Psykiatrisen hoidon jonot

Uppp

Missä on noin huono tilanne? Mun eka lähete hylättiin, mutta parin viikon päästä laitettiin toinen, joka hyväksyttiin ja pääsin psykiatrille ihan parin päivän päästä. Sairaanhoitajalle sain ensimmäisen ajan tuosta noin kahden viikon päähän. Tämä Helsingissä viime syksynä, mulla ei ole kyllä valittamista. Ja vaikea masennus mullakin.

Vierailija kirjoitti:

Missä on noin huono tilanne? Mun eka lähete hylättiin, mutta parin viikon päästä laitettiin toinen, joka hyväksyttiin ja pääsin psykiatrille ihan parin päivän päästä. Sairaanhoitajalle sain ensimmäisen ajan tuosta noin kahden viikon päähän. Tämä Helsingissä viime syksynä, mulla ei ole kyllä valittamista. Ja vaikea masennus mullakin.

Tarkkaa paikkaa en uskalla kertoa. Mä pääsin psykiatrille 4 kk ajassa ja siitä jonoon hoitajalle. Hoitajalle en ole vielä päässyt eikä harmainta aavistusta milloin pääsen. Jos olen itsetuhoinen voin tietysti hakeutua päivystykseen. Kohta ehkä alan olla, jos en saa hoitoa. Mulla hoitoon pääsyä varmaan viivästytti se, että koitin käydä viimeisillä voimilla töissä ja varmaan ajattelivat, etten ole vielä tarpeeksi sairas.

Itse kävin nuorisopuolella psyk. arvioinnissa ja sieltä lähetteen sekä oman hoitokontaktin saannin välillä on noin kolmen kuukauden jono. Pystyn kuitenkin käyttämään tällä välillä kouluterveydenhuollon palveluita joten voin vain kuvitella kuinka helvetillistä tuo odotus on ilman ketään ammattilaista.

Itselle ei siis ole diagnooseja annettu, mutta ongelmia löytyy niin syömisessä, jaksamisessa, peloissa kuin mielialassa yleisestikin ja poden kausittaista itsetuhoisuutta.

Jos sulla on vaikea masennus, tarvitset terapiaa, etkä sairaanhoitajaa. Voihan siitä psyk. Sh:n kanssa juttelustakin jotain pientä hyötyä olla oikeaa terapiaa odotellessa, mutta 4 kk on aivan liian pitkä aika odotella.

Vierailija kirjoitti:

Jos sulla on vaikea masennus, tarvitset terapiaa, etkä sairaanhoitajaa. Voihan siitä psyk. Sh:n kanssa juttelustakin jotain pientä hyötyä olla oikeaa terapiaa odotellessa, mutta 4 kk on aivan liian pitkä aika odotella.

Terapiaan pitäisi päästä, mutta tässä on kriisi juuri nyt päällä, enkä sen vuoksi voi vielä aloittaa terapiaa. Pitää ensin saada pää edes vähän pinnalle, että jaksaa sitten terapian. En olisi koskaan voinut kuvitella, että hoitoon on näin vaikea päästä. Mitkään itkut ja puheet ei auta tai nopeuta. Onneksi minulla on ystävä, joka auttaa. Sääliksi käy niitä jotka jäävät ihan yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sulla on vaikea masennus, tarvitset terapiaa, etkä sairaanhoitajaa. Voihan siitä psyk. Sh:n kanssa juttelustakin jotain pientä hyötyä olla oikeaa terapiaa odotellessa, mutta 4 kk on aivan liian pitkä aika odotella.

Terapiaan pitäisi päästä, mutta tässä on kriisi juuri nyt päällä, enkä sen vuoksi voi vielä aloittaa terapiaa. Pitää ensin saada pää edes vähän pinnalle, että jaksaa sitten terapian. En olisi koskaan voinut kuvitella, että hoitoon on näin vaikea päästä. Mitkään itkut ja puheet ei auta tai nopeuta. Onneksi minulla on ystävä, joka auttaa. Sääliksi käy niitä jotka jäävät ihan yksin.

