Koska kolmas lapsi?

Minulla on hyvä koulutus alalleni ja työkokemusta opintojen ohella muutama vuosi, täysiaikaisesti pari vuotta.

lapset nyt 2,5v ja 4 v. Tällä hetkellä tuntuu, että kolmosta yritetään, kun esikoinen menee esikouluun. Mutta mieli muuttuu kyllä vähän väliä... Toisaalta haluaisin vauvan jo nyt pian, mutta en tiedä jaksaisinko kolmen niin pienen kanssa. Että ehkäpä jaksan odottaa vielä kaksi vuotta.

sopivaa hetkeä kolmosen tulla. Noh, aikaa vierähti, lapset ehtivät vähän isommiksi ja nyt en sitä kolmatta enää huoliskaan. On niin mukavan helppoa isompien lasten kanssa, eikä enää halua mennä ajassa taaksepäin.

Jos sit käykin niin, ettei sopivaa hetkeä tule koskaan. Jos joko itse ei jaksa enää, tai jos työn kannalta myöhemmin on vielä huonompi kuin nyt. Kun kuitenkin tuntuu, että haluaisin vielä sen kolmannen joko nyt tai myöhemmin.

Vierailija:

sopivaa hetkeä kolmosen tulla. Noh, aikaa vierähti, lapset ehtivät vähän isommiksi ja nyt en sitä kolmatta enää huoliskaan. On niin mukavan helppoa isompien lasten kanssa, eikä enää halua mennä ajassa taaksepäin.

Tosiaan Suomea uhkaa työvoimapula.



Voisitko tehdä kotona jotain kirjoitustyötä? Freenä vaikka?

Niitä vois yrittää haalia enemmänkin. Tosin jos vauva on huonouninen tms. niin sitten kirjoittamiselle voi olla hankala löytää aikaa (nyt kirjoitan yleensä illalla, kun lapset jo nukkumassa).

Olen myös itse iltatähti isommalla ikäerolla sisaruksiini eikä se ollut erityisen mukavaa.

Totuttelen ajatukseen, että ehkä se kolmas saisi sitten tulla. Suurin este taitaa olla mun pään sisällä ja yksinkertaisesti siinä, että olin ajatellut, että nyt pidettäis vähän taukoa. Suunnitelmanmuutos, ja pasmat menee sekaisin.



Kirjoitustöihin olisi enemmänkin aikaa - mies on opettaja, ei tee pitkää päivää, paljon lomia - mutta musta on kiva olla iltapäivisin koko perhe yhdessä, siksi hommat jää yöhön. Toisaalta työhuoneemme on keskellä taloa (ei voi helposti vaihtaa) ja sinne kuuluu kaikki äänet ja keskittyminen vaikeaa. Joten jos haluan työskennellä päivällä pitää ajaa muut ulos, eikä huonolla säällä viitsisi.



Teen tästä näköjään itse sitä ongelmaa... ;-) Paha tapani muutenkin on ylipohtia ja -suunnitella asioita, miettiä kaikki hyvät ja huonot puolet ja analysoida ikuisuuksia...

miten jotain olematonta voisi myöhemmin jäädä kaipaamaan? Elämä on elettävä tässä ja nyt. Jos ajatus vauvasta ei kiinnosta, miksi tehdä se vain koska " ajattelin aina olevani kolmen lapsen äiti" .

Olen suuresta perheestä, ja ehkä kotoa tulleen mallin mukaan nähnyt itseni aina 3-4 lapsen äitinä. Mutta jos niin ei kävisikään, niin tuntuisiko perhe kymmenen vuoden päästä vajaalta vai juuri sellaiselta, kuin sen pitäisikin olla?

ja tekisin sen kolmannen nyt kuitenkin heti perään jos onnistuu.

Ehdit päivittää vuoden aikana ammattitaitoasi ja samalla päivärahoja ja jaksat taas olla paremmin kotonakin kun olet ollut vaikka puoli vuotta/vuoden töissä.



Jos et kolmatta tee niin tuskin suta myöhemmin perhe tuntuu mitenkään vajaalta. Jos et todella halua kolmatta lasta niin meneihmeessä töihin.

Oma työni on siis 300 km päässä täältä, missä nyt asumme, eli sinne en voi muutamaksi kuukaudeksi mennä. Työpaikka olisi kuitenkin tavallaan hyvä säilyttää, koska 2-3 vuoden kuluttua todennäköisesti palaamme vanhaan kotikaupunkiin.



Uudesta kaupungista taas ei tuosta vain löydy töitä alaltani, joten täällä välitön töihinmeno tuskin onnistuisi. Ja jos menisin muutamaksi kuukaudeksi töihin täällä, joutuisin kuitenkin irtisanoutumaan vanhasta vakipaikastani.

ite miettinyt kans että millainen olis hyvä ikäero ja entä jos aina tuntuu tältä, että viel yksi lisää???

esikoisen ja keskimmäisen ikäero on 4v.

Keskimmäisen ja kuopuksen ikäero 2v. Itselle lyhyt väli oli raskaampaa kuin keskimmäisen ollessa vauva. Kuitenkin nyt ei tarvitse kuopukse odotella kuin pari vuotta ja pääsee muiden mukana kouluun jne.



Itse ole iltatähti ja vietin vanhenevien vanhempieni kanssa vuositolkulla veljeni jo muutettua omaan asuntoon . Ei ollut hyvä!