Lue keskustelun säännöt.
Apua tilanteessani? Kokemuksia osastosta??
29.01.2018 |
Moi, olen 27v nainen ja jouduin tulemaan vanhemmilleni eilen koska mielenterveyteni romahti rajusti. Masentaa, ahdistaa..! Kaikki tuntuu romahtavan päälle ja erityisen pahalta tuntuu vanhempieni puolesta tämä tilanne mutta tässä jamassa en voi itselleni paljoa.
Olen kärsinyt mt ongelmista pitkään mutta pärjännyt työelämässä ja muutenkin omillani. Harmittaa että romahdus tuli nyt.
Huomenna on lääkärin soittoaika mutta mietin pitäiskö kysyä ihan osastopaikkaa? Onko täällä ketään kellä kokemuksia ja kannattaako??
Kommentit (61)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joo osastopaikat on yleensä niille, jotka käytännössä muuten tekisi itsemurhan, satuttaisi jotain toista tai ovat psykoottisia. Itse kävin pääri kuukautta avohoidon puolella psykiatrilla ja psykologilla ja kun tilani vaan huononi hoidosta huolimatta ja aloin olemaan myös itsetuhoisempi, ehdotti psykiatri osastohoitoa. Silloin sinne pääsikin heti, kun tilanne oli akuutti ja avohoito ei enää riittänyt.
Kontakti mulla ollut mutta oli mennyt vanhaksi. Huomenna saanen sen uudelleen.
Paraneeko osastolla?
Itse vietin osastolla joulukuussa viikon, vaikea raskaus vei niin huonoon kuntoon henkisesti. Nopeasti järjestyi paikka ja kannatti käydä, olin tosi tyytyväinen kun pääsin.
3/4 saitko apua osastolta?
En tiijä yhtään "minne" kuuluisin, mutta sen verran paha olla että en pysty olla vain himassa. Onneksi nyt voin olla vanhemmilla mutta tilanne kuormittaa heitäkin joten en tiijä kauan näin voi jatkua. Siksi mietin tosissani osastoa. Tosiaan eihän sinne niin vaan kävellä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helsingissä kai Auroraan pääsee helposti.
Uskon että kannattaa mennä, sairaalassa on turvallinen olo.
Voithan sä kysyä, mutta kannattaa varautua siihen, että eivät ota
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen että pyydät päästä osastolle jos kuntosi on todella niin huono, helpompi varmasti vanhemmillesikin jos eivät ole mitään mt-hoitohenkilöitä jotka haluavat välttämättä kotonaan sinua hoitaa. Osastolla sinulla kuitenkin ammattilaiset jotka hoitavat lääkitykset ym kuntoon. Ja voithan sairaalasta kotiuduttuasi ensin muuttaa vanhemmillesi näin (jos tämä ok heille). Yksi ystäväni syksyllä koki tällaisen romahduksen, hän oli muistaakseni vähän yli 2vkoa osastolla, jonka jälkee kotiutui lääkityksen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helsingissä kai Auroraan pääsee helposti.
Uskon että kannattaa mennä, sairaalassa on turvallinen olo.
Ei todellakaan pääse helposti
T. helsinkiläinen
Vähän pelottaa se että menee heikompaan kuntoon jos ympärillä heikkokuntoisia ihmisiä.. Mutta sairaalan turvaa kaipaisin ja että ympärillä ihmisiä.
Pitää kysyä huomnna lääkäriltä..
Voi tätä elämää toisinaan :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10/12 onko ystäväsi kertonut osaston auttaneen häntä?
Kiitos kaikille vastauksista.
Ap jatkaa: Mulla siis VAHVA perinnöllinen taipumus (molemmilta puolilta isot sukurasitteet) ja oma herkkyys jotka käynnistävät mt oireilut vaikka mitään sen isompaa ei elämässä tapahtuisikaan.
Tää onkin sen takia ihan hanurista!!
Mulla olisi potentiaalia vaikka mihin JOS nää romahtelut ei veis aina maton alta. ;( kaiken lisäksi tästä koituu taakkaa lähiomaisille.
En kertakaikkiaan kestä elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Milloin ihminen on riittävän huonossa kunnossa että pääsee osastolle?
Mitään hallusinaatioita / psykoosia mulla ei ole, thank God, vaikka muuten sairas olo onkin.
Vierailija kirjoitti:
10/12 onko ystäväsi kertonut osaston auttaneen häntä?
Kiitos kaikille vastauksista.
Kertoi että auttoi, mutta myös hänellä aloitettu lääkitys tuntuu auttaneen. Sai siis jonkun (en sen tarkemmin tiedä) paniikkihäiriö lääkityksen koska sai ennen osastoa hirveästi paniikki kohtauksia ja oli tosi ahdistunut. Nyt on jo ihan "normaalin oloinen".
Onko sulla itsetuhoisia ajatuksia ap? Sillä ottavat yleensä osastolle sisälle.
Jos olet itsetuhoinen ja osastolla on tilaa, pääset kyllä hoitoon.
Pakko myöntää että on :( en tekisi itselleni mitään, koska en voisi tehdä sellaista lähipiirilleni. Mutta valehtelisin jos sanoisin etten ole ajatellut asiaa.
Tuntuu pahalta sanoa ääneen näitä asioita myös hoitavalle taholle. Ääneen sanomalla ikään kuin antaa sen viimeisen vahvistuksen ajatukselle ja siitä tulee ns. totta.
Osastohoitoon ei ihan helpolla pääse. Pitää olla akuutisti itsetuhoinen tai vaaraksi muille. Osastolle tuskin pääsee ainakaan jos ei ole vielä mitään kontaktia avohoitoon.