Voi itku. Mutta onneksi sulla on ystävä. Koitahan pärjäillä! Ja jos et pärjää niin päivystykseen sitten, kyllä sitä apua on vaan joskus pakko saada.

Toivottavasti saat riittävästi tukea perheeltäsi ja/tai ystäviltä. Älä ainakaan missään nimessä hylkää niitä kontakteja!

Omalla kotipaikkakunnallani sain ajan sairaanhoitajalle muutamassa viikossa, mutta sen ensimmäisen ajan jäljeen uusia sai epäsäännöllisesti muutaman viikon tai parin kuukauden välein. Psykiatrille sain aikoja vain useiden kuukausien jonotuksella ja silloinkin vain lääkityksestä keskustelemista varten. Eli avun saaminen todellakin voi olla vaikeaa, joten muut läheiset ihmiset elämässäsi ovat korvaamattomia.

Kelasta on mahdollista saada kuntoutustukea terapiaan, joka kattaa käsittääkseni yleensä yhden terapiakäynnin viikossa. Tuota tukea varten kylläkin tarvitsee alle (muistaakseni) 3kk pitkän hoitosuhteen julkisella puolella. Itselläni tuo aika alkoi ensimmäisestä käynnistä sairaanhoitajalla ja täyttyi vaikka juurikaan muita käyntejä ei ollut.

Ikävä kertoa tällainen oma lannistava kokemus, mutta hyvänä puolena se, että elämä kyllä muuttuu paremmaksi, kun pääset siitä pahimmasta yli. Voimia, muuta neuvoa en osaa antaa.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti saat riittävästi tukea perheeltäsi ja/tai ystäviltä. Älä ainakaan missään nimessä hylkää niitä kontakteja!

Omalla kotipaikkakunnallani sain ajan sairaanhoitajalle muutamassa viikossa, mutta sen ensimmäisen ajan jäljeen uusia sai epäsäännöllisesti muutaman viikon tai parin kuukauden välein. Psykiatrille sain aikoja vain useiden kuukausien jonotuksella ja silloinkin vain lääkityksestä keskustelemista varten. Eli avun saaminen todellakin voi olla vaikeaa, joten muut läheiset ihmiset elämässäsi ovat korvaamattomia.

Kelasta on mahdollista saada kuntoutustukea terapiaan, joka kattaa käsittääkseni yleensä yhden terapiakäynnin viikossa. Tuota tukea varten kylläkin tarvitsee alle (muistaakseni) 3kk pitkän hoitosuhteen julkisella puolella. Itselläni tuo aika alkoi ensimmäisestä käynnistä sairaanhoitajalla ja täyttyi vaikka juurikaan muita käyntejä ei ollut.

Ikävä kertoa tällainen oma lannistava kokemus, mutta hyvänä puolena se, että elämä kyllä muuttuu paremmaksi, kun pääset siitä pahimmasta yli. Voimia, muuta neuvoa en osaa antaa.

Kiitos tsempeistä kaikille vastanneille! <3 :)  Erosin pitkästä suhteesta juuri syksyllä ja kaksi perheenjäsentä kuoli loppuvuodesta. Se on vielä pahentanut masennusta entisestään ja harventanut tukiverkkoa, läheiset on surun keskellä niin heistä ei juuri tueksi ole enkä halua kuormittaa lisää. Onneksi on 1 rakas ystävä, se tuo jo paljon turvaa ja lohtua! 

Suututtaa, että avun saanti on näin vaikeaa. Kyllä tämä sairastelu ja kotona makaaminen tulee kalliiksi yhteiskunnalle, luulisi hoidon olevan halvempaa. 

