Nainen! Haluatko lapsia?

Haluaisin, mutta olen sinkkuna varmaan viimeiset hedelmälliset vuodet.

N29, ikisinkku että vaikka haluaisinkin niin en niitä saisi kun en ole koskaan yhdellekkään miehelle kelvannut. Työelämässä olen, keskivaikea masennus ja kaksisuuntainen mielialahäiriö. Merkonomi koulutukselta. En halua lapsia. En ole koskaan halunnut ja mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä varmepi olen päätöksestäni. Vihaan lapsia enkä ymmärrä ihmisiä jotka lapsia hankkivat. Mä olisin maailman surkein äiti.

Vierailija kirjoitti:

Ja myös pienet perustelut sekä ikä, elämäntilanne ja koulutus?

Itse 27-vuotias, kohta maisterin paperit, vakituisessa suhteessa ja en halua ikinä lapsia. Yhden abortin olen joutunut tekemään.

En halua enkä ole koskaan halunnut. Ikä 50, naimisissa ollut kohta 20 vuotta samanikäisen miehen kanssa. Koulutus ekonomi. En onneksi ole koskaan tullut raskaaksi joten en ole joutunut tekemään aborttia.

Jos on yhtään aikaa elämässä miettiä elämää ja sitä, mitä haluaa, ei hanki lapsia. Ihmiset hankkivat lapset kiireessä, kun on niin kiire suorittaa elämää ja tehdä kaikki, mitä kuuluu tehdä. Siinä sitten jossain vaiheessa vuoroon tulee avioituminen ja lasten hankkiminen. Avioitumisessa ei ole mitään vikaa, mutta lasten hankkiminen vie sitten sen oman elämän pois eikä voi enää koskaan elää vapaasti ja onnellisena.

Sitten on ihmisiä, joilla on ollut aikaa elämässä viettää vapaa-aikaa ja vähän miettiä. He usein jättävät lapset hankkimatta ja nauttivat koko loppuelämänsä. Ei voi kuin ihailla heidän fiksuuttaan. Kyllä on hyvin pullat uunissa.

Haluaisin, mutta minulla ei tule ovulaatiota eikä kuukautisia, joten eipä niitä lapsia varmaan ole tulossa halusin tai en. Ikää vasta 22v. Olen opiskelija.

Haluan. Olen matkustanut ihan tarpeeksi, seikkaillut, nähnyt ja kokenut. Viimeiset vuodet ovat menneet tenttikirjojen ääressä, työn aloituksessa ja loput ajasta lähinnä tylsistyen. Muutaman kerran olen lähtenyt kavereiden kanssa baariin, mutta porukka siellä ei ollut mitenkään mieltä ylentävää. Uutta sopivan paljon aikaa vievää harrastusta matkailun tilalle ei ole löytynyt. 

Mitä tahtoisin vielä nähdä? Nähtävästi en mitään, vaan tahtoisin opastaa omia lapsia ottamaan vastaan maailma. Sitä paitsi vastasyntynyt vauva on mielestäni älykäs. Joskus kuoleva vanhus on myös älykäs. Molemmat tietävät jotain tuonpuoleisesta, tulee sellainen tunne. Aikuiset eivät ole yhtä älykkäitä, eivätkä yhtä mukavaa seuraakaan minulle. Tahdon saattaa maailmaan uuden elämän, opettajani ja ohjattavani. Tahdon sitoutua lapsesta huolehtimiseen.

26 v

Haluaisin, mutta mahdotonta kun en yhdellekään miehelle kelpaa. Tärkeämpää olisi kyllä löytää se oikea kumppani kuin saada lapsia.

n29, ikisinkku

En halua synnyttää.

Olen 24-vuotias, valmistun vuoden sisällä diplomi-insinööriksi ja haluan lapsen/lapsia. Mies löytyy jo, mutta vielä ei ole lasten teko suunnitelmissa. Ehkä noin viiden vuoden päästä voisi olla ajankohtaista. Toistaiseksi en ole kokenut minkäälaista vauvakuumetta, mutta tiedän haluavani lapsia. Johtuukohan se siitä että en ole vielä kokenut lasten tekoa ajankohtaiseksi?

Aiemmin en ollut varma haluanko lapsia, mutta nyt 36-vuotiaana on aika vahva tunne, että edes yhden lapsen haluaisin. Tajuan kuitenkin myös, että en tule sitä lasta todennäköisesti saamaan, koska miestä ei ole ja tarjokkaat haluavat vain seksiä, eivät parisuhdetta, enkä tahdo ehdoin tahdoin yksinhuoltajaksikaan ruveta.

Ammatikoulusta perustutkinto on, joskaan en tee sen alan töitä.

