Lue keskustelun säännöt.
Missä tilanteessa olet viimeksi kokenut olevasi ulkopuolinen?
31.01.2018 |
Minulla viimeisin tilanne oli hiljattain kummipojan synttäreillä, joissa oli neljä äitiä lapsineen. Itselläni ei ole lapsia, joten oli aika kiusaantunutkin olo siinä välillä kun nämä äidit sylittelivät/auttoivat omiaan ja toistensa muksuja ja itse seisoskelin vieressä tumput suorina, kun ajattelin että parempi olla puuttumatta. Ja ne puheet - lapset sitä, lapset tätä ja yhden tulevaa synnytystäkin siinä pohdittiin. Ihan luonnollista tietysti että puhuvat lapsista, mutta kyllä lapsettomalla oli siinä mammaporukassa hyvin ulkopuolinen olo kun ei ollut itsellä oikein mitään puhuttavaakaan.
Kommentit (8)
Muutama viikko sitten ulkomaan matkalla. Hengasin ainoana sinkkuna parien seurassa. Häpeän itseäni valtavasti kun en onnistu saamaan miestä. Ikääkin jo 29 vuotta enkä ole koskaan seurustellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeksi serkkuni rippijulissa. Sama tilanne kuin ap:llä. Paitsi, että jouduin keskusteluun mukaan kun sukulaiseni pohtivat milloin minulle tulee jälkikasvua, kun on työpaikka ja mieskin. Vastaus: Never. Mutta eihän he tätä sulattaneet, koska kaikki naiset haluaa ja rakastaa lapsia. Minunkin on totuttava lapsiin koska minunkin on niitä tehtävä. Tässä vaiheessa lähdin kotiin.
Mä kävin eilen ostamassa elämäni ensimmäisen älypuhelimen. Ei vaan ole ollut tarvetta aiemmin, nyt vanha puhelin väsähti. Kaupassa ihmisten pyöriessä kaikenlaisten digitarvikkeiden välillä ja keskustellessa asiantuntevan myyjän kanssa erilaisista hilavitkuttimista (anteeksi, puuttuu koko sanasto) tunsin itseni todella ulkopuoliseksi. Erakko minussa pitää asioista yksinkertaisina.
Olin pari viikkoa sitten menossa aamuruuhkassa julkisilla psyk.hoitajakäynnille ja tunsin itseni ulkopuoliseksi normaalista elämästä. Ympärillä kaikki näyttivät mielestäni ”normaaleilta” ihmisiltä menossa työhön tai kouluun, minä olin kuin toiselta planeetalta tipahtanut muukalainen. Olen pudonnut kelkasta, syrjäytynyt eikä paluuta ole.
Viikonloppuna miehen vanhempien luona. Aina kun puhuvat kotikieltään läsnäollessani pidempiä aikoja kerrallaan vaivautumatta kääntämään minulle mistä keskustelevat, tunnen itseni ulkopuoliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viimeksi serkkuni rippijulissa. Sama tilanne kuin ap:llä. Paitsi, että jouduin keskusteluun mukaan kun sukulaiseni pohtivat milloin minulle tulee jälkikasvua, kun on työpaikka ja mieskin. Vastaus: Never. Mutta eihän he tätä sulattaneet, koska kaikki naiset haluaa ja rakastaa lapsia. Minunkin on totuttava lapsiin koska minunkin on niitä tehtävä. Tässä vaiheessa lähdin kotiin.
Vielä nykyäänkin? Tuota se oli silloinkin kun sain omani vuosituhannen vaihteessa. Tosi aggressiivista painostusta. Tein omani nuorena, "pois alta", enkä olisi tehnyt lainkaan, jos olisin lykännyt - maailma muuttui niin, että siitä toisestakin valinnasta tuli vähemmän tuomittava, tai niin kuvittelin. Teit oikean ratkaisun, matka on ollut hiton pitkä, kun siihen ei ollut kutsumusta.
Vierailija kirjoitti:
Viimeksi serkkuni rippijulissa. Sama tilanne kuin ap:llä. Paitsi, että jouduin keskusteluun mukaan kun sukulaiseni pohtivat milloin minulle tulee jälkikasvua, kun on työpaikka ja mieskin. Vastaus: Never. Mutta eihän he tätä sulattaneet, koska kaikki naiset haluaa ja rakastaa lapsia. Minunkin on totuttava lapsiin koska minunkin on niitä tehtävä. Tässä vaiheessa lähdin kotiin.
Heh, multakin kyseltiin että ei sulla vauvakuumetta ole?
ap
Työssä on useinkin, mutta se on oma valintani, pysyttelen syrjässä.