Lue keskustelun säännöt.
Apua tilanteessani? Kokemuksia osastosta??
29.01.2018 |
Moi, olen 27v nainen ja jouduin tulemaan vanhemmilleni eilen koska mielenterveyteni romahti rajusti. Masentaa, ahdistaa..! Kaikki tuntuu romahtavan päälle ja erityisen pahalta tuntuu vanhempieni puolesta tämä tilanne mutta tässä jamassa en voi itselleni paljoa.
Olen kärsinyt mt ongelmista pitkään mutta pärjännyt työelämässä ja muutenkin omillani. Harmittaa että romahdus tuli nyt.
Huomenna on lääkärin soittoaika mutta mietin pitäiskö kysyä ihan osastopaikkaa? Onko täällä ketään kellä kokemuksia ja kannattaako??
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Kontakti mulla ollut mutta oli mennyt vanhaksi. Huomenna saanen sen uudelleen.
Paraneeko osastolla?
Paranee, jos olo on sellainen et sitä tarvitsee. Joskus ei asetu mutta tekee hyvää nähdä ympärillä kipeämpikin kuin itse, niitä aina nimittäin on. Henkilökunta on yleensä mukavaa. Saa levätä valvotusti ja lääkkeet tarpeen mukaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt vaan lääkärille sanot, ettet meinaa kestää ja pelkäät, että teet itsellesi jotain.
Mikä diagnoosi sulla on?
Parempi mennä osastolle, kun tappaa ittensä. Muuten en ihan tiedäkkään. Ehkä jos ei pääse muualle karkuun voi osasto olla hyvä paikka, mutta aikuisena luulisi olevan koko maailman auki.
Mulla on määrittelemätön masennustila ja keskivaikea masennus ainakin diagnooseina. Tosiaan pari vuotta menty ilman isompia ongelmia mutta nyt taas oirelu palannut ja tässä korostuu masennuksen sijaan enemmän ahdistus.
Meinaatko tolla "maailma on auki" -komsulla että lähtisin sekaisin olevana matkoille? Varmaan hyvää jälkeä seuraisi :D
Kauheeta kun ei voi luottaa itseensä ja omaan pärjäämiseen ku olo on niin järkky.
Pelkään et osastolla otan takapakkia mutta toisaalta ei liene muitakaan paikkoja tähän hätään. En usko että tästä vanhempieni kodista mun kandee tehtä "osastoa" itselleni vaan mennä oikeesti hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menet joko päivystyksee tai soitat sinne sairaalaan ja kerrot tilanteesi ja kerrot että sinulla on itsetuhoisia ajatuksia ja pelkäät että ne muuttuvat pahemmaksi. Melkein suosittelisin että sanot ettei sinulla ole mahdollisuutta olla kenenkään omaise luona, etteivät siihen vedoten työnnä kotiin. Ei ne siellä pitkään pidä jos kokevat "tyhjäksi" mutta edes joku pätevä kartoittaisi tilanteesi.
Toivottavasti saat ap itsesi kuntoon.
Riippuu varmaan aika paljon paikkakunnasta, kyseisestä osastosta ja sen hetkisestä tilaanteesta siellä (onko paljon porukkaa, yleensä kaiketi on) että pääseekö osastolle kuinka helposti. Valitettavasti sinne ei aina kaikki pääse vaikka kovakin tarve olisi. Mulla on kokemusta vaan nuorten osastolla olemisesta ja luulen että sinne pääsee helpommin kun aikuisena. Tai ainakin vielä n. 7 vuotta sitten pääsi.
Mutta eipä osastolla minun mielestä mitenkään ihmeemmin parane. Siellä on lähinnä turvassa itseltään, saa levätä, saa tiiviimmin keskusteluapua ja ehkä vertaistukea muista potilaista. Mutta ei se mitenkään maagisesti oloa paranna, ainakin itse koin niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..oon soittanu siis tänään eka polille (sieltä sanoivat et tarvii lähetteen), sit työterveyteen josta sain huomiselle puhelinajan. Sit soitin kriisipuhelimeen koska alkoi ahdistaa niin sikana et tällanen rumba alkaa taas ja kaikki vanhat muistot tuli mieleen. Samalla tuli ahdistava olo että ihmiset oikeesti yrittävät auttaa ja sanovat kauniita lohduttavia sanoja mutta tuntuu ettei mikään auta.
