Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut lääkkeet lihottaa, pelkästään ruokahalua lisäämälläkö?
07.02.2018 |
Kun yhdessä lääkkeessäni on sivuvaikutuksena painon nousu. Ruokahalua se on ainakin lisännyt. Yritän silti syödä kohtuullisesti kuten ennenkin, mutta voiko lääke lihottaa jotain muuta kautta? Kerääkö jotkut lääkkeet nestettä kehoon esim. vai miksi lihottavat?
Kommentit (13)
Voivat myös vaikuttaa aineenvaihduntaa ja turvottaa. Äitini oli töissä dementiakodissa ja hän kertoi, että heillä eräs asiakas lihoi mirtatsapiinista, vaikka söi saman verran kuin ennen. Dementiakodissa kun ei oikein voi käydä itsekseen jääkaapilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nesteturvotus ei ole lihomista. Kyllä tuo lihomisvaikutus johtuu siitä että tulee häiriötä nälän/kylläisyydentunteeseen etc. Ei mikään lääke kaloreita taio tyhjästä.
Äitisi ei saa kertoa potilaiden asioista-eikä varsinkaan käytetyistä lääkkeistä!
Voi vaikuttaa myös aineenvaihduntaan
Vierailija kirjoitti:
Nesteturvotus ei ole lihomista. Kyllä tuo lihomisvaikutus johtuu siitä että tulee häiriötä nälän/kylläisyydentunteeseen etc. Ei mikään lääke kaloreita taio tyhjästä.
Vaikea sitä on sanoa, onko kyse turvotuksesta vai lihomisesta, jos sitä turvotusta on koko ajan. Unohdit lääkkeen vaikutuksen aineenvaihduntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitisi ei saa kertoa potilaiden asioista-eikä varsinkaan käytetyistä lääkkeistä!
Mitenhän mä pystyn yksilöimään sen lääkkeen johonkin ihmiseen, jonka nimeä en tiedä?
Vierailija kirjoitti:
Äitisi ei saa kertoa potilaiden asioista-eikä varsinkaan käytetyistä lääkkeistä!
Kyllä saa, jos potilas ei ole tunnistettavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elimistö suojaa soluja myrkyiltä keräämällä nestettä. Eli lääkkeet ovat myrkkyä / vierasaineita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruokahalu lisääntyy paino nousee.
Lääkeaineiden aiheuttama lihavuus on hyvin yleistä, mutta ei sitä haluta tilastoida, vaikka sopiva ICD-koodi onkin olemassa.
Pääpiirteittäin menee näin: mikäli lääkeaineissa on agonistisia tai antagonisia aineita, sekoittavat ne hermoston toimintaa (lähinnä synaptisen raon toimintaa) ja tätä kautta neuroendokrinologisia signaaleita, joilla ohjataan esimerkiksi energian kulutusta kilpirauhasta ja käytöstä ohjaamalla jne.
Samaan hermosoluun voi kytkeytyä suuri määrä presynaptisia hermosoluja ja osa hermosoluista voi olla inhibitorisia ja osa eksitatorisia, eli niiden tuottama IPSP/EPSP:n summa määrittelee sen mihin suuntaan ja miten paljon sooman lepojännite muuttuu. Mikäli hermosolun laukeamiskynnys ylitetään, laukeaa hermoimpulssi. Lääkeaineista agonistit pyrkivät siis matkimaan elimistön itsensä tuottamaa ainetta, eli endogeenistä ainetta ja lisäämään EPSP:tä. Antagonistit pyrkivät taas vähentämään, eli IPSP. Agonistit ja antagonistit kilpailee synapsiraossa siitä kumpi saa hermosolun ionikanavan auki tuottaen hermoimpulssin, joka sitten jatkaa matkaansa seuraaviin soluihin.
