvin. Sillä onhan meillä sitten taas ongelmakohtamme olleet toisaalla.

Nyt jo onneksi historiaa. Kun lapsi (silloin 2,5v.) meni päiväkotiin, tajusin, miten olin tehnyt hänestä sairaamman kuin hän olikaan.



Eivät kaikki muutkaan lapset riemusta kiljuen kauhoneet kaikkia ruokia suuhunsa vaan he haaveilivat ja hölisivät ihan samoin kuin omani. Jotkut olivat ihan yhtä ennakkoluuloisia ruokia kohtaan, vaikkei heillä ollut mitään allergioita. Onhan epäluuloisuus ruokia kohtaan myös persoonallisuuden piirre, ei vain allergiahistorian aikaansaannos.



Tein siinä samassa päätöksen, että lapsi saa luvan syödä itse sen minkä syö tai sitten ei syö mitään. Nyt allergiosta jo tervehtyneenä, syö välillä hyvin, välillä huonosti, välillä siltä väliltä. Mutta ruokahalu on parantunut pitkälti sen ansiosta, että alkoi syömään muiden lasten kanssa.



Asianlaita on tietysti ihan toinen, jos lapsen kasvu on häiriintynyt allegian vuoksi. Meillä niin ei ollut vaan tein vain sellaisest asiasta ongelman, joka ei ollut ongelma. Sen seurauksena lapsi suhtautui entistä kielteisemmin syömiseen.



Mutta oikeassa olet, kukaan muu kuin saman kokenut ei voi ymmärtää asiaa.

Lapsi on nyt 3,5 vuotta ja hetkeen ei ole tarvinnut syöttää enää ollenkaan. Luulen, että vähän päälle 3-vuotiaana syötin joskus. Kun lapsi oli kärttyinen tai jotain, leikittiin " vauvaa" .

En mitenkään tuputa vaan lapsesta on joskus mukavaa kun äiti syöttää.

En ole ajatellut että se olisi jotenkin ongelma tai että meillä menisi siinä kohtaa huonosti.



Muutenkin olen sillä linjalla että lapsi saa olla lapsi enkä vahingossakaan kehu missään että vitsit kuin reipas ja itsenäinen se on siinä ja siinä.

Siinähän kertoisi vain kuinka kylmä ja laiska vanhempi on.