Joudutko auttamaan 3 vuotiasta syömisessä?

Koska muuten siitä lautaselta ei katoa paljon mitään. Itse syö ja osaa syödä ja syökin jos on jotain lempiruokaa ja hyvää tai todella hirveä nälkä.



Mutta jos on tilanne, että ei ole ihan kamala nälkä, jotain " ei niin hyvää" ruokaa jne. niin venkoilee. Olen pistänyt pois pöydästä ja todennut, että vasta seuraavalla kerralla saa ruokaa, mutta eipä siitäkään ole ollut hyötyä. Ei syö sen paremmin seuraavallakaan aterialla, jos ei huvita.



Meillä temppuillaan myös liharuoasta, joten niitä " lihapaloja" syötän myös välillä. Ehkä tämä on ainokaisen kotitemppuilua, koska hoitotäti sanoo lapsen syövän reippaasti ja pyytävän lisääkin (täyttää itsensä hoidossa niin ettei kotona enää maistu? Sama peli kyllä viikonloppuisinkin).

Vierailija:

Koska muuten siitä lautaselta ei katoa paljon mitään. Itse syö ja osaa syödä ja syökin jos on jotain lempiruokaa ja hyvää tai todella hirveä nälkä.

Mutta jos on tilanne, että ei ole ihan kamala nälkä, jotain " ei niin hyvää" ruokaa jne. niin venkoilee. Olen pistänyt pois pöydästä ja todennut, että vasta seuraavalla kerralla saa ruokaa, mutta eipä siitäkään ole ollut hyötyä. Ei syö sen paremmin seuraavallakaan aterialla, jos ei huvita.

Meillä temppuillaan myös liharuoasta, joten niitä " lihapaloja" syötän myös välillä. Ehkä tämä on ainokaisen kotitemppuilua, koska hoitotäti sanoo lapsen syövän reippaasti ja pyytävän lisääkin (täyttää itsensä hoidossa niin ettei kotona enää maistu? Sama peli kyllä viikonloppuisinkin).

Kyllä ne sen oppii vain itse tekemällä. Sekä niin ettei turhaan paapota. Lapsi kyllä syö jos on nälkä. Ei siinä muuta tarvita. Ihmettelen voiko oikeasti olla nahdollista että joku syöttää kolmevuotiasta, sillä lailla! Eipähän opikaan syömään, vaan aina " laiskottaa" .

Meillä esikoinen on aina syönyt tosi tosi tosi vähän. Olemme antaneet hänen syödä itse, ja jos sanoo kahden suupalan jälkeen, että on täynnä, uskomme siihen. Pidämme vain huolen, ettei täytä mahaansa pelkällä maidolla, tai pelkillä välipaloilla. Jos siis syö huonosti ruokaa, ei saa isoa välipalaa, jolla eläisi sitten iltapalaan asti.



Kuopuksen kohdalla tätä ongelmaa ei ole ollut. Hän syö ihan hyvin. Nyt viime aikoina kuopus on kuitenkin alkanut kieltäytyyn iltaruoasta aina silloin tällöin. Ilmoittaa syötyään yhden suupalan, että nyt loppu syönti. Jos hän kerran niin sanoo, saa lähteä pöydästä. Seuraava ateria on sitten iltapala.



Minä uskon, että normaali terve lapsi osaa itse arvioida, milloin on vatsa täys, milloin ei. Jos on nälkä, uppoaa ns. ei niin maistuva ruokakin. Jos ei ole nälkä, niin eihän se silloin uppoa, mutta yleensä maistavat ainakin kerran tai kaksi. Lihaa en myöskään pakota syömään. Esikoinen meillä ranttuilee lihan suhteen. Pyydän, että maistaa palan tai kaksi, että tottuu makuun. Mutta ei sen enempiä tarvi syödä, ellei halua. Usein lapsi yllättääkin ja jopa liha maistuu.



Meillä ruokailuhetket on siitä kivoja, ettei kukaan itke eikä vänkää. Lapset tietävät, että kun on syönyt sen mitä syö, saa nousta pöydästä, kiittää ja lähteä leikkimään. Ainoastaan silloin kun on jälkiruokaa, kysyy esikoinen, joko on syönyt tarpeeksi, että saa jälkiruoan. Hassua kyllä, hän kysyy sitä, vaikka olisi syönyt lautasellisen ruokaa ja toinen olisi menossa hyvää vauhtia ;-) Näitäkin tilanteita sattuu. Ainoastaan silloin, jos ruokaa ei ole maistanut oikeastaan ollenkaan, saatamme sanoa, että jälkiruokaakaan ei tule. Mutta silloin esikoinen tarttuu haarukkaansa ja syö jonkin verran.

Ihmettelen kyl oikeesti, et joku syöttää viel 3-4v. ...Jos lapselle ei maistu ruoka, miksi äidin täytyisi " pakottaa" lapsi syömään syöttämällä häntä? Lapsillahan on kausia, joilloin ruoka maistuu vähemmän, kaikkihan sen tietää. Jos yhtenä päivänä ei ruoka maistu, niin ei se lapsi sihen kuole.

Vierailija:

En mitenkään tuputa vaan lapsesta on joskus mukavaa kun äiti syöttää.

En ole ajatellut että se olisi jotenkin ongelma tai että meillä menisi siinä kohtaa huonosti.

Muutenkin olen sillä linjalla että lapsi saa olla lapsi enkä vahingossakaan kehu missään että vitsit kuin reipas ja itsenäinen se on siinä ja siinä.

Siinähän kertoisi vain kuinka kylmä ja laiska vanhempi on.

Mutta onhan lapsesta kiva kuulla, että osaa jotain ja on reipas. Oikeasti, meidän esikoinen ainakin säteilee onnea, kun kuulee olevansa reipas ja osaava. Kai se kuuluu kasvuun.

MUTTA en pakota lastani itsenäiseksi. Annan hänen itsenäistyä omaa tahtiaan. Meidän esikoinen esim. oppi pukemaan tosi pienenä, mutta silti autan tarvittaessa. En pakota pukemaan itse kaikkea, sillä onhan kinttaat joskus hankalia, vetoketjut keljuja.

Vanhemmanhan pitää tukea lapsensa kehitystä, siksi en usko, että nelivuotiaan päivittäinen syöttäminen olisi lapsen kehitystason mukaista. Tietenkin toisinaan voi auttaa lasta syömään, jos lasta " vauvattaa" , mutta päivittäin???