Olen 31-vuotias. Ensiksi valmistuin kandiksi, tein oman alan töitä ja sitten jatkoin maisterin tutkintoon, josta kohta valmistun. Olen näillä uusilla opinnoilla onnistunut nostamaan asemaani työmarkkinoilla ainakin hetkellisesti . Näitä kevyempiä ja parempipalkkaisia töitä on vain vähän tarjolla, joten tilanne voi muuttua. Onneksi voin aina palata edelliseen työhöni, jossa vallitsee työvoimapula, mutta ikävä kyllä on todella raskasta nykyiseen verrattuna.

Harrastan monia asioita ja nautin elämästäni. Minulla on joitakin hyviä ystäviä, joista lähes kaikilla on jo omia lapsia. En vietä railakasta yöelämää, vaan vapaa-aikani kuluu liikunta- ja kulttuuriharrastusten parissa. Haluan lapsia, koska haluan jakaa näitä asioita heidän kanssaan. Koen olevani todella etuoikeutettu, koska voin nauttia elämästä niin monella tavalla ja toivon lapseni kokevan samoin. Minulla on ollut myös paljon vaikeuksia elämässäni, joita olen onnistunut selvittämään. Olen saanut paljon tukea ja apua yhteiskunnalta ja olen myös satsannut itse omien vaikeuksieni selvittämiseen (aikaa ja rahaa).

En koe, että lapset tulevat viemään vapauteni, vaan ennemminkin niin, että käytän vapauttani lasten hankkimiseksi. Jollen saa biologisia lapsia, tulen luultavasti hakemaan sijoituslasta.

Olen nähnyt elämässäni paljon lapsiperhe-elämää ja hoitanut läheisten lapsia pitkiäkin aikoja. En usko, että minulla on liian ruusuiset kuvitelmat siitä, minkälaista lasten kanssa eläminen on. Toki voi käydä huonostikin, mitä vaan voi elämässä sattua., mutta niin voi käydä myös lapsettomana. Lähipiirissäni on aikuisia, jotka sairastavat vakavia tauteja, jotka eivät liity heidän lapsiinsa millään tavoin. Itsekin olen sairastanut elämäni aikana, ja silti koen, että elämäni on elämisen arvoista. Koska elämää ei voi hallita, ei kannata pelätä liikaa, vaan sen hyviä puolia voi pyrkiä jakamaan ympärilleen.

Miksi sitten haluan biologisia lapsia, enkä pyri maksimaaliseen hyväntekemiseen ottamalla sitä sijoituslasta? Koska olen sen verran itsekäs, että haluan ensiksi yrittää sitä omaa lasta. Hyväksyn tämän itsekkyyteni. Olen riittävän hyvä ihminen, vaikka haluankin oman biologisen lapsen (tai useamman). Ympäristöteokseni riittäkööt, että en haavaile monilapsisesta perheestä ja vähennän kulutusta aktiivisesti.

Aiemmin en halunnut lapsia, mutta vähitellen mieleni muuttui. Olen potenut jonkinlaista vauvakuumetta jo jonkin aikaa, mutta tiedän että opiskelujen loppuun saaminen on nyt ensisijaisempaa. Sen jälkeen kuitenkin asia voisi olla jo hyvinkin ajankohtainen. Minulle on valjennut, etten oikeastaan välitä sellaisista asioista, joiden takia lasten hankkimista tulisi lykätä, esim. en ole erityisen kiinnostunut uran luomisesta tai matkustelusta. Minulle on paljon tärkeämpää olla itselleni tärkeiden ihmisten seurassa ja toisaalta vain yksinkertaisesti olla onnellinen. 

Olen vuoden sisällä maisteriksi valmistuva opiskelija, ikää 23, onnellisesti naimisissa. 

Mies minulla on. Molemmilla on ammatit ja työpaikat. Auto ja asunto on. Tykkäämme matkustella. Nautimme myös kotona olemisesta. Lapsia, kotieläimiä tai ystäviä emme kaipaa. Olemme onnellisia näin.

En enää, mulla on jo kaksi.

Olen sairaanhoitaja. En ole halunnut koskaan omia  lapsia. Olen naimisissa. Minua on ihan sen takia yritetty syödä töistäkin pois, kun en ole halunnut tehdä omia lapsia. Ei muka ole sopiva hoitoalalle, jos ei halua tehdä omia lapsia. Mikään ei ole ollut koskaan niin ihanaa kuin se, kun tulee töistä kotiin, niin saa ajatella vain itseään. Hyvä vastapaino hoitotyötä tekevälle. Nyt olen jo 50, kukaan ei enää ihmettele eikä kysele.