Oon lirissä itseni kans! T: ap
Huomenna yritän päästä paremmin hoidon piiriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
28/30 olitko osastolla yötä? Katsottiinko siellä sun lääkitys kuntoon? Miten elämäsi on sen jlk sujunut?
Ja miten jatkaa elämää (töitä ennen kaikkea) osaston aikana/jälkeen??
Pitääkö pomolle kertoa.. Oon aivan paskana tästä. Tiijän etten oo ainoa maailmassa joka kärsii mt ongelmista mutta tää tekee pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon lirissä itseni kans! T: ap
Huomenna yritän päästä paremmin hoidon piiriin.
Minkälainen se sun olo on? Mulla on ollut muutaman päivän ajan taas ihan hirveää ahdistusta ja kotona vaan yritän olla. Terapiassa kyllä käyn ja asioiden piti olla jo tosi hyvin, mutta näinpä vaan kävi. Mulla on masennus/paniikkitaustaa ja viimeisimpänä diagnoosina pakko-oireinen häiriö, viimeksi mainittu on siis ahdistuneisuushäiriö ja nyt tosiaan on ollut muutamana päivänä ihan järjetön ahdistus. Tuntuu että kaikki kaatuu päälle ja olo on hirveä.
Kerro lääkärille nämä asiakkuuteni täällä, äläkä ainakaan vähättele. Kerro että epäilet vanhempiesi voimavaroja. Toivottavasti toivut, löytyy sopiva lääkitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
osasto ei ketään varsinaisesti paranna mutta se on turvallinen ja hyvä paikka olla jos romahtaa. olen itse ollut 6 kertaa lyhyempiä ja pitkiäkin jaksoja, yleensä mut on sinne lähetetty kun oon ollu tosi itsetuhoinen mut joskus myös lääkityksen arviointia/muuttamista varten ja jos oon ollu psykoottisesti masentunu. osasto on ihan hyvä paikka, älä pelkää sitä.
Hellou 33 ja muut! Tsemppiä! Oletko päässyt töissä käymään?
Olo on vaan ihan jäätävä, tosiaan ehkä se et oon joutunu 2 krt soittaa mt kriisipuhelimeen kertoo jo jotain (en ikinä soita tuollaisiin ku ei oo ollu tarvetta) (keskustelutuki ei ihan toiminu mut kiva et anonyymisti johki sai avautua).
Olokuvaus: sekava (koska otin Ketipinorin) ja pöhnäinen, ahdistunut ja itkuinen. Tällä hetkellä ei varsinaisesti masenna mutta se onkin enemmän aamuisin.
Mäki käyn terapiassa ja asioiden pitäisi olla hyvin mut näinpä vaan kävi...
Vierailija kirjoitti:
3/4 saitko apua osastolta?
En tiijä yhtään "minne" kuuluisin, mutta sen verran paha olla että en pysty olla vain himassa. Onneksi nyt voin olla vanhemmilla mutta tilanne kuormittaa heitäkin joten en tiijä kauan näin voi jatkua. Siksi mietin tosissani osastoa. Tosiaan eihän sinne niin vaan kävellä..
Etkö ole saanut terapiaa tuohon? Mikä nyt triggeröi pahan olon?
Mee päivystykseen? Jos siis olo on ihan sietämättömän paska. Sieltä vois päästä osastolle tai ainakin jotain apua luulisi saavan.
Vierailija kirjoitti:
Hellou 33 ja muut! Tsemppiä! Oletko päässyt töissä käymään?
Olo on vaan ihan jäätävä, tosiaan ehkä se et oon joutunu 2 krt soittaa mt kriisipuhelimeen kertoo jo jotain (en ikinä soita tuollaisiin ku ei oo ollu tarvetta) (keskustelutuki ei ihan toiminu mut kiva et anonyymisti johki sai avautua).Olokuvaus: sekava (koska otin Ketipinorin) ja pöhnäinen, ahdistunut ja itkuinen. Tällä hetkellä ei varsinaisesti masenna mutta se onkin enemmän aamuisin.
Mäki käyn terapiassa ja asioiden pitäisi olla hyvin mut näinpä vaan kävi...
Terapia voi joskus aiheuttaa pahaa oloa kun alitajunta alkaa käsitellä vaikeita asioita jotta ihminen voisi toipua ja parantua. Yleensä alitajunta alkaa käsitellä traumaa kun ihminen tuntee olonsa turvalliseksi ja asiat ovat hyvin, ennen sitä ei ole tilaa sellaiseen? Onko sulla sellainen tilanne nyt?
En ole itsetuhoinen, mutta ajatuksia on..