Päivystyksen kautta sain ajan suht nopeasti, mutta se oli vain arviointiaika psykologille. Tämän jälkeen en saanut enää uutta aikaa ja jäin ilman hoitokontaktia. Taitaa resurssipula olla melkoinen, kun edes jonoon ei viitsitä ottaa

Kuulostaa surulliselta. Pääsin työterveyden kautta noin viikossa, ja viiden käynnin jälkeen aloin olla taas jaloillani. Minulla oli lääkkeet, mutta kyllä se terapia oli se joka nosti takaisin pystyyn. Masennus uupumuksen seurauksena.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti saat riittävästi tukea perheeltäsi ja/tai ystäviltä. Älä ainakaan missään nimessä hylkää niitä kontakteja!

Omalla kotipaikkakunnallani sain ajan sairaanhoitajalle muutamassa viikossa, mutta sen ensimmäisen ajan jäljeen uusia sai epäsäännöllisesti muutaman viikon tai parin kuukauden välein. Psykiatrille sain aikoja vain useiden kuukausien jonotuksella ja silloinkin vain lääkityksestä keskustelemista varten. Eli avun saaminen todellakin voi olla vaikeaa, joten muut läheiset ihmiset elämässäsi ovat korvaamattomia.

Kelasta on mahdollista saada kuntoutustukea terapiaan, joka kattaa käsittääkseni yleensä yhden terapiakäynnin viikossa. Tuota tukea varten kylläkin tarvitsee alle (muistaakseni) 3kk pitkän hoitosuhteen julkisella puolella. Itselläni tuo aika alkoi ensimmäisestä käynnistä sairaanhoitajalla ja täyttyi vaikka juurikaan muita käyntejä ei ollut.

Ikävä kertoa tällainen oma lannistava kokemus, mutta hyvänä puolena se, että elämä kyllä muuttuu paremmaksi, kun pääset siitä pahimmasta yli. Voimia, muuta neuvoa en osaa antaa.

Terapiaan pääsemistä varten täytyy tosiaan olla 3 kk hoitosuhde psykiatrialla, mutta ei sen julkisella puolella tarvitse olla, kyllä yksityinenkin käy.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse jonottanut nyt 4 kuukautta psykiatriselle sairaanhoitajalle keskutelemaan pääsyä pääkaupunkiseudulla. Itse lähetteen saamiseen meni vielä pidempi aika. Syynä keskustelun tarpeelle on vaikea masennus, joka ei pelkillä lääkkeillä meinaa lähteä. Alkaa epätoivo iskeä tässä odotellessa ja jouduin nyt jäämään pidemmälle sairaslomallekin, kun en vaan jaksa käydä töissäkään enää. Olisin varmasti jaksanut, jos olisin jo aikaisemmin saanut apua ja päässyt purkamaan pahaa oloa johonkin.

Onko muita jonottajia linjoilla? Kauanko olette joutuneet jonottamaan keskusteluapua? Pelkään, että tässä venähtää vielä pari kuukautta, psykiatri ei osannut yhtään sanoa kuinka kauan avunsaanti kestää.

Miten tämä on edes mahdollista? Eikö hoitotakuu ole 3 kk? Todella ikävää kuulla. Itse olen saanut nopeaa keskusteluapua 3 eri kerralla (toistuva masennus) niin terveyskeskuksesta kuin työterveyshuollostakin. Eikä minulla ole ollut kuin keskivaikea masennus, tosin viimeksi siihen yhdistyi vaikea ahdistuneisuus. Nyt sitten lopulta hakeuduin terapiaan, aiemmin en ole jaksanut, vaikka lähetekin on ollut. Jos vain jaksat, yritä vaatia keskusteluapua nopeammin. Mene vaikka päivystykseen. Sinulla on akuutti kriisi päällä ja tällä menolla saat apua vasta kesällä!

Toivon parasta kaikille teille, jotka taistelette mielenterveyden eli oman itsenne kanssa. Suosittelen hakeutumaan terapiaan ensimmäisenä ja panostamaan oman terveyden hyvinvointia tukeviin asioihin.  Liikuntaa, terveellistä ruokavaliota ja riittävää lepoa. Uusi harrastus elämään, josta saisitte voimaa. Puhukaa avoimesti läheisillenne ja muille olostanne. Älkää salatko sitä, minkä takia joudutte kärsimään.