Aivojen mielihyväkeskukseen, eli nucleus accumbensiin vaikuttavat lääkeaineet kuten esimerkiksi Parkinson-lääkityksessä dopamiinia lisäävät lääkkeet voivat aiheuttaa lisääntynyttä addiktiota mielihyvää tuottaviin tapahtumiin, syömiseen tai mihin tahansa muuhun mielihyvää tuottavaan seikkaan. Kaiken lisäksi lihavuus muuttaa riippuvuus- ja mielihyvämekanismeja vähentämällä opioidireseptoreita striatumissa, insulassa, amygdalassa ja talamuksessa aiheuttaen lisääntynyttä syömistä mielihyvän saavuttamiseksi. Esimerkiksi lihavuusleikkaus palauttaa reseptoritasot normaaliksi. Tähän liittyy myös se, että serotonergisen radan solut keskittyvät aivosiltaan, jossa raphe nuclei vapauttaa serotoniinia aivoihin ja keskeisin serotonerginen rata liittyy univaiheen säätelyyn liittyvien alueiden säätelyyn ja myös syömisen hallintaan. Antidepressiiviset lääkkeet kuten SSRI-lääkkeet säätelevät serotoniinin takaisinottoa, jolloin serotoniini vaikuttaa synapsiraossa pidempään. Miksi sitten osa lihoo esimerkiksi SSRI-lääkkeillä ja osa ei riippuu siitä millä tavoin ne liittyvät EPSP/IPSP-tapahtuman tuottamaan summaatioon synapsiraossa, joka taas on riippuvainen kunkin yksilön biokemiallisista ominaisuuksista (esimerkiksi serotoniinia pilkkovan entsyymin aktiivisuudesta ja määrästä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän takia kaikki psykke lääkkeet lihottavat eli keräävät nestettä eli se johtu sittä että psykke lääkkeet ovat myrkyllisiä tästä lääkäri tai psykiatrisen saairalan saairanhoitajat ei ikinä mainitse poitilalle.
Elimistö suojaa soluja myrkyiltä keräämällä nestettä, mikä liittyy sen kykyyn laimentaa ja eristää haitallisia aineita. Tämä mekanismi toimii seuraavilla tavoilla:
1. Myrkyn laimentaminen solujen ulkopuolella:
Kun myrkkyjä pääsee elimistöön, kudoksiin kertyy ylimääräistä nestettä. Tämä laimentaa myrkkyjen pitoisuutta solujen ulkopuolisessa nesteessä (soluvälitilassa), jolloin yksittäisiin soluihin kohdistuva myrkkyjen vaikutus vähenee.
2. Fysiologinen este soluille:
Nesteen kerääntyminen voi luoda suojaavan puskurin solujen ja myrkkyjen väliin. Tämä hidastaa myrkkyjen pääsyä soluihin ja antaa elimistölle enemmän aikaa poistaa tai neutraloida myrkyllisiä aineita.
3. Turvotus ja kudosten eristäminen:
Myrkytyksen aiheuttama tulehdusreaktio voi johtaa turvotukseen, joka auttaa eristämään vaurioituneet alueet. Näin myrkkyjen leviäminen muihin kudoksiin hidastuu, ja solut voivat säästyä niiden vaikutuksilta.
4. Imusuoniston aktivointi:
Keräämällä nestettä kudoksiin elimistö voi lisätä imusuoniston toimintaa, mikä auttaa kuljettamaan myrkkyjä pois kudoksista ja suodattamaan ne imusolmukkeissa.
5. Verenkierron ja elimistön puolustusjärjestelmän tukeminen:
Nesteen lisääntyminen kudoksissa voi parantaa valkosolujen ja muiden puolustustekijöiden liikettä alueelle. Tämä tehostaa myrkkyjen neutralointia ja vaurioituneiden solujen korjaamista.
Vaikka nesteen kerääminen on osa kehon luonnollista puolustusmekanismia, liiallinen nesteen kertyminen voi aiheuttaa ongelmia, kuten kudosten turvotusta (ödeemaa), ja vaatii joskus lääketieteellistä hoitoa. Tämä reaktio auttaa kuitenkin väliaikaisesti vähentämään solujen altistumista myrkyille.
up