Illan dokkari: "Parantumattomasti sairas Rowena, 40, kuvasi viimeisiä elinkuukausiaan: ”Kuolema pelottaa kamalasti”"
http://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/201801292200703854_tw.shtml
"Minua kaduttaa, etten antanut koskaan itseni rakastua, Rowena sanoo dokumentissa." Tämä kyllä osui... Olen myös pian 40 ja olen kyllä nuoruudessa ollut rakastunut, nyt jotenkin vuosiksi jämähtänyt sinkkukuplaani. Heräsi ajatus, että ehkä sitä pitäisi taas aktivoitua treffikentällä...
(Kyllä, olen nainen ja kyllä tiedostan, että miehillä ei ole aina oman valinnan varassa, pääseekö treffeille vai ei, tämä ihan valmiiksi miesasiamiehiä varten niin ei tarvitse vaivautua. =) )
Kommentit (6)
Liian surullista katsottavaa minulle 😥
En ymmärrä miten se tulee yllätyksenä, että jos keskittyy pelkästään yhteen asiaan niin muut jää tekemättä. Ei tietenkään voi arvata milloin kuolee, mutta kyllä sitä viimeistään 25 ikävuoden jälkeen kannattaisi alkaa miettiä, haluaisiko lapsia ja naimisiin.
En minä aio vaihtaa vapauttani parisuhteeseen siitäkään huolimatta, että sairastan ja kuolen yksin. Miehethän jättävät naiset juuri silloin kun naiset sairastavat joten ei niistä olisi apua kuitenkaan hädän tullen. Parisuhteesta en myöskään hyötyisi mitään. Aika harva mies uskoo rakkauteen enkä ole tyydytin.
Kyllähän hän melko nuorena kuolee nykymittapuulla ja länsimaiseksi, mutta tietyssä mielessä on aika onnekasta, jos on terve pitkään ja sairastaa kuitenkin nopeasti päättyvän sairauden.
Eipä tarvitse katsoa kun on vierestä seurannut oman puolison sairastumisen ja kuolemisen syöpään. Ja ei, en jättänyt häntä.
Hyvä ja koskettava dokkari, näkyi viime keväänä/kesänä telkusta. Suosittelen!