Lue keskustelun säännöt.
Ankeimmat, surkeimmat, surullisimmat ylioppilasjuhlat, joissa olette olleet?
05.02.2018 |
Olen ollut vieraana sellaisissa, joissa ylioppilas oli tosi yksinäinen, eikä halunnut lähteä illalla muiden kanssa juhlimaan,
Kommentit (19)
No kaverin pikkusiskon juhliin oli kutsuttu 40-50 vierasta, mut alle kymmenen tuli paikalle. Oli äiti vähän huonoissa väleissä suvun kanssa niin monikaan ei halunnut osallistua. Ei äidin puolelta isovanhemmat eikä tädit eikä serkut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkaverin siskon ylppärit - vanhemmat riitelivät lukioajan ja erosta oli päätetty. Eli heti juhlien jälkeen lapsuudenkoti myytiin ja ero. Pitkittivät jotta sai pitää juhlat talossa. Tosi juhlavaa
Ylioppilas kuoli ennen juhlapäivää. Ei kyllä ollut niitä juhlia.
Omani. Äitini oli kuollut 3 kuukautta ennen juhlia :(
Vierailija kirjoitti:
Ylioppilas kuoli ennen juhlapäivää. Ei kyllä ollut niitä juhlia.
Pitääkö ne tilatut kakut silti muuten maksaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut vieraana sellaisissa, joissa ylioppilas oli tosi yksinäinen, eikä halunnut lähteä illalla muiden kanssa juhlimaan,
Olikohan minun juhlat
Mietin samaa paitsi meillä ei käynyt yhtäkään vierasta minun lakkiaisissani eli ei voi olla puhe minun juhlista.
Vierailija kirjoitti:
Ylioppilas kuoli ennen juhlapäivää. Ei kyllä ollut niitä juhlia.
Tiedän myös erään tällaisen jutun.
Kaverit eivät tienneet ja ihmettelivät kovasti, kun yksi puuttui lakituksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ankeimmat olisi varmaan ollut mun omat, mutta en sitten koskaan niitä järjestänyt kun ei olisi ollut rahaa eikä edes hirveästi ketään ketä kutsua. Mutta ankeimmat missä olen ollut vieraana olivat erään ryhmätoverin juhlat, joissa ei ollut muita vieraita kuin minä ja muutama muu saman lukioryhmän tyttö. Voi olla että illalla oli muitakin tulossa mutta siitä ei ollut puhetta. Tarjottavat olivat kaupan pakastealtaasta, mm. minimaalisen pieni mutakakku. Ylioppilastodistusta emme kukaan saaneet edes käteen katsottavaksi kun juhlakalu pelkäsi kai sormenjälkiä, näytti vain metrin päästä pikaisesti. Hämmennyin myös siitä että telkkarin kaukosäädin oli kiinni teipatussa muovipussissa, eli perhe taisi muutenkin olla pöpökammoisia. Koko vierailumme aikana en saanut tytöstä kuvaa että hän olisi ollut iloinen siitä että tulimme paikalle, lähinnä vaikutti vittuuntuneelta. Olo oli todella kiusaantunut ja odotin vain poispääsyä. Oli muistaakseni viimeinen kerta kun näin häntä, emme varsinaisesti olleet edes koskaan kavereita oikeasti.
Ylioppilaan sisarus kuoli vajaa viikko ennen juhlia. Meitä oli paikalla vain ihan lähipiiri, suurin osa kutsuista oli peruttu. Ei siinä mitään juhlamieltä ollut kenelläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omani. Sukulaiset asuvat pohjoisissa, isäni oli töissä. Äitin kanssa kahdestaan syötiin pitsaa. Olin todella pettynyt, että isäni meni töihin, sillä hänellä piti olla vapaapäivä, mutta joku oli sairastunut ja hän lähti tuuraamaan...
Illalla oli ihan mukavaa, kun kavereiden kanssa lähdettiin baareihin. Oikeastaan tulin taas vähän surulliseksi, kun ajattelin juhliani.
Voi että, tulin niin surulliseksi!
Olette upeita ylioppilaita te, joiden juhlat on menneet pilalle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat ylioppilasjuhlat kun saatiin kuulla, että yksi meidän luokalta oli kuollut yksi tyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juhlat joissa kaikki sukulaiset riiteli keskenään.
Ajattelin tästä keskustelusta, miten tylsää arvostella toisten juhlia, mutta mietin taas omia juhliani, joten haluaisin kuulla lisää kokemuksia.
Harmillisia tällaiset..
Ylioppilas ajoi kolarin matkalla yo-kuvauksesta kotiin. Selvisi, mutta ei niistä juhlista mitään tullut sen jälkeen.
Tästä tuli mieleeni se Helsingissä jäälle mennyt poika, eikös hän valmistautunut kirjoituksiin?
Ei ole nyt juhlapäivää perheellä :(
Olikohan minun juhlat